Portugaliseikkailu 2014 – päivät 5 & 6

Ensimmäistä viikonloppua reissussa juhlittiin koko kaupungin väen kanssa samoissa merkeissä. Edellispäivän festaritunnelmien jälkeen kaikki muutkin näemmä halusivat rantsuun.

Lissabonin läheistöllä, noin 30 min ajomatkan päässä, on molempiin suuntiin rannikkoa piiiiitkiä hiekkarantoja. Ei siis ole välttämättä ollenkaan pakko lähteä rantahommien haluissa eteläiseen osaan maata. Me suuntasimme ekaksi paikallisten suosimaan Costa da Caparicaan. Siellä oli tuhansia ihmisiä samoissa hommissa, mutta riitti rantaakin. Rantaviivaa on yhtenäisenä 35 kilsaa!

Image

Tuli vähän vahinkoakin heti kärkeen, kun suurin piirtein ensimmäinen aalto (mittavia olivat!) huuhtoi mukaansa murun aurinkolasit vahvuuksilla. Ei puhettakaan, että niitä olisi sieltä kuohuista pelastanut enää takaisin. Onneksi oli sentään perusrillit matkassa myös.

Keli oli ihan huikea. Lämpöä liki 40 astetta ja aurinkorasvan kanssa sai läärätä aika reippain elkein. Pötkötimme, puljasimme ja luimme. Olipa ihana päästä pitkästä aikaa oikein tuntikaupalla ahimaan kirjoja! Luin reissun aikana vinon pinon kevään uuttuuskirjoja. Vinkkaan suosikkini jossain vaiheessa täälläkin!

Image

Paikalliset söivät rantsussa makeita sokerimunkkeja, joita kauppiaat tuoreina heille kantoivat. Minä panostin Ullan ohjeisiin, ja pakkasin shakerin ja minigrip-pussiin pakatut proteiinit messiin näille pidemmille reissuille. Hyvin sai pidettyä ruokarytmin ja olon tasaisena. Vettä kului aivan hulluja määriä!

Illalla palailimme huikeassa ruuhkassa takaisin kaupunkiin. Koko jättimäinen porukka lähti aika lailla samoihin aikoihin, joten harjoiteltiin siinä vähän lunkia loma-asennetta. Kävimme kotikulmille palattuamme syömässä yhden koko reissun ihanimmista aterioista. Tässä lautasella yhdistelmää kolmesta annoksesta. Ihanimpia olivat kuumassa valkosipuliöljyssä paistetut jättimäiset katkikset! Myös mustekala oli reissussa hullun hyvää. Ei ollenkaan sellaista kumista purkkaa, niin kuin Suomessa usein tarjoillaan.

Image

Seuraavana päivänä helle jatkui, ja päätimme köllötellä ruskistamassa itseämme vähän lisää. Suuntasimme toiseen suuntaan suunnilleen samanmoisen matkan, ja ajoimme Cascaisin upeisiin maastoihin. Rannat ovat vähän pienempiä, mutta ihan huippuihania joka tapauksessa.

Päädyimme surffikoulun rantaan. Aallot löivät ihan ennätyskorkeina ja punainen lippu liehui.Image

Ei ollut mitään asiaa uimaan kahlailua enempää. Jopa surffailijat joutuivat välillä jäähdyttelemään rannalla. Ihanaa oli silti nauttia lämpöä ja valoa ja suolan makua suussa.

Image

Sealfie 🙂

 

Mainokset

Pehmoa lällyköintiä unen reunamailta

Väsyttää. Kohta painun hetkeksi kirjan äärelle ja sitten ilolla nukkumaan. Se on mun lempi hetkiä. Lakanoihin pujahtaminen. Kiskotteleminen siellä ja kääntyileminen. Nukahtaminen rauhassa. Ulkona on kalsaa, mutta täällä sisällä pehmeä, kiva, kääriytyvä lämpö.

