Kirjan kirjoittamisesta, julkaisemisesta ja ilmaiseksi tekemisestä

Ainakin täällä Hämeenlinnassa melkoisen sateisen juhannuspäivän kunniaksi palaan hetkeksi vapun tunnelmiin. Sain nimittäin ilokseni olla Vappuradion haastateltavana Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjan kirjoittamisprosessin tiimoilta.

Haastattelussa juttelimme siitä, miten idea kirjaan alunperin syntyi, kustannussopimuksen saamisesta, kirjan kirjoittamisen aiheuttamien tunnelmien käsittelystä ja siitä, miltä tuntuu lähettää oma teos viimein maailmaan. Puhuimme laajemminkin siitä, mitä kirjoittamisesta haaveilevan kannattaa ainakin minun mielestäni tehdä ja siitäkin kannattaako ilmaiseksi kirjoittaa. Mietimme myös montako hylkäävää päätöstä voi vastaanottaa kustantamoilta ennen hanskojen heittämistä tiskiin.

Voit kuunnella koko lähetyksen täältä.  Oma osuuteni on tässä klipissä.

Uusien kirjojen iltapäivässä jännäilemässä

Saattaa olla, että ihan äsken napsauttamani SEND oli osaltani juuri se viimeinen Kosteusvaurioita-kirjani taipaleella ennen ihan oikeaksi kirjaksi ilmiintymistä. Voi kun! 27 vihoviimeistä syynättyä typoa ja täsmennystä taittoliuskoissa. Jännää, miten sinne aina jääkin, vaikka kaksi ihmistä kyttää läpi monen monituista kertaa!

Eilen oli Atenan ja Kustantamo S&S:n yhteinen Uusien kirjojen iltapäivä Astoriassa. Salin täydeltä toimittajia kuulemassa ihan juuri ilmestyneistä tai kesän aikana julkaistavista kirjoista. Minäkin pääsin lavalle juttelemaan omastani, ja sitten muutamiin ensimmäisiin haastatteluihin tuoreeltaan paikan päältä. Jännää, miten jännittikin, vaikka toimittajan ominaisuudessa olen vastaavissa pidoissa vieraillut lukemattomia kertoja. Nyt on kuitenkin ihan eri fiilis, kun jokin, jota olen itsekseni möyhinyt pirun pitkään, on tulossa näkyväksi muillekin. Ihan erityinen tunne.

astoria.JPGKevät ja kesän alku on ollut todella kiireinen kirjan viimeistelyvaiheen osuessa samaan kohtaan kaikkein vilkkaimman työkauden kanssa. Siksikin tuntui kivalta saada vähän juhlistaa aikaansaatua, ettei mene ihan maitohappojen puuskutteluksi. Ja oli ihan erinomaisen hauska päästä juttelemaan toisten kirjailijoiden ja kustantamon väen kanssa!

Hiukan kadehtien katselin kollegoita, joilla oli jo omat hengentuotteet kovissa kansissa käsissään. Minun on pienen hetken vielä tyytyminen nivaskaan paperia, mutta tulossa on kovaa vauhtia. Mahtaa tuntua helpottavalta ja hyvältä sitten lehteillä opusta ensimmäistä kertaa!

Ja sainhan sentään kassillisen kesäluettavaa toisten teoksista! Todella kiinnostavia kirjoja molempien kustantamojen uutukaisissa onkin! Tässä vain pieni otos niistä.

Kirjat

Esikoiskirjan loppuryminät käsillä

”Laitoin sun kirjan varaukseen kirjastossa tänään. Oon nyt ekana jonossa. En malta odottaa!” Ystäväni lähetti eilen viestin. Mahanpohjassa pyörähti. En minäkään malta odottaa!

Kevät on ollut blogissa ihan luokattoman hiljainen, mutta täällä kotisohvalla on totisesti käynyt kiivas naputus. Kosteusvaurioita:  Kasvukertomuksia pullon juurelta -kirja on materialisoitunut jo näytöltä printtinivaskaksi käsiini. Sen on taitettu, ja miten hienolta se näyttääkään! Fontti, otsikot, jutut. Ihan oikealta kirjalta, viimeinkin.

