Mitä jos en mittaisi itsessäni mitään? – Puntareista ja pantarangaistuksista

Mitä jos en mittaisi itsessäni mitään? Jos antaisin askelten kertyä ilman kaipuuta kymppitonnista? Jos en tietäisi viikkoon paljonko painan? Jos en mittaisi ympäryksiä ja laskisi indeksejä, enkä katsoisi aamulla näytöltä nukuinko hyvin? Jos energia saisi palaa, niin kuin se palaa, mutten tallentaisi tietoja mihinkään? Jos en kertaakaan päivän aikana katsoisi ranteesta miten minulla menee?

Kun olin alakouluikäinen, opin elämästä muutaman faktan:

Jos kynä pysyy paikallaan rinnan tai pakaran alla, on lihava.

Oikealla naisella näkyvät alas katsoessa ensin tissit, ei vatsa

ja jos varpaat eivät näy ollenkaan, on ihan tuhoon tuomittu. Fläsä. Plösö. Puntsu.

Lukiossa jo tiesin, että aamun aerobinen polttaa parhaiten rasvaa.

Että kolmea kertaa vähempää ei salilla viikossa kannata käydäkään.

Että alle kympin lenkeistä ei huudella.

Osallistuin Painonvartijoihin ja poistin päästä pinnitkin ennen puntaria. Opin, että oikeat patukat löytyvät dieettihyllystä. Kaiken tämän tiesin alle kaksikymppisenä. Ennen raskauksiani. Ennen mitään. Tärkeimmät asiat.

Senkin opin, ettei ole mitään arvoa kävellä tai juosta, jos jälkiä ei jää. Jos näyttö puuttuu. Kävelin siis kaksi tuntia, kolmekymmentä kilometriä, töiden jälkeen, vähän kipeänä ja vaikka väsytti. Enkä kertonut kaverille, vaan kaikille tuhannelle lähimmälle – mutta vain jos oli riittävästi. Jos oli näyttää numeroita, karttakuvaa, hikiselfie.

Opin käyttämään taulukko-ohjelmaa voidakseni kirjata ylös rinnan, vyötärön, lanteen, reiden ja käsivarren, vuosi toisensa perään. Kymmeniä vuosia. Painon, painon muutoksen ja painoindeksin. Saman saatanan viiden kilon sisällä isoja tunteita. Unohdin vähän olla minä samaan aikaan, kun olin koko ajan minä vasta sitten joskus. Minumman kokoisena.

Mitä se arkeologi miettii, joka ne listat joskus löytää?

Otin lankkuhaasteen, kyykkyhaasteen, juoksuhaasteen. Pisimmät portaat jätekasan alta huipulle. Tuhtia symboliikkaa! Eikö tässä elämässä ole haastetta riittävästi? Eikö riittävästi numeroita, tiedettävää, mitattavaa?

Miksi tärkein mitta on navasta selän kautta takaisin napaan?

Ja aina löytyi, jokaiselle iälle, jokaiseen vaiheeseen jostain se toinen nainen, joka sanoi, huomautti, vihjasi, katsoi paljonpuhuvasti. Todensi nämä tiedot naiseudesta ja elämästä. Kaikille se löytyy, ja useampi. 

Laskin muoviset läpykät kaikkien ranteissa, pyöreät, kaitaiset, mustat ja värikkäät. Anturit sydänten ympärillä. Unisormukset ja sovellukset. REM-rytmi ja palautumisajat. Lääkärikäynnille valmiit kotianalyysit.

Kokouksessa, junassa, kauppajonossa mietin näiden tuntemattomien pätevien yksityisiä katseita ruuduillansa illalla. Lukemassa askeleita, palanutta rasvaa, kuljettuja kilometrejä syherönä sinivalossa. Vapaaehtoisesti pantarangaistustaan lusimassa.

Mitä, jos et mittaisi itsessäsi mitään? Millainen silloin olisit? Mahtuisitko tähän maailmaan? Maailmaasi. Siinä vasta olisikin kesäkuntoa!

Mainokset

Paljastelua ja juhlahumua

Täällä vietetään taas paljasteluperjantaita ja mietitään eilisen tankkauspäivän skumpanhuuruisia tunnelmia.

IMG_6118

Onks sulla jotain meitä lihavia vastaan?

