Tervetuloa Lasinen lapsuus – haastava arki -koulutukseen elokuussa

Saan elokuussa olla mukana hienossa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille suunnatussa koulutuksessa, jonka aiheena on lapsuuden kodissa tapahtuneen ongelmallisen alkoholinkäytön vaikutus aikuisuuteen. Ilmoittaudu ihmeellä maksuttomaan tilaisuuteen! Linkki löytyy ohjelman lopusta.

Aika: 21.8.2019 klo 12−15.30

Paikka: Scandic, Itsenäisyydenkatu 41, Pori

Järjestäjä: A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus

Kohderyhmä: Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Koulutus sopii erityisesti vanhemmuuden ja perheiden tuen parissa työskenteleville ammattilaisille tai ko. työtä kohti suuntautuville opiskelijoille.
Joka neljäs suomalainen on lapsuudessaan kokenut haittoja läheisen aikuisen juomisesta. Haitat eivät tiivisty ainoastaan lapsuuteen, vaan niistä voi muodostua taakka myös aikuisena.
Tilaisuuden alkuosassa tarkastelemme perheen aikuisten päihteidenkäyttöä lapsen näkökulmasta. Paneudumme lapsuudenkodin päihteidenkäytöstä haittoja kokeneen aikuisen kokemusmaailmaan ja tuen tarpeeseen erityisesti omassa parisuhteessa ja vanhemmuudessa. Loppupuolella kerromme mentalisaatioperustaisesta työotteesta vanhempia kohdatessa. Päivän päätteeksi kuulemme kokemuksia Porin Lasinen lapsuus -ryhmästä + tulevaisuuden näkymiä.
12.00−12.05 Koulutuksen avaus ja tervetuloa
Laura Barck, kehittämiskoordinaattori, Lasinen lapsuus -toiminta
12.05−12.50 Miten lapsuudenkodin kosteusvauriot näkyvät aikuisen elämässä?
Ani Kellomäki, tietokirjailija
Lapsuus kosteassa kodissa voi jättää yllättävän pitkät varjot ja vaikuttaa elämänvalintoihin ja hyvinvointiin vielä pitkällä aikuisuudessa. Moni yllättyy erityisesti parisuhteissa ja vanhemmuuden eri vaiheissa, kun kivuliaita muistoja nousee pintaan. Onneksi menneistä kokemuksista kumpuaa myös paljon vahvuuksia, kun taustaansa uskaltautuu katsomaan suoraan kohti. Puheenvuorossa pohditaan syitä, seurauksia ja ennen kaikkea läpikäymisen tärkeyttä.
12.50−13.00 kysymyksiä ja keskustelua
13.00−13.15 kahvitauko
13.15−14.45 Mentalisaatio vanhemman ja työntekijän kohtaamisessa
Anna-Sofia Lehto, kehittämissuunnittelija Lasinen lapsuus -toiminta
Mentalisaatio on toisen mielen pitämistä mielessä. Sen ymmärtämistä, että vuorovaikutustilanteessa oma käyttäytyminen ja oleminen vaikuttaa toiseen ja päinvastoin. Mentalisaatioperustaisella työotteella työntekijä voi auttaa vanhempaa näkemään lapsen käyttäytymisen taakse ja ymmärtämään paremmin lasta. Kuuleminen, kunnioittava kohtaaminen ja kiireetön läsnäolo mahdollistavat yhteisen pohdinnan vaikeidenkin aiheiden äärellä.
14.45-15.15 Mitä teimme ja koimme ”Lasinen lapsuus – haastava arki” -ryhmissä?
Anu Louhelainen ja Heli Syrjäntikka, ryhmänohjaajat
Kokemuksia vuonna 2018 Porissa järjestetyistä Lasinen lapsuus – haastava arki ryhmistä ja tietoa syksyllä alkavasta uudesta ryhmästä.
15.15-15.30 Yhteenveto ja keskustelua
Ilmoittaudu mukaan tämä linkin kautta