Olen ollut aikaisemmin mukana kahden kirjan toimittamisessa, mutta tämä on oma esikoisteokseni. En ole koskaan aiemmin saanut olla mukana kirjan tekemisen jokaisessa käänteessä, kaikissa vaiheissa, ja on kyllä ollutkin kiinnostava rupeama! Oma teksti rullaa ensin loputtomalta tuntuvia aikoja ruudulla, lähtee ja palaa sitten kustannustoimittajan ja oman koneeni välillä, rullaa taas muovailtavana, ja ilmestyy kuin ilmestyykin sitten tällaisena ihan, tai melkein, kirjan näköisenä paperipinkkana eteen. Välissä sähköpostiin putoilee kommentoitavaksi kansiehdotuksia, kuvaustekstejä, kaikenlaista markkinointi-ideaa ja kuvausaikatauluja. Niin älyttömän monta osasta raksuttelee projektin taustalla menemään samaan aikaan. Tolkuttoman mielenkiintoista!

Rakastan kirjoja, lukemista, kirjoittamista ja aivan erityisesti kirjastoja, ja siksi tuo ystävän viesti tuntui ihan erityisen mahtavalta. Kirja on jo siellä, tuollaisena ajatuksena, vaikkei ihan vielä konkreettisena kappaleena, ja kohta sen voi poimia sieltä laukkuunsa ja lukea valitsemassaan paikassa! Sitä voi jo varata suorastaan, ja miten kivalta tuntuukaan, että jokin, jota itse odotan tosi paljon, on myös muiden mielessä tällaisena odotuksena! Myös tuolta aikaisemman linkin takaa, kustantamon sivuilta, kirjaa voi kuulemma jo ennakkotilata. Jee!

kosteusvaurioita kirjastossa

Tällainen pitkänmatkanlaji ei ole ollut minulle ollenkaan luontainen, kun päivätyö lehtihommissa koostuu muutaman viikon ja parin päivän rutistuksista. Telkkarinkin puolella mennään aina kausi kerrallaan, käytännössä jokusen hassun kuukauden ajan saman asian äärellä. Siksikin tuntuu tosi hyvältä, että tuolta se nyt todella on tulossa. Tämä kirjapuuha näyttää vielä elävän ihan omanlaistaan ajanlaskua, jossa kokonaisuus vie pitkän tovin, jotkin vaiheet sen sisällä kestävät kauan ja etenevät verkkaan, ja sitten tulee sprinttiosuus ja mennäänkin hurjalla nelillä kohti seuraavaa. Ihan mahtavaa, että olen saanut olla sellaistakin oppimassa. Ja ihan niin kuin taitavat kaikki muutkin esikoisensa jälkeen todeta, tekisin minäkin nyt useita juttuja ihan eri tavalla tällä tiedolla, en toki sisällön, vaan teknisen toteutuksen osalta. Katsotaan sitten toteutuuko ajatus, ja tuleeko seuraava kerta. Muutama ajatus siihen suuntaan muhii kyllä jo.

Kesä vielä pitää välissä malttaa, ja sitten juhlitaan julkkareita!

Viinakylpy: Kirjasuosituksia päihdeteemasta

Mitä mainiointa vuoden alkua! Kosteusvaurioita-kirjani käsikirjoitus matkasi juuri kustannustoimittajan käsittelyyn ja vapautti taas aikaa näppikseltä. Teki mieli vinkata kiinnostavaa luettavaa ja kuunneltavaa kirjoitusprojektin varrelta.

Yksi suosikkitavoistani kirjoittaa on kuunnella ja lukea paljon erilaisia aiheeseen jollakin tavalla kytkeytyviä kirjoja varsinaisen lähdekirjallisuuden lisäksi. Mahdollisimman erilaisia ja monipuolisista vinkkeleistä. Jotkut ottavat kielikylpyjä, minulla on kai ollut kohta parivuotinen viinakylpy tässä mielessä.