Kävin tänään ekoilla treffeillä personal trainerin kanssa. Tehtiin kuntotesti ja kehonkoostumuksen kartoitus. Sitten puuskutin Aulangon portaissa maksimisykkeet trainerin pyynnöstä mittariin. Huomenna paljastelen täällä faktat tiskiin. Hommat alkaa tosissaan!

selkä

Tänään on soinut päässä tämä helmi:

Haluan olla minä: päivät 24-28

Tällainen nippupäivitys tällä kertaa. Kolmen viikon päivittäinen kamppiskirjoittaminen on näyttänyt, että a) homma on muuttunut hyväksi rutiiniksi b) syön tosi paljon tosi samankaltaisia asioita joka päivä (laske vaikka, kuinka monena päivänä välkkäpala on ollut nektariinia ja pähkinöitä, tai kuinka monta kookoskanaa listalle on mahtunut). Näistä syistä ei ole ollut joka päivälle postauksen vertaa asiaa. Ja se on ihan hyvä – rutiiniahan tässä hyvästä ruokarytmistä haluttiinkin.

Toinen syy on se, että on ollut paljon kivaa tekemistä. Olen puuhaillut kotona (laitellut kirppiskamoja kasaan isossa mittakaavassa ja neulonut ehkä vielä isommassa), ja päässyt liikkumaankin uudella tavalla. Vime viikko toi lajivalikoimaan kaksi uutta juttua, ja olen molemmista tosi iloinen ja innoissani.

Toinen uusi tulokas on hot jooga. Kävin kokeilemassa sitä, ja vaikka jopa sen lempeä versio oli aika rajoilla rankapoloni pystymiselle, tuntui mahtavalta tehdä jotakin ihan uutta. Tänä keskiviikkona menen uudestaan asialle. Nyt on luvassa tosi rauhallisella tahdilla tehtävä Yin-jooga kuumassa salissa. 90 minuutin sessiossa on jotain tosi tasaavaa ja rauhoittavaa. Alun minuutit mieli poukkoilee, mutta pian on pakko rauhoittua vain venymään ja vanumaan. Jälkikäteen on ihana lunki olo. Tekee kaltaiselleni säntäilijälle erinomaisen hyvää.

Toinen laji on ihana rakkauteni roller derby. Pääsin lauantaina ekaa kertaa 7 kuukauteen ihan oikeasti treeneihin! Olen tähän mennessä voinut noin tunnin verran lolleroida salin laitamilla kaihoisasti toisten treenejä katsellen, mutta nyt uskaltauduin yli melko massiiviseksi kasvaneesta henkisestä muurista itse tekemisen äärelle. Sain osallistua aloittelijoiden freshmeat-kurssille. Ja niinpä vain pystyinkin treenaamaan 2,5 tuntia muiden joukossa! Ainoastaan punnerrukset ja sen tyyppiset lihaskuntojutut jouduin skippaamaan. Sellaisen myönnytyksen voin mielelläni tehdä, jos muuten saan olla hommissa täysillä. Oli ihmeellinen olo jonkun samalla niin tutun ja kuitenkin niin pelottavan äärellä. En tiennyt yhtään, miten selkä suhtautuu.

On aika vaikeaa kuvailla niitä fiiliksiä, joita rakkaan lajin pariin pääseminen tarjoaa. Mahdotonta melkein, jos et ole koskaan ollut pahasti paketissa ja sivussa itsellesi tosi tärkeästä lajista. Leijuin koko viikonlopun pilvissä tuon onnistuneen kokeilun jälkeen. Eilen merkitsin kalenteriini lapsen riemulla treeniaikoja. Ihanaa! Vihdoinkin!

Nyt on taas maltin paikka. En ole vielä läheskään pelikuntoinen, ja kovan kontaktin ottamista pitää varmasti varoa vielä hyvän aikaa. Pelkkä ajatus siitä, että olisin meidän melkoisen vahvojen naisten tosissaan hittailtavana sattuu. Mutta nyt tunnen kuitenkin olevani taas ison pykälän pidemmällä paranemisessa. Ja se olo lihaksissa kunnollisen treenin jälkeen. Se hiki, joka virtasi noroina selkää pitkin. Hengästyminen. Ryhmässä tekeminen. Osana oleminen. Korvaamatonta!

Treenien jälkeen oli kiljuva nälkä. Muistin taas, miten paljon energiaa laji polttaakaan (mittasin joskus perustreenien aikana kuluttaneeni noin 2500-2800 kaloria) ja miten paljon enemmän pitääkään treenipäivänä syödä. Vielä seuraavanakin päivänä kaikki ateriat vain humahtivat jonnekin käyttöön suoraan lautaselta. Pitää taas opetella sitä hommaa uudelleen.

Tällaisia siis tänne. Iloisia. Ja hei! Olen halunnut olla minä jo kokonaisen kuukauden! 1/3 on takana. Mitta- ja painotaulukko näyttää hauskalta. Paino on vähän vaihdellut, ja juuri tänään näyttää siltä, että kiloja olisi pudonnut vain yksi. Sen sijaan mittanauha elää ihan muilla lukemilla. Sen mukaan ympäriltä on nyt sulanut 12 senttiä! Aika tosi jees.

