Kosteusvaurioita telkkarissa ja radiossa

Pötköttelen itsekseni hotellissa Pasilassa. Eipä tule ikinä oltua tällä tavalla omissa oloissaan, yhden hengen huoneessa, kun hotellihommissa on aina mukana joko koko perhe tai muru nyt vähintään.

Tänään olen täällä erikoishommissa, yöpymässä lähellä huomisen aamuvarhaisen tapahtumapaikkaa. Olen nimittäin huomenna Ylen aamutelkkarissa vieraana juttelemassa Kosteusvaurioita – Kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjasta. Paikalla pitää olla viimeistään klo: 5.55. ja se olisi melkoinen tehtävä Hämeenlinnasta ilmankin veturimiesten lakkoa.

Huomenna on ns. kaksi kärpästä -päivä. Tulen aamutelkan jälkeen hotellille aamupalalle ja ottamaan pikku päikkärit, ja suuntaan sitten takaisin samaan taloon, Yle X:n vieraaksi klo: 12. Aihe on sama. Perjantaina on sitten vielä Yle Puheen keskustelu, mutta välissä sentään joudan kotiin.

Saapas nähdä tuleeko yöllä uni silmään, kun herätys on niin supervarhaisella. Olen melkoinen herätyskellon stressailija, mutta toivotaan, että tämä ilmastoinnin tasainen humina tuudittelee edes muutaman tunnin unille. Uskon maskeeraajan odottelevan siellä aamulla paksu valokynä tanassa. Kiva mennä joka tapauksessa tietenkin. On melkoinen etuoikeus saada suu vaahdossa jauhaa siitä, minkä äärellä on muutaman viime vuoden niin tiiviisti äheltänyt!

Mainokset

Lue Long Playn erinomainen artikkeli juomisesta!

Toimittaja-tietokirjailija Antti Järvi, 40, on kirjoittanut Long Playhin erinomaisen mielenkiintoisen jutun juomisesta. Hän pohtii Miksi minä juon -tekstissä alkoholinkäytön syitä ja seurauksia sekä isänsä että oman kokemuksensa pohjalta, ja nostaa pohdinnan yleisemmälle yhteiskunnalliselle tasolle pureutuen alkoholinkäytön sosiohistorialliseen muutokseen ja lainsäädännön kysymyksiin.

Luinpa erittäin suurella kiinnostuksella tämän pohditun, tarkkaan taustoitetun jutun. Siinä oli todella tunnistettavia näkökulmia ja havaintoja niin lapsen kuin tällaisen nelikymppisen, kostean polven kasvatinkin kokemusmaailmasta. Järvi miettii esimerkiksi sitä mekanismia, jolla liikaa juova perheenjäsen ajautuu ulkorinkiin, ja hallitsee kuitenkin samalla häilyvänä haamuhahmona kodin ilmapiiriä keskushenkilönä, jonka ympärillä muut pyörivät.  Järvi onnistuu erinomaisesti tavoittamaan alkoholinkäytön muutkin puolet: sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät myönteiset tuntemukset, arjen yläpuolelle nousemisen kokemukset, yksinäisyyden ja tylsistymisen tunnelmat ja ylipäätään inhimillisen yhteen liittymisen erilaiset kiemuraiset kuviot.

En halua avata juttua tässä liikaa, koska ehdottomasti haluan sinun lukevan sen itse. Vaikka eletäänkin tätä kiihkeimpien juomispuheenvuorojen loppukesää, ei nyt ole tarjolla paasausta eikä syyllistämistä, vaan just sellaista pohdintaa, jota toivon nähtävän vielä paljon lisääkin. Saat tilattua jutun täältä. (Tilaa muuten samalla suosiolla LP pitempiaikaisestikin. 44 euron vuosimaksu on naurettavan pieni hinta sisällön laatuun nähden. Parempaa hidasta journalismia saa hakea.)

Elämmepä todella mielenkiintoista aikaa näin juomishommien suhteen. Me tämän hetken nelikymppiset mietimme ja sanoitamme taustaamme ja nykykokemusta monella tavalla aikaisempia polvia avoimemmin. Erityisen paljon avoimemmin pohdimme näitä alkoholinkäyttöön kytkeytyviä kysymyksiä, eikä ihmekään. Juuri me olemme erittäin kiinnostavassa kohdassa näitä pohtimaan: vietimme lapsuutemme ihan uudella tavalla alkoholia käyttäneen sukupolven lapsina ja iso joukko meistä kasvattaa juuri nyt kodeissamme seuraava polvea niillä rahkeilla. Lapsilla tai ilman, me olemme juuri siinä iässä, joka ottaa aktiivisesti osaa yhteiskunnassa käytäviin keskusteluihin ja uskaltaa jo kokonaan aikuiseksi varttuneena sanoa mielipiteensä niistäkin asioista, jotka eivät nostata pelkästään hyväksyvää hyminää.

