Hyvä viikonloppu

Olipas kiva viikonloppu. Tuli liikuttua ja ulkoiltua tosi paljon, ja vietettyä aikaa rauhassa kotosallakin. Täällä on vähän kummallisenkin rauhallista nyt, kun esikoislapsonen on Japanin reissulla. Hauskaa toisaalta viettää aikaa myös kolmisin, tällaisena pienperheenä.

Sielussa ja ruumiissa on viikonlopun jälkeen hyvä fiilis. Astmalääkäri laittoi siitepölyoireet parempiin aisoihin, ja henki kulkee taas paremmin. Sain myös jo alkuvuodesta odotellun projektin käyntiin, ja olen siitä tosi hyvilläni.

Aurinko paistoi läpi viikonlopun, ja tuli puuhattua pihallakin. Kuopuksen kanssa tehtiin pääsiäishommia. Niin ihana, iso pieni tyttö!

Koska keuhkoissa virtasi taas vaihteeksi happea, pääsin myös molempiin viikonlopun treeneihin. Oli ihanaa. Ihan erityisen hyvältä tuntuivat pikkuisen alavireen jälkeen semmoiset lämpimät, osallistuvat ja ymmärtävät halaukset ja kivat, eteenpäin kannustavat sanat. Ihmiset osaavat olla tosi ihania.

Tällä viikolla on paaaaaaljon hommia. Pitää tehdä sisään kovaa vauhtia lähenevän Irlannin reissun alle jäävät duunihommelit. Onneksi maanantai alkaa kuitenkin lempeimmällä mahdollisella tavalla, kampaajan penkissä,

 

Mainokset

Lisää Loopista

Aika moni on kysellyt käyttökokemuksia Polar Loop -rannekkeesta, jonka hommasin alkuviikosta. Nyt voin muutamien vuorokausien kokemuksen perusteella vähän kertoa, mitä laite tekee.

Ranneke ostetaan yhdenmittaisena, ja sen alkuaskarteluun kuuluukin nauhan lyhentäminen omaan käteen sopivaksi. Saksihommia. Oikeakätisille suositellaan rannekkeen pitämistä vasemmassa ranteessa, ja toisinpäin.

Kone latautuu ekaan käyttökuntoon nopeasti, reilussa tunnissa. Näytössä vilkkuu prosenttiluku lataustilanteesta.  Lataaminen tapahtuu usb-johdolla tietokoneen kautta. Samalla päivittyvät laitteeseen kertyneet datat tietokoneohjelmaan (joka toki täytyy koneelle ladata ensin).

Loopin käyttöön on saatavana (ilmainen) iPhone appsi (4s tai uudempi) ja tietokoneohjelma, kumpaa sitten haluaakin käytellä. Minä tykkään siitä, että tiedot synkkautuvat iPhoneen kätsysti bluetoothin kautta heti kun otan puhelmien käteen ja ranneke on lähettyvillä.

Akku kestää ympärivuorokautisessa käytössä kiitettävästi muutamia päiviä. Ekalla latauksella meni vain reilu vuorokausi, torstai-iltapäivästä perjantai-iltaan asti.

Loop näyttää nappulaa painamalla askeleet, kuluneet kalorit, kellonajan, päivän aktiivisuuslukeman ja mitä tulisi vielä tehdä saavuttaakseen täyden palkin. Se ehdottaa esimerkiksi minuuttimäärän hölkälle tai kotitöille.

Ranneke on tosi kiva motivoiva lelu, joka on aktivoinut mua jo heti ekoina päivinä. Olen laitefriiki, joten tämä hurahdus ei yhtään yllättänyt.

Jos oman touhun tilastoiminen kiinnostaa, niin Loop on sangen koukuttava lelu. Yksityiskohtaista dataa kertyy koko ajan. Tänään ranneke kertoo mun olleen akttivisella tuulella 4 h 4 minuutin ajan. Tästä olen seissyt 3 h 12 min, kävellyt 46 min ja juossut 6 min. Olen lisäksi nukkunut tai löhöillyt makuuasennossa 8 h 28 min ja istunut 4 h 22 min.

On Loopissa heikkojakin kohtia. Lähinnä lajin tunnistus on ontuvaa, jos ei käytä lisävarusteena hankittavaa sykevyötä. Laite tunnistaa kyllä milloin istun, makaan, juoksen, kävelen tai hypin, muttei niitä lajeja, joissa ei tehdä noista mitään niin selkeästi.

