Tervetuloa Lasinen lapsuus – haastava arki -koulutukseen elokuussa

Saan elokuussa olla mukana hienossa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille suunnatussa koulutuksessa, jonka aiheena on lapsuuden kodissa tapahtuneen ongelmallisen alkoholinkäytön vaikutus aikuisuuteen. Ilmoittaudu ihmeellä maksuttomaan tilaisuuteen! Linkki löytyy ohjelman lopusta.

Aika: 21.8.2019 klo 12−15.30

Paikka: Scandic, Itsenäisyydenkatu 41, Pori

Järjestäjä: A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus

Kohderyhmä: Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Koulutus sopii erityisesti vanhemmuuden ja perheiden tuen parissa työskenteleville ammattilaisille tai ko. työtä kohti suuntautuville opiskelijoille.
Joka neljäs suomalainen on lapsuudessaan kokenut haittoja läheisen aikuisen juomisesta. Haitat eivät tiivisty ainoastaan lapsuuteen, vaan niistä voi muodostua taakka myös aikuisena.
Tilaisuuden alkuosassa tarkastelemme perheen aikuisten päihteidenkäyttöä lapsen näkökulmasta. Paneudumme lapsuudenkodin päihteidenkäytöstä haittoja kokeneen aikuisen kokemusmaailmaan ja tuen tarpeeseen erityisesti omassa parisuhteessa ja vanhemmuudessa. Loppupuolella kerromme mentalisaatioperustaisesta työotteesta vanhempia kohdatessa. Päivän päätteeksi kuulemme kokemuksia Porin Lasinen lapsuus -ryhmästä + tulevaisuuden näkymiä.
12.00−12.05 Koulutuksen avaus ja tervetuloa
Laura Barck, kehittämiskoordinaattori, Lasinen lapsuus -toiminta
12.05−12.50 Miten lapsuudenkodin kosteusvauriot näkyvät aikuisen elämässä?
Ani Kellomäki, tietokirjailija
Lapsuus kosteassa kodissa voi jättää yllättävän pitkät varjot ja vaikuttaa elämänvalintoihin ja hyvinvointiin vielä pitkällä aikuisuudessa. Moni yllättyy erityisesti parisuhteissa ja vanhemmuuden eri vaiheissa, kun kivuliaita muistoja nousee pintaan. Onneksi menneistä kokemuksista kumpuaa myös paljon vahvuuksia, kun taustaansa uskaltautuu katsomaan suoraan kohti. Puheenvuorossa pohditaan syitä, seurauksia ja ennen kaikkea läpikäymisen tärkeyttä.
12.50−13.00 kysymyksiä ja keskustelua
13.00−13.15 kahvitauko
13.15−14.45 Mentalisaatio vanhemman ja työntekijän kohtaamisessa
Anna-Sofia Lehto, kehittämissuunnittelija Lasinen lapsuus -toiminta
Mentalisaatio on toisen mielen pitämistä mielessä. Sen ymmärtämistä, että vuorovaikutustilanteessa oma käyttäytyminen ja oleminen vaikuttaa toiseen ja päinvastoin. Mentalisaatioperustaisella työotteella työntekijä voi auttaa vanhempaa näkemään lapsen käyttäytymisen taakse ja ymmärtämään paremmin lasta. Kuuleminen, kunnioittava kohtaaminen ja kiireetön läsnäolo mahdollistavat yhteisen pohdinnan vaikeidenkin aiheiden äärellä.
14.45-15.15 Mitä teimme ja koimme ”Lasinen lapsuus – haastava arki” -ryhmissä?
Anu Louhelainen ja Heli Syrjäntikka, ryhmänohjaajat
Kokemuksia vuonna 2018 Porissa järjestetyistä Lasinen lapsuus – haastava arki ryhmistä ja tietoa syksyllä alkavasta uudesta ryhmästä.
15.15-15.30 Yhteenveto ja keskustelua
Ilmoittaudu mukaan tämä linkin kautta

Mainokset

Voiko alkoholiongelmista puhua toiveikkaasti?

