Alkoholilaki arjen tasolla – kosteiden kotien kokemukset mukaan keskusteluun

Kakkoskirjani alkoholista etenee täällä kivasti kevään laukatessa kohti kesää. Tuo lisääntyvä lämpö ja huikea valo saavat kyllä ihan uuden mittakaavan virrat päälle! Olen viime päivät intoillut uusista löytyneistä lähdekirjoista ja mukaan saaduista mielenkiintoisista haastatteluista.

Kalenterissani on vielä 1,5 kuukautta aikaa kiivaasti naputtaa pakettia kustannustoimittajan seuraavaan syyniin, sitten koittaa erittäin kaivattu melkein neljän viikon mittainen loma, jonka jälkeen taas toinen kiihkeä 1,5 kuukauden takomisjakso. Meinaan tällä kertaa raivata heinäkuun ja alun elokuutakin kokonaan kirjan kirjoittamiselle ja pitää hetken taukoa palkkatöistä, mutta se tarkoittaa toki sitä, että juuri nyt on tehtävä rahat sisään sen turvaamiseksi. Tekemistä totisesti riittää!

Vaan kuuluupa sentään muutakin. Pääsin nimittäin viime viikolla vierailemaan Smolnassa, upeassa valtioneuvoston juhlahuoneistossa. Siellä kokoontui 13.4. ensimmäistä kertaa perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon kokoon kutsuma alkoholilain kokonaisuudistuksen seurantafoorumi (ALKU), jonka jäseneksi minut kutsuttiin.

smolna

Meitä istuu foorumissa kaksikymmenpäinen joukko. Mukana on puheenjohtajana toimivan ministeri Saarikon lisäksi mm. matkailun, myynnin ja tuottajien väkeä, ministeriöiden edustajia, tutkijoita ja järjestöjen porukkaa esimerkiksi ehkäisevän päihdetyön ja päihdeongelmaisten näkökulmasta. Tarkoituksenamme on kukin osaltamme tuoda pöytään näkökulmia uudistuksen vaikutusten tarkastelemiseksi, koota ja jakaa tietoa sekä käydä yhteistä keskustelua.

Otin tietysti ilolla ja suurella mielenkiinnolla pöydästä paikkani. On tosi tärkeää, että käytännön arjen vinkkeli ja esimerkiksi kosteiden kotien lasten kokemukset eivät katoa pykälä-, tuonti- ja senttilitrapuheen taakse, ja siitä muistutin myös ensimmäisen tapaamisemme esittelyvuorollani. Tätä näkökulmaa haluan pitää esillä tietysti jatkossakin.

Foorumin on tarkoitus kokoontua kesään 2019 asti muutaman kuukauden välein, ja seuraavan kerran istumme pitkän pöydän ääreen syksyllä. Tarkoituksena on silloin pohtia, miten alkoholilakiin tehdyt muutokset vaikuttivat kesään eri näkökulmista katsottuna. Tosi kiinnostavia aikoja edessä siis kaikin puolin!

Mitenkäs kevät etenee ruudun sillä puolen?

Mainokset

Kosteusvaurioita -kirja avaa mahdollisuuksia herkkiin juttuhetkiin

Julistin itselleni vapaapäivän. Tapaan tehdä niin puhekeikkojen jälkeen, koska olen niiden perään aina aika väsynyt. Kosteissa kodeissa kasvamisen teemat ovat sen verran henkilökohtaisia ja keskustelut luennoinnin jälkeisissä kohtaamisissa niin herkkiä, että tuntuu hyvältä ottaa hetki happea niiden jälkeen. Miten ihanaa on silti saada olla näissä hetkissä: puhumassa, kuulemassa ja läsnä ihmisten kanssa. Onnekasta ja perustavalla tavalla oikean tuntuista!

Sen jälkeen, kun Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirja elokuussa tuli ulos, on erilaisia puhekeikkoja kertynyt kalenteriin kiihtyvällä tahdilla. Kirjamessu -tyyppisten, selkeästi markkinointiin kuuluvien sessioiden lisäksi olen saanut esimerkiksi olla joulun alla puhumassa Sininauhaliiton tilaisuuksissa juhlapyhien aiheuttamista kipeistä tunteista silloin, kun perheessä on paineistavia salaisuuksia, häpeää ja satuttavia muistoja.