Roller derbyyn Loop ei kykene ollenkaan. Se väittää tänäänkin, kahden tunnin varsin tarmokkaiden hikitreenien jälkeen, että lenkillä olisi vielä syytä käydä. Olen mittarin mukaan liikkunut vasta 83 % päivän tavoitteesta, ottanut 8673 askelta, ja polttanut 1648 kaloria. Todellisuudessa olen ollut koko lailla hikisessä liikkeessä putkeen kaksi tuntia ja polttanut (aikanaan sykemittarin kanssa mitattuna) siinä ajassa noin 2000-2500 kaloria päivän normaalikulutuksen päälle. Lenkille ei todellakaan tartte derbypäivinä lähteä. Jääkaapille sen sijaan tarttee.

Eipä laite kyllä lupaakaan täysin tarkkoja lukemia ilman sykevyötä selkeästi sykelajeissa. Vyön hankkimalla näiden treeninkin teho tulee rekisteröityä. Yhdistelmän avulla ranneke toimiikin ihan kuin sykemittari, mutta on käytössä kivempi linjakkaan muotonsa vuoksi. Erityistä plussaa Loop saakin siitä, että musta, kromikoristeinen ranneke on paljon huomaamattomampi arkivarusteiden kanssa käytettynä kuin iso sykemittari. Näyttää vähän rannerenkaalta. Puhuttelee ainakin meikäläisen kaltaisia tyyppejä, joiden mielestä sykemittari ainakin vähääkään virallisempien duunivaatteiden kanssa tuntuu melkoisen tyhmältä.

Olen oppinut rannekeen käyttöaikana, että vaikka löhöilenkin paljon, nukun liian vähän (alle 7 h melkein aina, ja senkin aika katkonaisesti) ja että työpäivinä tulee istuttua hitoksiin. Noihin on helppo tehdä parannus, kun on faktaa näkyvillä.

Olen tajunnut myös sen, että päivän jokaiselle suositeltu askelmäärä (se 10 000 askelta) on oikeasti hankittava ihan työskentelemällä, jos on tällainen koneen ääressä leipäänsä ansaitseva henkilö. Jos teen ihan normin naputtelupäivän, enkä liiku kauppa kauemmaksi, on askelmäärä tylysti jossakin alle 2000 pinnassa.  Saan kymppitonnin kasaan silloin, kun kävelen muutaman tunnin verran päivässä reippaalla tahdilla. Vaatii siis ihan kunnon pitkän lenkin, jos muuta urheilua ei ole luvassa.

Plussapuoli on myös se, että Loop on vesitiivs, joten käy uimahallihommiin, eikä tarvitse ottaa pois esim. suihkussa. En ole vielä kokeillut, miten ranneke osaa analysoida vesijuoksun tai uinnin ilman sykevyötä.

Suosittelen rannekeen hankkimista, jos oman treenin seuraaminen kiinnostaa. On tosi helppo arvioida kulutuksensa isommaksi kuin se oikeasti on, ja vastaavasti treeninsä tehokkaammaksi. Kun numerot lävähtävät puhelimen näyttöön, ei voi kamalasti kierrellä totuutta.

Kunnonkohottajat ja painonpudottajat viihtyvät tämän äärellä varmasti. Hankkisin varmaan Loopit myös vaikkapa teinien ranteisiin, jos ylipaino olisi meillä heidän kohdallaan uhkana. Tuommoinen tsemppari ranteessa voisi olla paineistamattoman hauskaa keräillä palkkia täyteen perheen lempilajien äärellä yhdessäkin.

Polar Loop maksaa 90 e ja bluetoothilla varustettu sykevyö suunilleen 50-70 euroa päälle.

Onnea ilmaisesta mainoksesta siellä Polarilla! Voitte laittaa tänne tulemaan vaikka jotain kivaa tuotepakettia. Tiedän jo nyt neljässä päivässä useampia käännytettyjä uusia Looppaajia. Mutta hyvää on kiva suositella, vaikka ilmaiseksikin.

Haluan olla minä: päivä 3

Kolmas kamppispäivä starttasi sitruunavedellä, eikä se tänään enää niin oudolta tuntunutkaan. Oikeastaan se käynnistää aamun aika hyvällä tavalla, ja ainakin muistuttaa sen veden juomisesta heti alkuun.