Kuuntelen paljon äänikirjoja ja nämä olen hankkinut Audiblesta. Löytyvät varmastikin myös meikäläisistä kirjastoista, ainakin osa suomennettuinakin. Monet käsittelevät päihteitä liikakäyttäjän omasta näkökulmasta, ja se ihan omalaatuinen sisäinen logiikkansa on musta aina mielenkiintoista kuultavaa.

Trevor Noah:  Born a Crime. Stories from South-African Childhood

Kirja on koomikko Noahin lapsuusmuistelua, eikä pääpaino ole päihdeongelmassa, mutta mies puhuu monin paikoin hyvin koskettavasti ja kiinnostavasti isäpuolensa juomisesta ja sen seurauksista perhe-elämään. Muutenkin kokonaisuudessaan aivan huippukiinnostava kirja. Yhtä aikaa todella hauska, koskettava ja hurjakin. Minulle tuli monta uutta oppia myös Etelä-Afrikan rotusorron ajoista.

Carrie Fisher: Wishful Drinking

Erittäin päihdehuuruinen muistelma, joita Fisher on julkaissut useampiakin. Tuli surullisella tavalla ajankohtaiseksi Fisherin hiljattain kuoltua. Fisherillä on ollut sellainen lapsuudenkoti, että melkein heikottaa. Hollywood-tähtien lapsena kotona on lampannut jos jonkinmoista erikoishenkilöä, ja viinaa ja huumeita on totisesti viljelty. Erittäin hauskasti kerrottu, mutta sanomaltaan melkoisen karu kirja.

Kristen Johnston: Guts

Superhauskan näyttelijättären erittäin henkilökohtainen muistelmateos, jossa ei totisesti jätetä nurkkia pöllyttämättä. Minulla ei ainakaan ollut mitään käsitystä siitä, millainen vakava lääke- ja alkoholiongelma Johnstonilla on ollut samaan aikaan, kun hän on paiskinut urakalla töitä telkkarissa ja valkokankaalla. Hän kuvailee kirjassa myös kuiville pääsemistä ja sen lieveilmiöitä erittäin silmiä avaavasti.

Amy Schumer: The Girl with a Lower Back Tattoo

Tälläkin koomikolla on tiivis suhde päihteisiin. Ja myös hän kertoo isänsä juomisen vaikutuksista lapsuudenkodissaan varsin suorasanaisesti. Kirja keskittyy pääasiassa muihin teemoihin, mutta pohjavire kulkee läpi sivujen. Hauska, viihdyttävä ja ajatuksia herättävä kasvukertomus naistähden mielenmaisemasta.

Aiemmin luetuista vielä sen verran, että päihdeaiheisista kirjoista mun ikiaikaisia suosikkejani ovat Augusten Burroughsin kirjat. Suosittelen niistä ihan jokaista suurella lämmöllä! Tuorein, Lust & Wonder, oli mainio, mutta suosikkini on Dry (suom. Kuivilla).

Kirjasuosituksia tästä teemasta saa mieluusti jättää kommentteihin!

Saisiko siivousinnostuksen tarttumaan?

Sain työn puolesta käsiini Marie Kondon hittikirjan KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika. Olen hapuillut sitä jo kauan. Kaveripiirissä pyyhkii vimmainen konmarittamisen puuska. Kirjastosta kirjaa on melkein mahdoton tavoittaa. Taisi paikallisessa olla jonoa yli 40:n lainaajan verran, kun viimeksi kurkkasin!

Olen vasta alkumetreillä. Menetelmä on tullut tutuksi kavereiden kanssa jutellessa, mutta on tosi hauskaa päästä lukemaaan alkuperäinen lähde. Vaikuttaa erittäin hyvältä.

Joko olet lukenut? Ehkä jo konmarittanutkin? Lupaan kirja-arvostelun, jahka pääsen loppuun. Ainakin olisin ihan valmis mullistamaan huushollini taianomaisesti, niin kuin lupaus kuuluu!