Sain myös käydä Kuopiossa Päihdepalvelu Hemman järjestämässä seminaarissa puhumassa siitä, miten tärkeää on oikeanlainen kohtaaminen kodeissa tapahtuvassa päihdetyössä, ja minkälaisia pehmeitä paikkoja kosteassa kodissa kasvaminen voi ihmisiin jättää.

Sain niin ikään käydä naisvankilassa keskustelemassa perhesalaisuuksien vaikutuksista ja oman keskeneräisyyden hyväksymisestä, ja Superin lähihoitajien luona miettimässä sitä, millä tavalla lapsuudenkotien kokemukset voivat näkyä työyhteisön dynamiikassa ja erilaisissa potilastyön tilanteissa.

EHYTin viestintätilaisuudessa puolestaan mietin sitä, miksi on tärkeää viestiä myös kipeistä kokemuksista, ja millä tavalla sanoma kulkisi kaikkein vähiten hajottavasti herkistä aiheista huolimatta.

Vertaistuellisen kirjoitusillan aikana mietimme jälleen kerran, tällä kertaa Pirkanmaalla, miten omia kokemuksia voi jäsentää helpoilla luovan kirjoittamisen harjoituksilla. Itkettäviä, naurattavia, kivoja sessioita aina. Hirmuisen kiva niitä on vetää!

Eilen sain olla Pieksämäellä Sininauhaliiton järjestämillä Naisten päihdetyön päivillä miettimässä sitä, minkälaisia naisia, äitejä, vaimoja, ystäviä ja työkavereita kosteissa kodeissa voi kasvaa, ja millä tavalla on tärkeää pyrkiä aikuisena purkamaan ne lapsuudenkodissa sisäistetyt vahingolliset tarinat, jotka saattavat ohjata tekemään hankalia valintoja omassa aikuisessa elämässä.

Toukokuussa taas saan jutella Helsingissä Päihdetyön päivillä A-klinikkasäätiön kutsumana häpeästä ja sen painolastin alta vapautumisesta.

Saamiselta se todella tuntuu.

Näissä kohtaamisissa on sellaista ihmisyyttä läsnä, että se jättää aina jäljen pitkäksi aikaa. Tämän alkoholiaiheen ketjuisuus, leveys, syvyys ja piintymysluonne mietyttää aina vain. Miten näissä kohtaamisissa juttusille tulee esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat ensin kasvaneet liikaa juovan vanhemman lapsina, sitten päätyneet itse liikaa juoviksi vahemmiksi omille lapsilleen, ja joiden lapset ovat aikuisina päätyneet juomaan liikaa.

Joka kerta tuntuu pehmeältä niissä tilanteissa, joissa voi itse olla kaikkinensa siinä, ja toinenkin on, ja sitten tuumitaan, että tällaisiakin kuvioita. Ei helppoja oikopolkuja, mutta samalla sellaista ihmeellistä ihmisyyden sitkasta voimaa, jonka avulla kuitenkin, erilaisin keinoin, ilman sankariviittoja tai palkintokahveja, löydetään myös usein haparoivalla rohkeudella seuraaviin päiviin.

Laittaisin tähän sen somesanan #blessed, jos se ei tuntuisi niin älyttömän lattealta.

Rohkaise rakasta käsittelemään menneitä. Ystävänpäivätarjous Kosteusvaurioita -kirjasta!

Olen kuullut, että melkoisen moni on hankkinut lapsuudenperheissä tapahtunutta liikajuomista ja sen seurauksia käsittelevän Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjani lahjaksi ystäville ja kumppaneille. Se on musta ihan loistava rakkauden teko! Menneet kokemukset vaikuttavat nimittäin yllättävän paljon ystävyyssuhteissa ja parisuhteissa, ja aika usein tavoilla, joita ei ehkä alkuunkaan osaa yhdistää lapsuudenkokemuksiinsa.