Mainokset

Lupa olla minä – koulusta ja sukupuolesta

LUPA OLLA MINÄ (Kolumnini Hämeen Sanomissa 19.8.2015)

Olipa kerran nuori. Yläkoulua aloittaessa hänelle jaettiin kielivalintoja varten vaaleanpunainen lappu, vaikka osalle jaettiin vaaleansininen. Wilman Istumajärjestyksessä hänen kohdalleen ilmestyi liehuvalettinen ikoni, vaikka osalle ilmestyi lyhythiuksinen. Wilma myös käytti hänestä ahdistusta aiheuttavaa nimeä, koska se on virallista. Systeemi.

Koulupäivän aikana nuoren piti käyttää vessaa, johon liehulettiset menivät, vaikka hän tiesi olevansa lyhyttukka. Jumppatunnilla oli mentävä liehulettien telinevoikkaan, koska niin nyt vain on. Nuori kuunteli totuuksia, kuten “liehuletit eivät ole kiinnostuneita jalkapallosta”.

Kun terveyskasvatuksen kirjassa puhuttiin parisuhteista ja seksistä, ei mikään koskenut nuorta. Hänellekö ei ollut tulossa parisuhdetta? Hänkö ei koskaan harrastaisi seksiä? Hänkö oli niin marginaalinen, ettei tarvinnut ottaa lukuun? Vaikka tässähän hän oli, ihan verta ja lihaa.  

Koululääkäriltä nuori palasi täristen. Lääkäri oli kehottanut olemaan “hyvin varovainen tuon tuollaisen kanssa” ja todennut, että “tuo tuollainen voi vielä muuttua”. Vaikka nuori oli merkinnyt pohdituttavien asioiden kohtaan haluavansa puhua, ei “tuosta tuollaisesta”, vaan syntymässä määritellyn ja koetun sukupuolen ristiriidasta. Että se, mitä synnytyslaitoksella ensin arveltiin, ei pidä paikkaansa. Että kaikkea ei voi nähdä jalkoväliin kurkistamalla. Koululääkäri halusi puhua astmasta. Kerta sellaista riittää.

Uusi tasa-arvolaki velvoittaa koulutuksen ja opetuksen järjestäjät ehkäisemään sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää. Kyse ei ole vain esimerkiksi nimittelystä. Paljon pahaa tehdään myös tahattomasti, vanhentuneita käytänteitä ylläpitämällä.

Tuli iloisiakin yllätyksiä. Koulun terveydenhoitaja kohtasi ihmisen, ei “tuollaista”. Liikunnanopettaja antoi paritanssitunnilla koetun sukupuolen mukaiset askelet ja luvan suorittaa uinnin omalla ajalla. Terveystiedon opettaja paikkasi kirjan puutteita monipuolisemmaksi keskustellen. Ne opettajat, joille nuori uskaltautui puhumaan, alkoivat käyttää koulussa hänen uutta nimeään. Ja juuri niin helppoa se oikeasti on.

Sukupuolessa ei ole kysymys vain geeneistä.

Muutos tapahtuu yllättävän helposti. Tänä kesänä nuoren perheessä jännitettiin rippikoulua, turhaan. Papit pitivät päivän selvänä, ettei kukaan leirillä joudu kokemaan olevansa mitään muuta, kuin Luojan luoma, tärkeä ja täydellinen. Nuori kävi leirin koetun sukupuolen mukaisesti majoittuen ja sai todistuksen käyttämällään nimellä. No big deal. Ja kuitenkin jättimäinen juttu!

On hienoa, että Hämeenlinna sai ensimmäisen Pridensa tänä kesänä. Pidetään huolta, että sama tasa-arvoisuuden henki välittyy myös arjessa. Jos työskentelet lasten ja nuorten kanssa, ota se asiaksesi erityisellä tarkkuudella. Niin toimimalla voit pelastaa hengen.