Aamupalahommien opetteleminen takaisin rutiiniksi on mulle joku ikuisuusaihe. Ei meinaa oikein onnistua. Mutta nyt huomaan herääväni niin nälkäisenä, että jotain täytyy heti saada. Munakkaalla mentiin tänäänkin. Pistin joukkoon isoja katkarapuja, tomaattia ja persiljaa. Ja sitä ikuista wasabi-seesam-maustetta.

Hoidin liikuntapuolta kävelemällä terkkarille kilpparilabroihin. Että kyllästyttää tämä sairaaloissa ja terkkareilla hyppääminen ja jatkuva pistäminen ja sörkkiminen. Laskin, että musta on otettu tämän kuluneen vuoden aikana vatsan tähystyksen lisäksi viisi magneettikuvaa, kolme ultratutkimusta, paksuneulanäyte, sydänfilmi ja ainakin kolme verikoetta. Ja syyskuulla on ainakin yksi pieni päiväkirurginen operaatio edessä. Kaikenlaista kremppaa.  Ja mennään kuitenkin vasta elokuuta. Huoh.

Käveleminen nyt joka tapauskessa on ihanaa. Oli taas kaunis auringonpaiste ja kuuntelin äänikirjaa. Tulin kotiin vähän pidemmän reitin kautta, rantaa myöten, niin pääsin ihailemaan linnaa ja sorsia.

Aloittelin tänään duunit jo seitsemän pintaan, ja viimeistelin yhden ison artikkelin (sen, jota vähän välttelin) jo puoleen päivään mennessä. Niinpä nyt voi loppupäivän ottaa aika lunkisti. Vähän ehkä toista artikkelia työn alle myöhemmin, mutta ei just nyt. Kivaa on se, että mun työssä kannattaa lukea paljon lehtiä, ja tänään kopsahti luukkuun Image. Voi ajatella olevansa vähän hyödyllisenkin äärellä, vaikka oikeasti vain lötköttää sohvalla teemukin kanssa.

Lounas oli tänään kanaa ja kesäkurpitsaa. Kesäkurpitsaa on tänä vuodenaikana aina tarjolla enemmän kuin kukaan jaksaa kuluttaa. Se on muuten maailman mauttomin, mutta kookosöljyssä paistettuna siitä tulee ihanaa. Eilen illalla raastoin sitä myös jauhelihakastikkeen joukkoon, ja toimi mainiosti. Hapankaaliin olen hurahtanut nyt kunnolla. Sitä menee melkein jokaisella aterialla.

Välkkäpalana olen napsinut manteleita ja cashewpähkinöitä, ja maistellut ihanaa uutuusteetä, jonka sain ison paketin mukana Liptonilta kokeiluun. En todellakaan ole mikään pussiiteen juoja ollenkaan, ja suhtaudun kyseiseen juomaan melkoisella rakkaudella ja intohimolla, ja siksi ehkä vähän yllätyinkin siitä, miten älyttömän hyvää onkaan mansikkakuppikakun makuinen vihreätee! Tämä ihan näin makeanhioisille puhtaana kaupallisena vinkkinä. Saapuvat kauppoihin kuulemma ensi viikolla.

Vaihdoin teemaidon soijamaidoksi. En ole mikään suuri soijan ystävä, mutta kokeilen nyt tätäkin sitten. Hyvin se tuonne teehen solahtaa ilman häiritseviä makuja, ja kun kulutus on tosi pientä päivittäin kuitenkin, en usko että siitä ihmeempiä terveyshaittojakaan koituu. Ilman maitoa olo tuntuu aika hyvältä. Vähemmän tukkoiselta, väittäisin. Kokeilu siis jatkukoon.

Illalla toivon pääseväni vähän rullaluistimille, tai ainakin jollekin metsälenkille liikumaan. tai ehkä ihan vaihteen vuoksi uimahalliin vesijuoksemaan, jos en enää järveen ilkiä. Jotain kuitenkin.  Ruuaksi suunnittelen tomaattikeittoa tai katkarapupataa.

Mites teillä pyyhkii tänään?

Image

Liikkahommiihommiihommii

Mäpä jatkankin vielä. Koska tänään työhommat ovat pelkkää odottelua. Ja koska puolivuotisrapsa sai niin paljon kommentteja facebookissa – aika monella on remonttimietteitä. Kannatan, kannatan!

Lautashommat ovat yks juttu, mutta kuis sitten se liikunta. Kyllä kannustan sinne suuntaan oikein voimaperäisesti. Alku on usein nihkeetä ja ärsyttävää, mutta kaltaisestanikin peruspullevasta sohvaeläjästä saadaan urheiluhullu riittävillä toistoilla. Ja sitten sen hulluuden varassa jaksaa vaikka kuinka.