Muutamien päivien päästä asetan oman pohdintoni samasta aiheesta julkisen keskustelun jatkoksi. Jännittää, mutta en samalla malttaisi enää yhtään odottaa. Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -tietokirjani jatkaa tästä Järven ansiokkaan artikkelin aiheesta ja syventää kysymystä reilusti alkoholia käyttäneiden vanhempien lasten ja aikuiseksi varttuneiden lasten kokemuksiin esimerkiksi parisuhteista, vanhemmuudesta, työssä jaksamisesta ja henkisestä ylikuormittumisesta. Samalla, kun tilaat Long Playn, voit ennakkotilata kirjani täältä.

Uutuuspeli alkoholiperheen arjesta

”Lydia on aina kunnossa, koska olisi niin suuri häpeä myöntää totuus”

Täytyy nostaa esille tällainen silmiin osunut artikkeli Lydia-uutuuspelistä, jossa tomutellaan menneitä  vanhempien alkoholin liikakäytön kokemuksia. (Jos ei aukea, niin tämän päivän Hesarista löytyy juttu). Huh, melkoinen kynnys itse kokeilla tuota. En todellakaan kaipaa takaisin kokeilemaan sitä ongelmanratkaisupalettia, mutta arvostan todella paljon sitä, että meidän sukupolvemme tuuletta nyt näitä tunkkaisia kosteikkoja! Kuvatun perusteella pelaaja pääsee näkemään pilkahduksen erittäin monen tälläkin hetkellä liikaa juovan vanhemman lapsen maailmasta. Heitä on nytkin noin 65 000-70 000.

 

Uusien kirjojen iltapäivässä jännäilemässä

Saattaa olla, että ihan äsken napsauttamani SEND oli osaltani juuri se viimeinen Kosteusvaurioita-kirjani taipaleella ennen ihan oikeaksi kirjaksi ilmiintymistä. Voi kun! 27 vihoviimeistä syynättyä typoa ja täsmennystä taittoliuskoissa. Jännää, miten sinne aina jääkin, vaikka kaksi ihmistä kyttää läpi monen monituista kertaa!

Eilen oli Atenan ja Kustantamo S&S:n yhteinen Uusien kirjojen iltapäivä Astoriassa. Salin täydeltä toimittajia kuulemassa ihan juuri ilmestyneistä tai kesän aikana julkaistavista kirjoista. Minäkin pääsin lavalle juttelemaan omastani, ja sitten muutamiin ensimmäisiin haastatteluihin tuoreeltaan paikan päältä. Jännää, miten jännittikin, vaikka toimittajan ominaisuudessa olen vastaavissa pidoissa vieraillut lukemattomia kertoja. Nyt on kuitenkin ihan eri fiilis, kun jokin, jota olen itsekseni möyhinyt pirun pitkään, on tulossa näkyväksi muillekin. Ihan erityinen tunne.

astoria.JPGKevät ja kesän alku on ollut todella kiireinen kirjan viimeistelyvaiheen osuessa samaan kohtaan kaikkein vilkkaimman työkauden kanssa. Siksikin tuntui kivalta saada vähän juhlistaa aikaansaatua, ettei mene ihan maitohappojen puuskutteluksi. Ja oli ihan erinomaisen hauska päästä juttelemaan toisten kirjailijoiden ja kustantamon väen kanssa!

Hiukan kadehtien katselin kollegoita, joilla oli jo omat hengentuotteet kovissa kansissa käsissään. Minun on pienen hetken vielä tyytyminen nivaskaan paperia, mutta tulossa on kovaa vauhtia. Mahtaa tuntua helpottavalta ja hyvältä sitten lehteillä opusta ensimmäistä kertaa!

Ja sainhan sentään kassillisen kesäluettavaa toisten teoksista! Todella kiinnostavia kirjoja molempien kustantamojen uutukaisissa onkin! Tässä vain pieni otos niistä.

Kirjat

Liikajuominen perheissä puhuttaa. Paremmat ajat edessä!

Lasisen lapsuuden juuri julkaistu ja tosi tärkeä kysely lapsuudenkodin alkoholinkäytön kokemuksista näkyy uusien lukijoiden tulvana täällä Kokovartalofiiliksessäkin. Tervetuloa ihan jokaiselle!

Samaan aikaan, kun on tietysti kamalaa, että kosteissa oloissa kasvaneita on näin tuhottoman paljon, on myös hienoa huomata, miten motivoituneita niin monet meistä ovat miettimään syitä ja taustoja oman elämämme merkilliselle tuntemuksille ja löytämään keinoja menneistä taakoista vapautumiseen ja oman elämän ohjaksiin pääsemiseen. Se ei ole mikään pikkujuttu tai turha homma, nimittäin tässä näin, näillä muutoksilla, rakennetaan myös kokonaisille seuraaville sukupolville turvallisempaa, parempaa ja ehjempää tulevaisuutta. Yes big deal!