Eräs ystäväni kysyi hiljattain, eikö minua väsytä puhua luennoidessani aina niin raskaista ja negatiivisista asioista. Kysymys oli ensin yllättävä. En nimittäin ollenkaan ole kokenut väsymystä aiheen äärellä, päinvastoin! En edes koe niinkään möyriväni raskaissa asioissa, vaikka ilman muuta alkoholiongelmat itsessään ovat myös raskaita, todella raskaita. Kysymys on kuitenkin käsittelytavoista ja katseen suunnasta.

Sain hiukan pohdittuani vähitellen kiinni kysyjän ajatuksesta. Ehkäpä hänen mielikuvansa on muodostunut siitä, että Kosteusvaurioiden ilmestymisen aikaan lehdissä puhuttiin niin paljon ihmisten vaikeista lapsuudenkokemuksista. Näytti siltä, että edelleen oli jonkinlainen yllätys, että joka neljäs aikuinen on kokenut lapsuudessaan vaikeita vaiheita liikaa juovien vanhempien kanssa. Ja on aivan totta, että kun niitä tapahtumia käsitellään, ollaan todella vaikeiden teemojen äärellä. Silti kokonaisuus kannattaa katsastaa laajemmasta kulmasta.

Niissäkin haastatteluissa pyrin aina nostamaan keskiöön sen, miten kokemuksista mennään eteenpäin. Ja kun nyt saan puhua keikoilla ympäri Suomen,  en koskaan luennoi vain siitä, mitä kosteissa kodeissa tapahtuu pahimmillaan, vaan siitä, millaisia jälkiä kokemuksista voi jäädä, ja ennen kaikkea siitä, millä tavoin niistä voi päästä aikuisena asioita käsittelemällä jatkamaan omaan, hyvään, itsenäiseen, terveeseen ja toimivaan elämään.

Kysymys on siis siitä, ettei jäädä ruotimaan vain niitä kovia kokemuksia, vaan mietitään aina ratkaisua. Valoa tunnelin päähän. Kurjuudessa kieriskely ei tuota mitään hyvää. Se on joskus tarpeellinen välivaihe, muttei koskaan hyvä päämäärä.

Omasta näkökulmastani puhun ja kirjoitankin siis ihan toisista teemoista: toivosta, ilon löytymisestä, armollisuudesta, voimasta ja vapaudesta. Valtavan positiivisista asioista. Puhun siitä, millä tavalla oloa saa helpommaksi uskaltautumalla käsittelemään vaikeat kokemukset. Puhun toisten ihmisten paremmasta ymmärtämisestä, olivat he sitten toisia kosteissa oloissa kasvaneita tai vaikkapa vanhempia, jotka vaikeiden aikojensa jälkeen pyrkivät takaisin yhteyteen lastensa kanssa.

Ei sellaiseen väsy! Se antaa joka kerta todella paljon. Näen ihmisten pyyhkivän kyyneleitä katsomossa, eikä se johdu siitä, että oltaisiin muhittu kamalissa oloissa, vaan siitä, että he ovat saaneet kiinni jostakin sellaisesta, josta eivät ehkä ennen ole saaneet. Ovat saaneet suuntaviivoja ja varmistusta sille, että ovat tarpeeksi, ovat vahvempia kuin uskoivatkaan ja että on mahdollista rikkoa kipeitä kehiä. Ja että meitä on täällä valtavan paljon, eikä mitkään tapahtuneesta ollut meidän syytämme. Voisiko mikään juuri paremmalta tuntuakaan?

Tuo seuraava kirjani, Tiedostavan siemailun taito, on askel eteenpäin tässä pyrkimyksessäni etsiä ratkaisuja, tuottaa toivoa ja tarjota pohdittavaa paremmasta. Se tuntuu luontevalta seuraavalta portaalta. Jos ensimmäisessä kirjassa esiteltiin ongelma ja mietittiin siihen ratkaisuja, tässä toisessa katsotaan vielä pidemmälle: mitä voisimme tehdä, ettei Kosteusvaurioiden kaltaisia ongelmia pääsisi jatkossa syntymäänkään?

Se on ihan valtavan motivoivaa ja innostavaa hommaa! Ei siis väsyttävää ollenkaan.