Viesti siitä, että toinen välittää ja on halukas ymmärtämään myös näitä joskus melko merkillisiäkin piintymiä on minusta ihana. Ehkä yksi ihanimmista. On lupa puhua, kipuillakin, ja mennä rohkeasti yhdessä eteenpäin.

Rohkaisenkin siihen polkaisemalla Atenan kanssa loppukuuksi pystyyn ystävänpäivätarjouksen kirjasta. Saat sen nyt hintaan 16,90 e ja se lähetetään sulle ilman postikuluja.

Voit tilata kirjan kampanjahintaan helmikuun loppuun saakka tuosta oikealla olevasta bannerista kilkkaamalla, tai siirtymällä sivulle TÄSTÄ.  Muista merkata tilauslomakkeeseen tuo alekoodiin oikeuttava sana KOKOVARTALOFIILIS.

Vinkkaa ihmeessä myös tutuillesi tästä tarjouksesta, sillä tätä edullisemmin ei kirjan printtiversiota ole nähdäkseni missään tarjolla!

Loppuun tällainen musafiilistely, jonka ääressä olen tunnelmoinut nyt joka päivä. AH!

 

 

Kevätpuoliskon kuulumisia: kirjaa ja tapahtumia

 

Hujahtipas tammikuu melkoista rallia ohi! Ihmeellisen moni lehtiasiakkaani koki jonkinlaisen hepulin töiden kanssa samaan aikaan, ja letkeä lomatunnelmani vaihtui silmänräpäyksessä aikamoiseksi ärhäköinniksi. Tammikuu on yleensä tosi rauhallinen, mutta nyt naputin menemään ihan tunteella! Eipä siitä yrittäjä toki kovin huonona voi olla mitenkään, vaikka olisi kyllä kiva, jos työt tupsahtelisivat vähän kalenteriin mahtuvaisemmalla rytmillä. Eiköhän tuo tuosta taas tasaannukin.

Saisikohan jo alkaa puhua keväästä? Haluaisin, koska olen keväisin energinen ja hyvillä fiiliksillä. Ajatukset askaroivat jo kesässäkin, jos ihan rehellisiä ollaan. Siellä on luvassa yksi pitkään unelmoitu matkaihanuuskin. Olen myös jo ihan villinä erilaisista puutarhasuunnitelmista. Tänä kesänä saan ehkä kasvihuoneenkin! Olen tyydyttänyt tätä hinkuani katselemalla erilaisia puutarhavideoita tunti kaupalla. Multa, aurinko, aaaah!

Aika tavalla on tehtävää ennen kesään pääsemistä kyllä, mutta miten kivoja juttuja! Mainitsinkin taannoin, että aloitin toisen tietokirjani valmistelemista, ja nyt tuo opus pyörii näppiksellä joka päivä. Kirjoitimme Atenan kanssa siitä kustannussopimuksenkin, joten siitä tuli kerralla totta ja konkreettista. Jee! (Kuuntelithan jo tietokirjakeskustelumme Takakansi-podcastissa?)

Olen nyt siinä ihanassa  vaiheessa, jossa täytän aivojani uudella tiedolla ja uusilla näkökulmilla. Kirjasta ei ole tulossa Kosteusvaurioita II, vaan ihan tyystin eri paketti, vaikka alkoholin äärellä nytkin mennään. Tuntuu todella kivalta oppia uutta ja suodattaa sitä luettavaan muotoon! Juuri nyt kaikki pinnat kotona notkuvat monistenippuja ja kirjoja.

Kosteusvaurioitakin työllistää edelleen tosi mukavasti. Olen älyttömän iloinen aina, kun joku tilaa puhumaan aiheesta. Aiheen ympärillä käytävät keskustelut tuntuvat nyt tosi mielekkäiltä ja oikeanlaisilta. Tammikuussa olin Kuopiossa Päihdepalvelu Hemman juhlaseminaarissa, ja kevään osalta kalenterissa näyttää ainakin tältä:

22.2. Saan olla puhumassa SuPerin Hämeenlinnan ja Hattula-Janakkalan ammattiostojen jäsenille siitä, millä tavalla lapsuuden perheen kosteusvauriot voivat näkyä potilastyössä ja työyhteisön osana, ja minkälaisia asioita voisi olla hyvä ottaa lähi- ja perushoitajien työssä kohtaamisissa huomioon.