Lopuksi mainoskatko. Olen tosi paljon tykännyt valkoisesta teestä taas pitkästä aikaa. Yksi kiva uusi löytö on tämä tee kylmänä:

valkoinen tee

Haluan olla minä: päivä 9

Business as usual. Homma hoituu aika jouhevalla rutiinilla jo. Paitsi, että tänään oli kauppapäivä, joka tarkoitti, että kaapit olivat typötyhjillään aamusta. Oli taas tempaistava keräilyerät kokoon.

Ei ollut edes sitruunaa, joten kokosin aamuliemen Molkosanista, suolasta ja MSM:stä. Pahaahan se vähän oli, mutta alashan se kyllä meni.

Heitin munakkaan joukkoon kesäkurpitsaa (se ei lopu taloudestamme näemmä KOSKAAN) ja hampunsiemeniä. Sitten naputtelin hullun innon vallassa tuntikaupalla juttua kasaan, kunnes havahduin kiljuvaan nälkään. Oli pakko paistaa pari päivää sitten paistettuja punajuuria, sitä saakelin samaa kesäkurpitsaa ja eilisen lukijoille sangen tuttuja kinkkuviipaleita pannussa. Tähderuokien kuningatar. Kenties tunnetun maailman rumin ruoka. Onneksi nautin siitä yksin.

Sävytin lompakkoon.
Sävytin lompakkoon.

Iltapäivällä nappailin vähän viimeisiä ihania marjoja pihapuskista ja muutamia manteleita kaapista, ja naputtelin vähän lisää. Kahvittelinkin. Tuolin juoneeksi vettä oikein kannukaupalla. Ei jää ainakaan alle kolmeen litraan enää yhtenäkään päivänä. Tuntuu olossa. Hyvin.

Illalla oli niin huutava nälkä, että vetelin vähän huomaamattani koko paketillisen lihaa naamariin ruokaa laitellessani. Hups. Onneksi se oli tällainen pieni, litteä ihan vain.

lihaa

Ja sitten söin jauhelihaa ja kvinoaa tomaattikastikkeessa vielä päälle. Ainakin lihavarastot on nyt täytetty.

Illalla tuumin nappailla taas  vähän manteleita ja nektariinilohkoja. Ellen sitten äidy toiseen iltapalasuosikkiin, joka on marjoja hampunsiemenillä ryyditettynä. Hampunsiemenet on ihan hullun hyviä!

Paino on lähtenyt kunnolla laskuun. Sen oikein tunteekin, palelee. Mieluummin palelen kuin pidän läskit. Aloitin villasukat.

sukka

 

Pakko vielä näyttää teille pihalla luikerteleva kurpitsa. Se on edennyt jo varreltaan parimetriseksi, ja pulleroinut tällaisen hienon hedelmän!

Paisu vaan. Pääset lyhdyksi!
Paisu vaan. Pääset lyhdyksi!

Haluan olla minä: päivä 7

Viikko täynnä! Menipä se nopeasti ja helposti. Olen syönyt ihania ruokia, saanut napattua kiinni kävelylenkkien ihanuudesta, ja ylipäätään voinut niin hyvin, kuin luulen tämän kammotusviikon (kts. edellinen postaus) aikana on inhimillisesti mahdollista voida.

Juomisesta on tullut rutiini, ja keho huomauttaa heti, jos meinaa jäädä vähemmälle.

Sitruunaliemi aamulla maistuu hyvälle.

Olen kekannut monta maukasta uutta reseptiä.

Ympärysmitoistani on kadonnut vähän alle kilo ja melkein 5 senttiä.

Hyvä kampanjanaloitusviikko, sanoisin.

Tässä vähän ruokia, joista olen ollut innoissani. Jos vaikka tarttuisi kokkailuinspistä muillekin:

Aamuisin menee munakkaita. Tässä rucola-hampunsiemenmunakas kookosöljyssä paistettuna. Milloin nyt mitäkin kaapeista löytyy täytteeksi.
Aamuisin menee munakkaita. Tässä rucola-hampunsiemenmunakas kookosöljyssä paistettuna. Milloin nyt mitäkin kaapeista löytyy täytteeksi.
katkarapupataa
Lounaaksi katkarapua ja kesäkurpitsaa kookosmaidossa. Kipakka chili-minttumauste.
Välkkäpalana menee melkein päivittäin päärynä tai nektariini lohkoina (miksi se maistuu silleen vielä paremmalle? ) ja pähkinäsekoitusta reilu kourallinen.
Välkkäpalana menee melkein päivittäin päärynä tai nektariini lohkoina (miksi se maistuu silleen vielä paremmalle? ) ja pähkinäsekoitusta reilu kourallinen.
Päivälliseksi uunipunajuuria (maustoin oliiviöljyllä, hunajalla ja suolalla) ja jotain. Tässä soijapyöryköitä kaapin uumenista. Ne, anteeksi nyt vaan, maistuvat ja näyttävät musta koiranruualta. En oikein innostu, vaikka miten maustaisi.
Päivälliseksi uunipunajuuria (maustoin oliiviöljyllä, hunajalla ja suolalla) ja jotain. Tässä soijapyöryköitä kaapin uumenista. Ne, anteeksi nyt vaan, maistuvat ja näyttävät musta koiranruualta. En oikein innostu, vaikka miten maustaisi.
Iltapalanapsittavaksi tai aterian lisäkkeeksi härkäpapuja (omasta maasta!). Keitin ja maustoin sitruunaoliiviöljyllä, ruususuolalla ja persiljalla. Taivaallisen hyviä!
Iltapalanapsittavaksi tai aterian lisäkkeeksi härkäpapuja (omasta maasta!). Keitin ja maustoin sitruunaoliiviöljyllä, ruususuolalla ja persiljalla. Taivaallisen hyviä!

Pakko näyttää vielä, miten jättimäisiä nämä pavut ovat. Olen niistä innoissani, koska kasvatin ekan kerran, ja ihan sieltä siemenestä saakka. Ens kesänä pitää pistää enemmän.

jättipapu

Haluan olla minä: päivä 5

Olen vieraisilla. Siinä on aina omat haasteensa. Pienellä luovinnalla kuitenkin aina selvitään. Aamupalalla se tarkoitti, että tarjolla olleiden mannapuuron, munkin ja leivän sijasta otin pelkkiä päällisiä: kinkkua, kurkkua ja tomaattia.

Aamiaisen jälkeen oli vuorossa  ihanaa reippailua, kun poimimme puolukoita talvivarastoksi. Tunnin metsäreissu toi 9 litraa marjoa. Enempiä kyykkimisiä sekä ei olisi kestänytkään. Eikä pakkanen enempiä marjoja.

puolukat

Lounaalla saimme anopin taivaallisia lihapullia porkkanaperunamuussilla, ja kaikkia sadonkorjuuherkkuja herneistä punajuurien kautta suolakurkkuihin. Opin ihanan suolakurkkureseptinkin, (jeee, ei sokeria!) jonka meinaan ilman muuta ottaa käyttöön. Postaan sen tännekin, jahka joudan. Anoppi on jälkiruokien ystävä, mutta jouduin nyt väistämään niitä. Onneksi oli marjoja syötäväksi. Niillä mentiin päiväkahvihetken omppupiirakkatarjoilutkin sujuvasti.

kurkkuja

Kohta pääsee saunaan, ja saunan jälkeen on päivällisen vuoro. Luvassa on kuulemma mangoldi-riisimuhennosta. Aivan sopivaa rempparuokailijallekin. Satsaan pöydässä kasviksiin ja jos proteiini- tai rasvapuoli uhkaa jäädä vähäiselle, nappaan mukanani tuomasta pussista manteleita. Joku pikkuinen eväspussukka on kokemukseni ruokaremppaajan paras kaveri melkein missä vain. Ja vesipullo.

Kyläsillä voi olla dieetin kanssa vähän hankalaa, mutta kun muistaa olla ystävällinen ja joustava, niin mahdotonta se ei ole. Vaikka varmasti voisin ottaa vaikka mitä tarjottavaa, en halua sotkea toimivaa hyvää systeemiä yhden viikonlopun vuoksi alkumetreilleen. Priorisoin oman terveyteni, koska ei sitä kukaan puolestanikaan tule tekemään, ja välillä se vaatii vähän kohteliaita kieltäytymisiä. Olen ollut tämän perheen miniänä kohta 21 vuotta, ja ovat kyllä oppineet, että meneillään on milloin minkäkinlaista säätöä ja kokeilua. Löydän pöydästä aina jotain tähänkin kamppikseen sopivaa. Anopille iso kiitos siitä!

 

Viidennen päivän havaintoja ovat ainakin seuraavat:

– rehellinen jano ja rehellinen nälkä erottuvat nyt toisistaan. Ja molemmat erottuvat ”tekis mieli jotain” -olosta.

– iho kuivissa kohdissa ei ole enää läheskään yhtä kuiva, vaan sileä ja pehmeä. Tarpeeksi rasvaa ja vettä? MSM? kaikki yhdessä?

– aamun sitruunaliemi kannattaa tehdä kahdeksi päiväksi kerrallaan jääkaappiin kannuun, niin ei tartte olla koko ajan puristelemassa.

– päivään saa tunnin liikuntaa missä vain olosuhteissa.