Jos olet kaipaillut samaa taikaa omaan elämääsi, niin kustantaja tietää kertoa, että kirjaa myyvät kaikki hyvinvarustetut kirjakaupat ja hinta on noin 20 e.

Oodi kirjoille – miksi lukea kirjoittamisesta?

Olen aika innoissani. Aloitan tänään puolivuotisen luovan kirjoittamisen verkkokurssin Oriveden opistolla. Opiskelijan ominaisuudessa siis. Tuumasin, että on ihan liian kauan aikaa siitä, kun viimeksi sain ohjausta omaan kirjoittamiseeni. Tuollainen on työkseen kirjoittavalle parasta työnohjausta, uusien ajatusten herättelyä ja nitkauttelua pois luutuneilta urilta.

Lehtikirjoittaminen on kivaa ja mieluisaa, mutta päteehän siinä tietyt, varsin fakkiintuneetkin lainalaisuutensa. Artikkelit noudattelevat pitkälti samoja muotoja, vaikka aiheet vaihtelevatkin downshiftaamisesta rannekanavaoireyhtymään (tällä viikolla näppiksellä ovat esimerkiksi juuri nuo). Lehdestä vähän riippuu, miten juttu muotoillaan, mutta peruskuvio on aika sama. Kaunokirjalliset hommat antavat ihan eri tavalla vapauksia, vaativatkin suorastaan. Olisi karmaisevaa lukea lehtimuotoon pakattua satua.

En malttanut odottaa kurssin alkamista, vaan kävin kolmisen viikkoa sitten kirjastossa vähän katselemassa millaisia kirjoitusoppaita sieltä löytyisi. Ihastuin runoilija-kuvataiteilija-kirjoittamisen opettaja-zenbuddisti Natalie Goldbergin Luihin ja ytimiin -kirjaan niin paljon, että tempaisin heti perään kirjan Avoin mieli. Sen jälkeen rakkauteni oli vielä syvempi, joten nyt meneillään on Hyvä kaukainen ystävä, ja yöpöydällä odottamassa vielä Lukeva mieli.

Sitten tuumin katsastaa kotimaista tarjontaa, ja ahmin Taija Tuomisen,  Minusta tulee kirjailija -oppaan, sekä Claes Anderssonin Luova mieli -teoksen. (Onko mieli  kirjoitusoppaiden kirjoittajien lempparisana?). Seuraavaksi käsiin tarttui Merete Mazzarellan Elämä sanoiksi. Tykkäsin kovasti. Myös Elina Hirvosen ja Anu Silfverbergin Sata sivua – tekstintekijän harjoituskirja on oikein kiva. Lähti siis aavistuksen käsistä, mutta voisi kai huonompaankin hurahtaa?

Vähän aiemmin keväällä kuuntelin äänikirjana Stephen Kingin On writing: a memoir of the craft -kirjan. Sitä suosittelen myös erinomaisen lämpimästi!

Onpa ihan kiehtova maailma! En oikein edes hoksaa, miksen ole aikaisemmin lukenut kirjoittamisesta kuin silloin tällöin. Olen kyllä käynyt kirjoituskursseilla ja seurannut alaa kiinnostuksella, tehnyt erilaisia kirjoitusharjoituksia ohjatusti ja itsenäisesti ja sillä tavoin ollut kiinni myös kirjoittamisen teoreettisessa puolessa, mutta nyt näyttää ahmituttavan näitä kirjoja oikein kunnolla. Koska yksi lempigenreistäni on elämäkerta, nautin ihan erityisesti niistä kirjoittamiskirjoista, joissa kirjailija kertoo omasta suhteestaan kirjoittamiseen, uransa vaiheista ja niistä keinoista, joilla hän selättää kauhun hetket valkoisen paperin äärellä.