Miten liikkumisen sitten saa sinne kalenteriin? Tiedän tosi hyvin, että oma tilanteeni on epätyypillinen. Olen kotona työskentelevä yrittäjä ja oman kalenterini pomo. Sen vähemmän syitä jäädä kotiin. On mulla sitten kuitenkin myös aika kiireinen duuni ja kaksi lasta ja puolisokin tässä, ja hyvin aikaavievä harrastus (joka onneksi tuo sitä liikuntaa viikoon reippaasti myös). Mutta kyllä liikkuminen onnistuu, jos pitää sitä kyllin tärkeänä.

Jotenkin näin sen vois tehdä:

– Hankin lajin, josta oikeasti tykkään. Hirveä shokkiyllätys on toki lukijoille, että olen hulluna roller derbyyn! Mutta sen lisäksi olen hurahtanut punttikseen, ja se on jo ison luokan ihmetyksenaihe itselleni. Musta se on aina ollut megatylsää ja ankeeta. Vaan eipä ole enää! Jihuu!

– Priorisoin liikunnan. Merkkaan sen etukäteen kalenteriin. Laitan viikkoon salipäivät, derbypäivät ja lepopäivän (/-t). sitten ne ovat siellä. Sitten tarttee enää toteuttaa. Jos olen väsynyt, menen salille. Jos olen vittuuntunut, menen salille. Jos tuntuu, etten saatana ainakaan salille jaksa, menen salille. Joka kerta on kannattanut. Joka ikinen. Jos johonkin sattuu edellisen treenin jäljiltä liikoja, menen rauhalliselle kävelylenkille. Tai vielä parempaa, vesijuoksemaan. Parhaimmassa tapauksessa saan noihin seuraakin.

– Derbytreeneistä mut pitää pois vain joku tosi villi hevonen. Esim. tauti, joka on kunnolla päällä. En oikein jaksa sellaista ”on vähän sellanen olo, että joku flunssa on tulolla” -ajattelua. Kyllä sen sit tietää, kun tauti on päällä. Sillon ei treenata. Ei oikeasti. Mutta jos on vaan vähän olo, se yleensä menee pois kun vain lähtee treeneihin. Väsymys oireilee tukkoisena olona useinkin.

– Jos tiedän illan olevan kiireinen, menen aamusalille. Mun töissä ketään ei tapaa saada kiinni ennen aamukymmentä, joten kasin jälkeen on just hyvä hetki mennä. Kulkee päivä aika kepeästi sen jälkeen. Tai jos päivä on pitkä, menen vasta iltakasilta. Silloin on aina hyvin tilaa.

– Jos päivään ei mahdu salia tai hallia tai derbyä, kekkaan jonkun keinon kerätä vaikka edes askelia. Arkiliikun. Jos pitää hoitaa joku juttu keskustassa, kävelen. Siitä kertyy päivään tunti reipasta kävelyä ulkoilmassa. Tekee tosi hyvää. Käytän portaita liukuversioiden sijaan silloin, kun se on mahdollista. Nousen päivän aikana penkistä vähän tanssimaan tai muuten verryttelemään. Selkä kiittelee.

– Satsaan mukavuuteen. Pidän huolen, että mulla on koko ajan kassissa eteisessä odottamassa puhtaat, sopivat, nätit ja kivat treenikamat. Kun tulen treeneistä, pesen ne heti ja laitan uudelleen odottamaan. Hankin riittävän määrän motivoivia uusia, kun alkaa olla nuhjukas olo. Erityisesti urheiluliiveihin ja jalkineisiin kannattaa satsasta. Paskat liivit ovat myrkkyä mille tahansa lajille. Ja rumat vaatteet.

kamat

– Käytän apukeinoja. Juon treenin aikana nätistä (bisfenolivapaasta, hippeys on ulottunut nyt tällekin alueelle!) pullosta treenin aikana tankkaavaa juomaa, ja heti treenin päälle hyvänmakuisen (niitäkin on) palautusjuoman. Motivoin sillä itseäni ärsyttävien liikeiden aikana. Jos joku olisi tänä aamuna kuullut pääni sisään, olisi hauistaljalla kuulunut tälläistä: yks – vittu – 2 – kohta mansikkapirtelö – 3 – kohta mansikkapirtelö – 4 -vittu – 5 – kohta mansikkapirtelö jne. Ja sitten se pirtelö kohta onkin jo siinä. Ja tuli tehtyä. Kai se menee näin, jos makeat herkut ovat muuten pannassa. Olen palkkarini äärellä yhtä leveää hymyä.