22.3. ovat vuorossa Naisten päihdetyönpäivät Pieksämällä. Siellä pohdin puheenvuorossani kosteusvaurioita naisnäkökulmasta. Esimerkiksi sitä, millaisia äitejä, puolisoita ja tyttäriä kosteissa kodissa saattaa kasvaa.

17.5. olen päihdealan suurimman ammattitapahtuman, Päihdepäivien, hommissa Helsingissä. Siellä saan olla mukana kahdessakin ohjelmassa, ja aiheena on erityisesti häpeä ja sen murtaminen.

Ehkäpä nähdään tuolla jossakin! Olispa tosi kiva!

 

Jos liikaa juova läheinen saa jouluksi sekä perheen että pullon, ei minkään tarvitse muuttua

Jouluksi kosteaan kotiin palaaminen mietityttää nyt monia. Kaikkein eniten olen tässä joulun alla saanut vastailla hätääntyneiden kosteusvaurioisten aikuisten kysymyksiin siitä, onko liikaa juovan vanhemman tai isovanhemman luokse mentävä jouluksi, vaikka sitten hampaat irvessä. Ihan ehdottomasti ei ole. Tässä Ilta-Sanomien jutussa juttelen tarkemmin siitä, miten tilanteessa voisi mielestäni toimia hedelmällisimmällä tavalla.

Jutun myötä toivotan rauhallista, turvallista, lämmintä ja juuri oman perheen tarpeisiin sopivaa joulun aikaa jokaiselle. Painun huomenna työpäivän päätteeksi perheineni parin viikon sohva-kirja-suklaa -maratonille ja pistän kaikenlaiset yhteydet ulkomaailmaan kiinni hyväksi aikaa. Ensi vuoden puolella sitten taas palaillaan blogihommiinkin. Kuulemisiin ❤

Telkkuvinkki joululomalle: Puuttuminen 30.12. Yle TV2 .

Tässä katseluvinkki joululomalle! Lauantaina 30.12. klo: 21.58. Yle TV2 näyttää noin puolituntisen elokuvan Puuttuminen. Näytelmäkirjailija Elina Snickerin kirjoittama elokuva oli yksi voittajista Novellielokuva 2015 -kilpailussa ja sai ensi-iltansa Helsinki International Film Festivalilla samana vuonna. YLEn esitys on tv-ensi-ilta, ja elokuva on sen jälkeen nähtävissä Areenasta tammikuun ajan.

Puuttumisen keskiössä on Emmi, menestynyt nuori suunnittelija, jolla on edessään lupaava ura ja kotona pieni vauva ja ihana aviomies. Siitä huolimatta elämästä tuntuu puuttuvan jotakin, se tuntuu arvottomalta. Sisäisestä rikkinäisyydestä ja pienen vauvan äidin juomiseen liittyvästä tabusta on siis kysymys.

Minä katson ilman muuta! Katso sinäkin!

KAKKUJA JA KUPLAJUOMAA

Tämä postaus on osa Alkon #nofilter -kampanjaa. Kampanjan tarkoituksena on miettiä alkoholinkäytön vastuukysymyksiä ilman sosiaaliseen mediaan usein kuuluvaa silottelua. Lähestyn teemaa juhlatilanteita tarkastellen.

Kaksi toisiaan kohti kohotettua siroa maljaa täynnä kultaisena kimaltavaa kuplajuomaa. Tarkennus on pirskahtelussa ja tumma tausta on blurrattu pehmeäksi. Kuvasta henkii kepeä kiva. Näin me juhlia kuvitamme somevirroissamme. Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjani ja omien lapsuudenkokemusteni kautta tunnen kuitenkin kuplien nurjankin puolen. Lapselle vanhemman liiallinen alkoholinkäyttö voi olla tosi hankala paikka, johon liittyy paljon salailua, häpeää ja kulissien kannattelua.