Melkein jokainen kirjoittaja antaa saman ohjeen kirjoittamisesta haaveileville. On luettava paljon voidakseen kirjoittaa hyvin. Olen aina allekirjoittanut väitteen, ja lukenut intohimolla hyvin kaikkiruokaisesti. Esimerkiksi näiden kirjoituskirjojen väleissä lukaisin syyskuussa Grégoire Dalecourtin varsin kepeän Onnen koukkuja -kirjan, hauskan kotoutumista käsittelevän Marjaneh Bakhtiarin Toista maata -teoksen ja sitten töiden vaatimuksesta todella kiinnostavan Suomi – Suomaa -kirjan soiden synnystä, myyteistä ja käytöstä. Lukeminen on ihanaa! Lisäksi olen nauttinut jo aiemminkin monesti hehkuttamiani äänikirjoja työmatkoilla ja vaika kävelylenkeillä. Just nyt menossa on uusintakierrokselle päässyt Gretchen Rubinin The Happiness Project ja Sarah Watersin Tipping Velvet.

Minua ei lainkaan haittaa lukea ja kuunnella 2-4 kirjaa samaan aikaan limittäin ja lomittain. Tartun kulloiseenkin mielialan ja tilanteen mukaan. Joku kirja nappaa niin mukaansa, että se on imaistava putkeen ilman keskeytyksiä, ja joku toinen taas tarjoilee ihanaa viipyilyä palan kerrallaan. Jos joku kirja on ihan paska, jätän sen surutta kesken. Elämä on liian lyhyt huonoille tuherruksille.

Lukemisen arkkivihollinen on Facebook. Ainakin minulle kaavio on vesiselvä: mitä enemmän roikun facessa sitä vähemmän luen. Somen repaleinen rytmi ja valtava viriketulva vievät kyvyn keskittyä ja rauhoittua lukemaan. Jopa yhden kappaleen, saati sivun tai luvun lukeminen muuttuu nopeasti mahdottomaksi.

Kun vielä elokuussa käytin melko paljon aikaa kaikenlaisten feedien selailuun ja kommentointiin, olin aivoistani ihan tukkeessa. Silloin ei olisi tullut mieleenkään, että aikaa tai jaksamista olisi duunien ohessa riittänyt parin tuhannen sivun ahmaisemiseen, niin kuin syyskuun aikana kävi melkein huomaamatta. Jos olet miettinyt, miksi lukeminen ei enää maita, ota viikoksi  irti somesta. Ero on melkoinen!

Lukeminen ruokkii ihan huikealla tavalla kirjoittamista. Käy jatkuvasti niin, että pääsen etenemään muutaman sivun, kun on ihan pakko kirjoittaa muutama sana tai lause vihkon marginaaliin muistiin. Usein on pakko laittaa koko opus syrjään ja avata läppäri. Sitten yhtäkkiä näppiksellä on kuin tuhatjalkainen, kun sormet eivät meinaa mitenkään ehtiä ajatuksen tahtiin.

Näiden kolmen viikon aikana, kun olen lukenut kirjoittamisesta, olen ensimmäistä kertaa kirjoittanut pitempää fiktiota. Jokin lukko naksahti auki aivoissa, ja syntyi kolmisenkymmentä sivua satua minulle ihan uudessa genressä. Maaginen realismi ei ole koskaan saanut minua kirjoittamaan, vaikka luenkin sitä mielelläni. Nyt olen sormiharjoitellut sen äärellä suurella nautinnolla.

Lukeminen on möyhinyt aivoja myös sillä tavalla, että näen paljon seikkailullisempia unia. Muistan niitä entistä paremmin herättyäni, ja saan yön aikana ihan uudenlaisia oivalluksia. Toivottavasti tämä kehitys jatkuu, sillä öistä on tullut tosi hauskoja. Olen unissani sankaroinut vaikka minkälaisia ihmeellisyyksiä!

Sohvan kulmalla minua odottavat seuraavaksi Curt Jonssonin Luova kirjoittaminen, Marja Myyryläisen Totta ja Tarua, Boltonin, Fieldin ja Thompsonin Writing Works, Heli Hulmin Saattaen vaihdettava – vapaudu kirjoittamaan, sekä Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n ja Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetti ry:n Kirjoita kosmos – Opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen.