– Huollan itseäni. Pidän sen lepopäivän. Nykyisellään yleensä 1-2 viikossa, koska muina päivinä tekee niin mieli liikkua. Jokus kolmekin, jos on ollut oikein raskaita treenejä, mutta enemmistöön päivistä pitää saada liikettä. Lääkäri on määrännyt. Muuten prakaa selkä ja sielu. Liikunta ei ole mikään satunnainen hetkonen, erityistapaus tai poikkeama. Se on arkijuttu muiden arkijuttujen lomassa. Tosi kiva arkijuttu vieläpä.

– Kerran noin 1,5 kuussa käyn 90 minuutin urheiluhieronnassa. Se pitää derbyssä juntturoituvat reidet ja pakarat kunnossa ja auttaa risaa alaselkääni jaksamaan paremmin. Päänsärytkin pysyvät hyvin poissa. Suosittelen oikein lämpöisesti, jos vain mahiksia on!

– Luotan ammattilaiseen muutenkin. En heiluttele salilla sinne päin, enkä luota omaan arvostelukykyyni. Teetän hyvän, motivoivan ja innostavan saliohjelman (riittävän lyhyen!) ja uusin sen sitten, kun tarvetta on. Käyn muutaman kerran vuodessa jutskaamassa jonkun ammattilaisen kanssa ja tsekkaan samalla kehonkoostumuksen oikean suunnan varmistamiseksi. Se on kivaa ja mielenkiintoista. Ja taas kerran motivoi. Maksaa noin 25 euroa, että ei ole siitäkään vuoden mitassa kiinni.

– En lomaile liikunnasta. Joululoma oli ihanaa aikaa liikkua oikein urakalla! Viikonlopputekemisistä liikka on mun suuria suosikkejani. Tunnen itseni. Jos pidän taukoja, alan helpolla lötkähtää. Kynnys lähteä nousee sen korkeammaksi, mitä useamman välipäivän pitää.

– Pidän kirjaa. Tykkään niistä tilastoista. Käytän Heia Heia -ohjelmaa, ja se motivoi hyvin. Auttaa pitämään sen vapaankin, vaikka mieli haluaisi treeneihin. En tykkää julkata tuloksia Facebookissa, mutta tässä kurkkaus muutaman viime viikon hommista.

liikka1liikka 2

Tällättisiä! Kertoilkaas teidän tavoista motivoida itseänne kans! Kuulisin mielelläni.

Tuoreempaa derbyfiilistelyä

Jotkut lukijoista ovat statistiikkasivun perusteella tankanneet viime päivinä uutterasti roller derby -aiheisia fiilistelyjäni. Käväisin itsekin lukemassa alkuaikojen rakkaudentäyteisiä tunnelmointeja. Tuli aika nostalginen olo. Tuumin, että naputellaanpa vähän siitä hommasta tuoreempaakin.

On jotenkin ihan hullua, että Freshmeat-kurssistani on vasta yksi vuosi! Derby on lohkaisuut niin massiivisen palan elämästä tämän menneen vuoden aikana, että on oikeasti välillä vaikeaa edes muistaa, millaista olikaan ennen. Paitsi näin kun alkaa oikein muistella. Kovin erilaista!

Roller derbyn löytäminen on muuttanut tosi paljon asioita. Se on tarkoittanut omien fyysisten rajojen siirtymistä ihan uusiin paikkoihin. Selän kuntoutumista tosi hyvään kuntoon ja koko yleisen liikunnallisuuden muokkaantumista huikeasti. Se on tuonut elämään tosi tarkan viikkorytmin, ja sitä myöten melkoisesti kurinalaisuuttakin. Derby sanelee viikonloppujen aikataulut ei vain minun, vaan myös jonkin verran koko perheen osalta. Olen treenien takia kotoa poissa aina tiistaisin klo: 17-21.30, perjantaisin klo: 18-23.30 ja sunnuntaisin klo: 8-15.30. Lauantaisin olen visusti kotona, jollei sitten ole pelipäivä tai joku oleellinen bootcamp kohdilla. Kaikkein mieluiten olen lauantaina kotona sohvalla syömässä paljon ruokaa ja juomassa paljon vettä, että kroppa jotenkin ehtisi palautua seuraavaa päivää varten. Sunnuntaiaamun treenit aika näppärästi raivaavat pois hippamahdollisuudet valtaosasta viikonloppuja. Joskus pitää tietysti tehdä vähän poikkeuksiakin, mutta harvoin niin tulee tehtyä.