Mieli on jotenkin levollinen ja hyvä. Kiitollinen ja onnellinen ei oikein mistään ihan erikseen, vaan noin ylipäänsä. Tyytyväinen. Mietin taas ystäviä. Ystävyyttä. Tämän sattuman kaupalla just saman ajankohdan jakamista tässä elämässä. Niitä mainioita tyyppejä, jotka osuivat tänne just juurikin tälle kohti ajanlaskua ja vielä mun reitilleni. Mikä iso, iso ilo!

Tällainen pehmo olo. Lällykkä. Just hyvä.

Arvonnan tulokset ja reissuhehkutusta

Supervirallisessa blogin sadannen postauksen kunniaksi järjestetyssä arvonnassa kirja-paketin voitti Juille! Kirjat lähtevät täältä matkaan heti, kun saan osoitteesi.

Kiitos kaikille osallistujille ihanista kommenteista, ja etenkin tietty mukana notkumisesta! Olkaahan jatkossakin.

 

On myös pakko ihan vähän hehkuttaa omaa yllätyspalkintoani. Just äsken varmistui, että hujautan lähiaikoina isäni kanssa gradupalkinto-/kirjan suunnittelu- / ihan vaan löhöily- / selänkuntoutusreissulle tuonne.

Oi oi! Viikon verran lämpimiä altaita, aurinkoa ja aaltoja mielelle. Joogaa, pilatesta, vesijumppaa ja kuntosalia selälle. Olen ihan vähän innoissani nyt. (Lapset ja puoliso ilmoittivat olevansa ihan vain kevyesti kateellisia tästä, mutta minkä mahtaa, kun kerran kutsu käy. Huippuempaattinen olen.)

Hups, tuli reissu

Ihan tappava matkakuume iski eilen illalla klo: 21.45. Ikkunasta ui sisään synkkää pimeyttä, ja varpaat palelivat villasukissakin. Tässä kohtaa se aina tämän tekee. Vääjäämättä.

Ihan vähän vain ajattelin vilkaista matkatarjontaa.

Hups, saattaa olla että klo: 23.10. vähän jo varasin yhden paikan. Tai siis neljä paikkaa yhdestä paikasta. Lämpimästä, ihanasta.

Kreikasta ei pääse irti kun sinne on kerran mennyt. En ole niitä, jotka tavernassa odottavat pääsyä matkatoimiston käyntiin polkaisemille kansantansseille, mutta joku siinä paikassa on sellaista joka vie sielun. Muukin kuin ruoka, vaikka sekin.

Kreeta on jo melko tuttu männävuosilta. Nyt olemme siirtäneet katseet Korfuun. Kiitos kuuluu oikeastaan Gerry Durellille.

Luimme Koitereella heinäkuussa hänen ihanat kirjansa ääneen koko perheen iltasatuina. Suosittelen lämpimästi.

Matkat ovat rajusti halvempia kuin viime vuonna. Ainakin Kreikkaan, muualle emme mielineetkään. Tuhannen euroa sai ottaa hintalapusta pois toissakesän reissuun kun verrattiin. Kreikka on tietysti tässä teutaroinutkin melkoisessa mäessä. Ei hätiä Hellas, me tulemme apuun!

(On muuten ihan vähän hymyiltävä erään hotellin mainostekstille. Se kuului näin: Leluja, lapsille.)

Nyt kello on kohta neljä, eikä uni tule silmään. Osasyy on matkassa. Olen totaalifiiliksissä. Ajatus auringosta, vaikka vasta tuolla tuolloin, auttaa ihmeesti tähän mörköilyoloon.

Mies totesi sen parhaiten: Elämä on taas siirretty ensi kesään. Pimeys, miten paljon paremmin sen taas sietääkään.

Minusta sukeutuu matkalla hetkeen heittäytyvä nauttija. Rento fiilistelijä. Käy jotenkin näin:

PLUS

ON