Ja entäs sitten ne kirjat, jotka minun ihan oikeasti pitäisi lukea? Niin, Aikuiskasvatus tieteenä ja toimintakenttänä sekä Aikuiskasvatuksen risteysasemalla – Johdatus aikuiskasvatukseen ovat nököttäneet tuossa jo jonkin aikaa. Yritin, ihan varmasti yritin! Ei vain lähtenyt imemään yhtään. Lukaisen tuon toisen pinkan ensin, ja yritän sitten uudelleen.

Kaiken tämän lukemisen ja kirjoittamisen äärellä odotan tietysti innosta kihisten ihka ekaa omaa kirjoituskurssiani! Kunpa olisi jo marraskuun alku! Ilmoittautumisia on tullut mukavasti, ja kohta päästään laskemaan kynä paperille. Pistäpä ilmoittautuen, jos mielit mukaan!

Vaikuttaako some sun lukemiseesi? Ootko lukenut jotakin kivaa lähiaikoina? Laita suositukset jakoon!

Suosittelen: Jenny Belitz-Henriksson kirjoitti hyvän mielen kirjan just sulle

Ihana kollegani ja hengenheimolaiseni elämän monenkirjavien tuntojen luotaamisessa, toimittaja-bloggaaja-monitaituri Jenny Belitz-Henriksson, on kirjoittanut kirjan, jota haluan suositella lämmöllä.

sisäinen voima

Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen (Readme.fi 2015) on sellainen pienisuuri kirja, jonka äärelle unohtuu mielellään. Se pitää sisällään, nimensä mukaisesti, 365 mietelmää elämän eri osa-alueilta ihmissuhteista läsnäolon ja ilon kautta tavoitteisiin ja unelmiin.

Tämä on sellainen näennäisen kepeä kirja, joka kätkee sivuilleen paljon ajattelemisen arvoista asiaa. Helppolukuinen, sopivan lyhyiksi palasiksi koottu kokonaisuus, josta voi poimia itselleen juuri kaivatun kokoisen palan pureskeltavaa. Se on täydellinen yöpöytäkirja, josta löytyy pieni oivallus jokaiseen aamuun tai iltaan, tai vaikka päiväunten ajaksi aivoille annettavaksi.

Naurahdin oikein ääneen, kun avasin kirjan ihan ensimmäistä kertaa, ja osuin sattumalta ystävyyttä kuvaavalle sivulle. Jenny sanoitteli siinä sellaista, jota olin pyöritellyt vähän hahmottomasti päässäni jo hyvän aikaa! ”En jää roikkumaan tai takerru, jos joku haluaa lähteä.” Siinäpä sitä opinkappaletta on ollutkin, mutta kantaa hedelmää!

ystävyys

Jennyllä on ihailtava taito jutella lukijalle sellaisella rennolla otteella, puhekielisestikin. Tuntuu vähän samalta, kuin juttelisi kaverin kanssa – helpottavalta, mukavalta ja hyvältä. Tekstit antavat toiveikkaan, eteenpäin menevän fiiliksen. Sellaisia juttuja ei ole tässä elämässä, tässä loskantamppausvuodenajassa ja tässä arjen mutapainissa koskaan liikaa.

Tämä on myös rohkea kirja, koska tällaisista asioista puhujalle helposti vähän naureskellaan. Tässä helposti kyynisessä ja jotenkin etäännyttävässä ajassa on helppo tuhahdella niille, jotka ”puhuvat pehmoisia”, koskettavat elämän niitä herkkävireisimpiä juttuja, tunnejuttuja.

Minä julistin jokunen vuosi sitten henkilökohtaisen kapinan kyynisyyttä kohtaan, ja nautin siitä irtipäästämisestä päivittäin. Tämä kirja on siis just oikeassa paikassa täällä Hämeenlinnassa, ruskean vakosamettisohvan ja anopin virkkaamaan kirjavan vällyn luona.

anna ja pyydä

Voit hankkia kirjan täältä. Se on muuten tosi kiva kirja myös lahjaksi jollekin rakkaalle. Jennyn muita mietteitä voit lukea hänen suositusta Vastaisku ankeudelle -blogistaan.