Liikunnallisten ilojen ja ajankäyttöhaasteiden ohella derby on tuonut elämään aivan jättimäisen joukon huippukivoja uusia ihmisiä. Olemme tekemisissä niin tiiviisti, että todella tuntuu, että olisimme olleet samaa joukkoa paljon vuotta pidempään. Monella tavalla tuntuu, että olen löytänyt oman laumani, just omanlaiseni ihmiset, mun tyypit. Perheen lisäksi joukkuekaverit näkevät minua kiistattomasti eniten tässä elämässä. Paljon enemmän, kuin vaikkapa sukulaiset – niin hassulta kuin se kuulostaakin näin kirjoitettuna – ja huikeasti enemmän, kuin derbyn ulkopuoliset ystävät ja tuttavat.

Olemme yhdessä joka viikko ainakin 6,5-8,5 tuntia. Siihen pelit, pelireissut, bootcampit ja kaikenkarvaiset kekkeröinnit päälle. Sen lisäksi, että olemme samassa hallissa tuon määrän tunteja joka viikko, olemme myös ihan kirjaimellisesti toistemme ihoissa kiinni leijonanosan tuosta tuntimäärästä. Kihnutamme toistemme kyljissä ja takapuolissa kiinni ainakin 24 tuntia kuukaudesta. Ne kahdeksan off skate -tuntia kuussa sentään olemme vain sohvalla vieretysten, tai huohottamassa jossain Malminkartanon jätemäen portaissa. Aika likellä siltikin. Se hitsaa yhteen henkisestikin ihan väkisin.

Treenien ulkopuolella puuhaamme sitten lisää derbyä pienemmällä joukolla samojen ihmisten kanssa. Kullakin liigalaisella on vastuullaan liigan toimintaan liittyviä tehtäviä, joskus melkoisestikin, sillä meillä ei ole ensimmäistäkään työntekijää, valmentajaa tai muuta palkollista. Kaiken, mitä liigassa tapahtuu, täytyy tapahtua pelaajien omin voimin. Minä olen ollut viime maaliskuusta hallituksessa puheenjohtajana. Se on ollut tosi kiinnostavaa ja mielekästä liigatyötä, jossa olen viihtynyt hyvin. Nyt hallituskausi lähenee loppuaan, ja saakin nähdä millaisia hommia seuraava liigavuosi tuo tuollessaan treenien ulkopuolella. Jotakin joka tapauksessa, se on ihan varmaa.

Kun aloitimme Fresharikurssin, meitä varoiteltiin vähän naureskellen, että harrastus tulee nielemään kaiken sosiaalisen elämämme. Aika pian selvisi, että kyse ei varsinaisesti ole vitsistä. Olen tämän vuoden aikana ollut merkittävän huono seuraihminen derbyn ulkopuolella. Olen nähnyt koko vuoden aikana vain kourallista derbyn ulkopuolisista ystävistä ja tutuistani, ja sukulaisiakin sangen harvakseltaan. Koska harrastus vie niin paljon aikaa, on lopputunnit viikosta koitettava aika tarkkaan pyhittää perhe-elämälle. Tiedän, että jatkuva ”en pääse” tuntuu joistakin lähipiirissäni loukkaavalta ja kurjalta, ja kannan siitä aika ajoin paljonkin tunnontuskia. Samaan aikaan olen kuitenkin nauttinut pelaamisesta ja kokonaisen uuden lajin oppimisesta niin käsittämättömän paljon ja yhä edelleen olen niin pöljänä rakkaudesta koko touhua kohtaan, etten osaa oikein olla muutenkaan.

Vuodentakaisia alkuhöyrytyksiäni lukiessa naurattaa vähän, kun huomaan kuinka vähän tuolloin lajia tunsinkaan. Tästä pelokkaasta Freshmeat-ihmettelijästä

nylon beater

ani pötköttää

on tullut tälläinen uskaliaampi travel team Queen B’sin pelaaja

anin peliä

ani ja tytöt

(Kaikki kuvat Marko Niemelän)

Samalla on jotenkin super siistiä, että tunne on edelleen joka treenien jälkeen ihan yhtä fiilistynyt. Olen nyt, kevätkauden alussa, ihan järjettömän innoissani tulevista treeneistä ja peleistä.