Juhlakausi nostattaa monenlaisia tunteita niissä lapsissa ja aikuisissa, joilla on kokemusta liikajuomisen aiheuttamista hankaluuksista. Iloisen odotuksen sijaan mielessä voi myllätä melkoinen jännitys siitä, miten tällä kertaa pidoissa pärjätään. Koska juomiskäyttäytymiseen puuttuista pidetään usein hankalan ja kiusallisena, mietin asiaa täytekakkuvertauksen kautta. Siihen kun liittyy paljon vähemmän paineistavaa tunnelatausta.

kattaus

Ajattelen, että alkoholinkäytöstä olisi terveellistä voida puhua ihan samalla tavalla kuin täytekakun syömisestä: avoimesti ja ilman kiristelyä. Jos pulmia ilmenee, nekin tulisi voida nostaa esille. Jos nimittäin perheessä voidaan jutella myös juomisesta vapaasti, ilman että yksi suuttuu, toinen ahdistuu ja lapset pelkäävät, siitä ei pääse muodostumaan sellaista piilottelun ja katkeroitumisen vyyhtiä, joka johtaa pahimmillaan sukupolvilta toisille siirtyviin kosteusvaurioihin.

Täytekakku on kiva juhlapöydän herkku. Se ei ole millään tavalla välttämätön osa ohjelmaa, mutta voi myös olla nostamassa tilaisuuden fiilistä arjen yläpuolelle. Samalla tavalla voi toimia juhlamalja ja lasi viiniä. Jostain syystä meillä osataan säännöstellä kakun syöntiä paljon alkoholiannoksia paremmin. Täytekakkuja ei koskaan varata paikalle vaikkapa yhtä, tai varmuudeksi kahta, kokonaista juhlijaa kohti. Kakkuhommista saa myös puhua vapautuneemmin ääneen. Kenellekään ei tule mieleen kukkahattutätejä tai holhoamista, jos todetaan, että pari palaa kakkua riittää hyvin juhla-annokseksi.

rocky road

Jokaisessa seurueessa on aina läsnä se setä tai täti, joka ei ota kakkua, eikä sitä tarvitse äimistellä. Porukassa on usein niitäkin, joille kakku maittaisi turhankin kanssa, mutta opetetaanhan lapsillekin, että koko kakkua ei ole hyväksi syödä yksin ja kerralla. Ja jos joku juhlavieraista kuitenkin vetää kakkua naamaan niin kertakaikkisella antaumuksella, että kohta antaa ylen tuvan nurkalla, tilannetta iljetään taatusti hämmästellä ja purkaa.

Jos niin onnettomasti sattuisi, että joku juhlavieraista kävisi kakkupäissään aggressiiviseksi, puututtaisiin tilanteeseen samalla tavalla, kuin kursailematta puututaan uhmaikäisen lapsenkin porsasteluun. Niin ei sovi olla, että toisilla on hankalaa, ja se voidaan terveessä ilmapiirissä todeta ääneen. Raukkiksinta on nimittäin ajatella, ettei kehtaa ottaa pulmallista tilannetta puheeksi, ja kaahata autolla kotiin hyvissä ajoin ennen ennakoitua kakkukatastrofia. Lapsilla kun ei ole mahdollisuutta poistaa itseään yhtälöstä samaan tapaan.

marenki

Jos juomapuuhista voidaan kotona ja juhlaporukalla jutella samalla levollisuudella, kuin kakun syömisestä, on tilanne todennäköisesti erittäin hyvä. Jos taas alkoholinkäyttöön liittyy salailua, häpeää, tarkkailua ja varmistelua, on syytä tarkistaa tottumuksia. Aine kun ei ole itsessään paha, vaarallinen tai hankala, vaan kyse on annostelusta.

Voiko teillä kotona jutella vanhempien juomisesta täytekakkutyyppisesti? Saako suututtamatta sanoa, jos maittaa liikaa, tai jos välillä olisi kivempi tarjoilla vain suolaisia?

Kirjoitus on julkaistu myös Alkon #nofilter-blogissa.