Olen ihan älyttömän iloinen ja ylpeä jokaisesta mulle viestiä tai kommenttia lähettäneestä, joka on kertonut käynnistäneensä nyt elämässään jonkinlaisen inventaarion ja etsivänsä suunnan parempaan! Se kysyy rohkeutta ja sisua, ja ai saatans että se välillä vihlookin kuulaa, mutta palkitsee ruhtinaallisesti. Tämän todellakin tiedän kokemuksesta.

Nostan tähän vanhan postauksen, jossa suosittelen alkoholismiin ja vanhempien liikajuomiseen ja siitä toipumiseen liittyvää kirjallisuutta. Olen itse ihan älyttömästi hyötynyt näiden lukemisesta ja suosittelen sitä jokaiselle omia menneitään pohtivalle.

Lukemisen lisäksi haluan todellakin rohkaista vertaistukiryhmiin lähtemiseen ja/tai terapian aloittamiseen. Yksin näiden kysymysten äärellä taaplaaminen on aika paskamaista puuhaa, ja siinä tuntee monta kertaa olevansa todellinen pälli ja dille ja hullu, mutta homma muuttuu heti kevyemmäksi ja usein aika tavalla tuloksellisemmaksikin, kun saa vähän seuraa mietintäänsä. Vertaistukea löytyy esimerkiksi täältä tai täältä.

Alaikäiset vanhempiensa juomista pohtivat toivotan ehdottomasti tervetulleeksi Varjomaailmaan, jossa mietteitään voi käydä läpi myös nimettömästi. Oma jo 9 videon mittainen juttusarjani Varjomaailmalle löytyy täältä! Siinä on asiaa lasten ja nuorten lisäksi ihan aikuisillekin.

Ja hei, tästä kannattaa laittaa tukimusat heti täysille:

Yksinäisyys on erilaista Central Perkin sohvalla – Miksi se on hyvä tajuta?

Varjomaailman vlogisarjan kolmannessa osassa pohdin yksinäisyyttä. Miksi se voi tuntua samalta kuin läheisen kuolema? Miten kosteissa oloissa kasvaminen voi vaikuttaa kaverisuhteisiin? Millä tavalla televisiosarjoissa valehdellaan ystävyydestä? Onko kaverin kaipuu ripustautumista?

Jos tuttavapiiristäsi löytyy yksinäisiä, olisin iloinen, jos laittaisit jakoon.

Kirjallani on nimi, kustantaja ja ilmestymisaikataulu. Jihuu!

Blogissa on ollut melkoisen rauhallista, koska olen naputtanut näppistä aivan erityisellä kiihkolla, mutta on tullut tulostakin. Ja nyt sen viimeinkin voin tännekin kirjoittaa: kosteissa oloissa kasvaneiden elämänkulusta kertova tietokirjani näkee päivänvalon heinä-elokuun taitteessa 2017!

Kirjan kustantaa lempparikustantamoni Atena ja ihan erityisen iloinen olen siitä, että tänään tuli viesti, että alkuperäinen nimiehdokkaanikin tulee kirjan kannessa komeilemaan. Nimen, Kosteusvaurioita, keksi itse asiassa esikoislapsonen, ja se on musta niin nappi kuin voi olla. Juuri niistä kirja kertoo. Teistä blogin lukijoistakin on aika moni kirjassa mukana. Suuri kiitos vielä jokaiselle!

Työrytmi on melko rivakka juuri nyt. On melkoista myllerrystä kirjoittaa kirjaa samaan aikaan, kun työkseni kirjoitan 10 asiakaslehteä. Tekstiä suoltuu näpeistä melkoisella tahdilla ja paljon on lähdekirjallisuuttakin luettavana. Mutta nyt on tosi paljon helpompi asettua koneen äärelle, kun tietää, että hartaasti väsättyyn kokonaisuuteen uskotaan myös kustantamossa ja on tiedossa se maaliviivakin. Pakko oli pienet epäcoolit porut pirauttaa, kun viesti kustannussopimuksesta viimeinkin tuli.

Semmoisia uutisia täällä siis! Jos blogin verkkaisessa päivitystahdissa kaipaatte teemaan sopivaa sisältöä, niin A-klinikkasäätiön Varjomaailmassa on syksyinen vlogisarjani taas meneillään. Sinne kertyy viiden vlogauksen sarjan uusi osa aina kahden viikon välein. Ensimmäinen osa käsittelee syyllisyyttä ja toinen huomionkipeyttä.

no-to-spoil