Olen innoissani myös uusista tulokkaista! Ensi viikolla Helsinki roller derby järjestää taas tutustumismahdollisuuden uusille innokkaille. Sen jälkeen pidetään try outit alkavalle Freshmeat-kurssille. En malta odottaa millaista siisteysjengiä sieltä mahtaa taas tullakaan joukkoon!

Ehkä jopa joku lukija on tulolla! Onko näin?

Kuivausbileitä ja mummohumppaa

Tuleepas kirjoiteltua harvakseltaan nyt. Jokainen merkintä taitaa alkaa tällä samalla väninällä. No, onpahan ollut sellaista aikaa ettei ole vaan tullut naputeltua. Ei kai siinä.

Hyvää aikaa. Edelleen lunkia ja pohdiskelevaa. Olen mummoillut mummommin kuin aikoihin. Vihanneskuivuri humisee ties kuinka monetta vuorokautta putkeen. Syntyy omiin ja ystävien tarpeisiin omppua, banskua, päärynää ja sientä rapsakassa muodossa. Neulomukset ja virkkuut edistyvät. Lukeminen maistuu.

Ompusta tulee ihana, banskusta taivaallinen, päärynä menettelee ja kiivi on hyvin outo, jollain perverssillä tavalla kiehtova kyllä.

Olen marjastanut ja sienestänyt ja päässyt ihanalle mökillekin muhimaan ystävien yhtä mummoutuneessa seurassa.Vähän heittänyt hyvästejä kesälle kylmään mereen menemällä ja humaltunut kostean metsän sammalentuoksusta.

Kahvittomuutta tulee ensi viikolla kuukausi täyteen. En oikein meinaa edes uskoa! Menipä se sitten ihmeen helpolla kuitenkin, irroittautuminen. Enää ei ole mitään fyysisiä himoja. Melkein päinvastoin. Aamulla herätessä puolison kahvi haisee kitkerältä entisen jumalaisen sijaan. Ei tee lainkaan mieli sotkea konetta sellaisella heti herättyä.

Vielä silloin tällöin tulee sellainen psyykkinen viekkari. Ohikiitävä tilanne. Joku hetki tuntuu niin täydellisesti kahvihetkeltä, että tulee vähän kaiho mieleen. Ne ovat sellaisia mielihyväntäyteisiä nautintohetkiä, rentoja oleiluhetkiä tai viikonloppuaamuhetkiä, joihin kahvi on aina kuulunut ennen. Silloinkin tilanne on väistettävissä. Tee tulille ja sohvalle lipittämään.

Teetä menee kolmisen pannua päivässä. Vihreää tällä hetkellä erilaisilla mauilla. Luulen, että musta on kehkeytynyt sellainen ärsyttävä teetyyppi. Olen tarkkana veden lämpötilastakin jo! Raahasin mökkioloihin vedenkeittimen ja oman teepannun. Haaveilen siivilällisestä teetermoksesta. Musta ne on jo aika lupaavat merkit!

Kannatti irrottautua, ehdottomasti. Kädet ovat lakanneet tärinänsä ja maha toimii mainiosti. Olo on rauhallinen ja uni tulee illalla silmään. Tosi paljon tosi hyviä muutoksia noin pienellä jutulla.

Sokerittomassa elämässä alkoi jo kymmenes viikko. Tasaista hyvää tällä hetkellä. Ei ihmeempiä himoja, ei ainakaan mitään mitä taatelilla tai mustikkarahkalla ei saisi taitettua. Edelleen vähän ärsyttää se, että sokeritonta sinappia tai majoneesia ei oikein löydy ja pitäisi tehdä nekin itse. Mitättömiä pikkujuttuja. Sellaisia, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Tai että näin omenakaudella meillä tuoksuu omenahyve monta kertaa viikossa.

Mutta hyvät puolet ovat tässäkin moninkertaiset huonoihin verrattuna. Tunnen rehellistä nälkää, käsittelen fiiliksiä kunnolla ja rehellisesti dumppailematta ja pysyn virkeämpänä. Ja niin, on mua tällä hetkellä 7 kiloa ja reilut 23 cm  vähemmän maailmassa kuin vielä 9 viikoa sitten. Oleminen tuntuu kivalta ja liikkuminen helpolta.

Seuraavaksi koitan koukuttaa itseni taas salilla käymiseen. Tein tarmokkaan paluun eilen ja nyt juilii just hyvästi. Ohjelma oli melkoisesti haastavampi kuin taannoinen vanha.

Koin ährätessäni isoja hyviä hetkiä. Muistin selkäkivut ja sen voimattoman vammaisena elämisen tunteen. Rajat, joista ei vain päässyt yli. Sen, etten halua sinne enää koskaan takaisin, jos suinkin voin välttää. Ja että voin! Tajusin taas kerran, miten ihanaa on, kun kroppa tekee mitä pyydetään. Että jaksankin. Pystynkin! Miksen tekisi, kun kerran kaikki mahdollisuudet on annettu? Vajaan parin tunnin puuskuttamisen päätteeksi olo oli euforinen. Ruoka maistui ihanalle ja illalla nukutti hyvin.

Tää kuulostaa musta aika hyvältä tässä nyt. Teekupin ääressä.

Liikka, ei siihen tarvita jumalista interventiota

Lähdin punttikselle tänään ennen aamukymmentä. Se ensin vähän järkytti sieluani jotenkin. Tajusin, että tällainen minä tällä hetkellä olen. Tällainen lauantaiaamuisin punttiksella käyvä henkilö. Who knew! Sitten tajusin, että helvetin hyvä! Olen tällainenkin.

Tämän olen nyt oivaltanut. Liikunta ei ole mitään niin ihmeellistä. Se on tekeminen, jonka voi mennä tekemään noin vain. Vaikka just nyt. Ja aina on hyvä mieli jälkeenpäin. Se ei olekaan jotain, joka pitää väkipakolla survoa johonkin kohtaan viikosta, vaan kiva homma, jonka voi mennä tekemään ilman ihmeempää valmistelua ja asennoitumista. Ilman sitä seuraavaa maanantaita, jolloin alkaa joku mielipuolinen uusi kampanja.

Jos jää odottamaan jotakin juhlavaa ilmoitusta, jossa Maailmankaikkeuden Herra jyrähtää vastaan panemattomaan sävyyn, että ”Ani, kuntosalille sinun tulee nyt menemän!” niin sitä hetkeähän saa odottaa. (vaikka totuuden nimissä pöllömpiäkin asioita siltä suunnalta on joskus kuulunut).

Sopivaksi hetkeksi riittää se, että sattuu aamukahvilla istumaan sohvaan ja tajuaa miettivänsä mitä päivään mahtuisi. Se on ihan riittävän raflaava hetki. Jos on aikaa miettiä mitä tekisi, voi ihan yhtä hyvin valita punttiksen kuin jonkin muun tekemisen. Ja kyllä, minusta on todellakin täysin ok valita punttis ohi vaikka siivoamisen. Ja hitosti kivempaakin se on.

Salilla käymiseen tuli hetkessä kiva fiilis, kun tajusin joskus viime viikolla, ettei tässä olla mitään hetken puserrusta veivaamassa. Ettei tule mitään loppupistettä, jossa tulokset mitataan. Ettei tarvitse kiirehtiä mihinkään, koska tätä tämä nyt on tästä loppuun saakka. Ja että tämä kroppa kyllä pystyy jo kaikenlaiseen, kun vaan mieli laittaa sen asialle. Tehdään vain tämä tämän päivän treeni. Ja sitten päässe suihkuun. (voin kertoa, että kun oma suihkumme on poissa käytöstä aina suunnilleen ensi jouluun saakka, on kynnys salille lähtöön senkin verran matalampi. Ihan vain hygieniasyistäkin.) Ja sitten huomenna tehdään joku toinen treeni, ja ylihuomenna tullaan tänne taas. Ihan tälleen vaan rauhaksiin ilman mitään kouhotusta. Nostellaan nuo painot, juostaan tuossa crossarilla, ja sitten vähän venytellään.

Sekin helpottaa, että jumppakassi on eteisessä aina pakattuna. Treenin jälkeen laitan likaiset pyykkiin ja märät kuivumaan, ja tuuppaan puhtaat ja kuivat tilalle odottamaan. Ei sitten ole sitäkään estettä, ettei muka löydy ja mitä vielä.

Ja nyt on lauantaipäivä, ja ennen lounasaikaa olen jo tehnyt sen mitä selkä tänään tarttee. Lopun aikaa voi rauhassa vaikka löhniä mitä vain. Erittäin jees.