Uusien kirjojen iltapäivässä jännäilemässä

Saattaa olla, että ihan äsken napsauttamani SEND oli osaltani juuri se viimeinen Kosteusvaurioita-kirjani taipaleella ennen ihan oikeaksi kirjaksi ilmiintymistä. Voi kun! 27 vihoviimeistä syynättyä typoa ja täsmennystä taittoliuskoissa. Jännää, miten sinne aina jääkin, vaikka kaksi ihmistä kyttää läpi monen monituista kertaa!

Eilen oli Atenan ja Kustantamo S&S:n yhteinen Uusien kirjojen iltapäivä Astoriassa. Salin täydeltä toimittajia kuulemassa ihan juuri ilmestyneistä tai kesän aikana julkaistavista kirjoista. Minäkin pääsin lavalle juttelemaan omastani, ja sitten muutamiin ensimmäisiin haastatteluihin tuoreeltaan paikan päältä. Jännää, miten jännittikin, vaikka toimittajan ominaisuudessa olen vastaavissa pidoissa vieraillut lukemattomia kertoja. Nyt on kuitenkin ihan eri fiilis, kun jokin, jota olen itsekseni möyhinyt pirun pitkään, on tulossa näkyväksi muillekin. Ihan erityinen tunne.

astoria.JPGKevät ja kesän alku on ollut todella kiireinen kirjan viimeistelyvaiheen osuessa samaan kohtaan kaikkein vilkkaimman työkauden kanssa. Siksikin tuntui kivalta saada vähän juhlistaa aikaansaatua, ettei mene ihan maitohappojen puuskutteluksi. Ja oli ihan erinomaisen hauska päästä juttelemaan toisten kirjailijoiden ja kustantamon väen kanssa!

Hiukan kadehtien katselin kollegoita, joilla oli jo omat hengentuotteet kovissa kansissa käsissään. Minun on pienen hetken vielä tyytyminen nivaskaan paperia, mutta tulossa on kovaa vauhtia. Mahtaa tuntua helpottavalta ja hyvältä sitten lehteillä opusta ensimmäistä kertaa!

Ja sainhan sentään kassillisen kesäluettavaa toisten teoksista! Todella kiinnostavia kirjoja molempien kustantamojen uutukaisissa onkin! Tässä vain pieni otos niistä.

Kirjat

Lukuhommissa

On ollut tässä aikaa lueskella. Se on kyllä tosi ihanaa, jos nyt vaikka tämä syy äkkiseltään lisääntyneeseen luppoaikaan ei niin olisikaan.

Olen antanut mennä itselleni tyypillisellä Kaikki käy -menetelmällä. Kesken on aina samaan aikaan 2-3 kirjaa, joista sitten se imuvoimaisin saa vetää mukaansa eniten.

Kuluneen kuukauden aikana ystävät ja sukulaiset ovat lähettäneet tänne piristyspaketteja ja kirjasto on täyttänyt tehtäväänsä myös taajaan. Jokusen kirja olen käynyt ostamassa itsekin. Sängyn ja sohvan vieressä on jatkuvasti iso pino odottelemassa. Vallitsee avoisa runsaudenpula!

Tässä neljä viimeaikaisinta lukukokemusta vaikka kirjastotärpiksi. Kotimainen on ollut kovassa huudossa.

kerjäläinen ja jänisTuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Kerjäläinen ja jänis on tarina Vatanescusta, nappulakenkien perään melkoisella periksiantamattomuudella lähtevästä köyhästä romanialaisesta, jota elämä käy kuljettelemaan absurdeja reittejä.

Kirja on täynnä päätymisiä ja selviytymisiä. Maisemat ja ihmiset ympärillä vaihtuvat typerryttävällä tahdilla. Yksi pysyy. Matkalla mukaan tarttunut kani on enemmän kuin pehmeä lemmikki – ihan kokonainen toinen päähenkilö ja tärkeä aisapari.

Kyrö on virtuoosimainen kirjoittaja, jonka juttujen äärellä nautin aina järjettömän paljon. Tarkka, kekseliäs, viisas ja lempeä. Tyyli onnistuu olemaan yhtä aikaa melkein megalomaanisen rönsyilevä ja silti hauskuus löytyy nopeista, lyhyistä lausahduksista.

Tämä on kirkkaasti parhaita viime aikoina lukemiani kirjoja.

syvä pääEeva Rohas: Syvä pää

Tämän kirjan kohdalla odotukset olivat korkealla. Tiesin aihepiirin ja hykertelin sen mehukkaita mahdollisuuksia. Iso sääli, etteivät odotukset täysin toteutuneet.

Kirjassa seotaan menneisyyden murhenäytelmiin, kasvamisen paineisiin ja ennen kaikkea aidoilta vauvoilta näyttäviin reborn-nukkeihin. Tarinan hahmot ovat jumissa omissa kivuissaan.

Kirja ottaa otteeseensa ja sen lukee helposti yhdeltä istumalta. Kerronta on sujuvaa ja tarinaa kuljetetaan hiljaa kypsyvän kauhuleffan tyyliin. Jotain se jää kuitenkin pahasti vaille.

Tarinan loputtua olin pitkään suorastaan vihainen. Miksi henkilöhahmoja piti olla niin paljon, että ne jäivät vajaalle käytölle ja ohuiksi? Miksi loppuratkaisu tuntui hätäiseltä roiskaukselta? Miksei teeman kehittelyssä käytetty koko huikeaa potentiaalia? Samalla, hyvä kirja jättää aina kysymyksiä. Saako niitä olla näin paljon, on eri juttu. Ehkä pitää lukea tuo joskus vielä uudestaan, ja antaa sille toinen mahdollisuus.

metsäjättiMiika Nousiainen: Metsäjätti

Toinen tämän hetken suurista kirjailijasuosikeistani on Miika Nousiainen. Olen vannoutunut Vadelmavenepakolaisen fani, ja nyt löytyi kirja, josta tykkään ainakin yhtä paljon.

Metsäjätissä eletään kenties koko tunnetun maailman pessimistisimmässä pitäjässä, Törmälässä. Kylän oma poika, jo mukavamille maisemille elämässään ehtinyt Pasi, joutuu ankaran paikan eteen, kun hänet lähetetään hoitelemaan entisen lapsuudenmaisemansa peruspylvään, puunjalostustehtaan, irtisanomiset.

Nousiaisen henkilöhahmoilla on paljon meneillään. Oman elämän vastuut ja sitoumukset olisi pulkattava ulkoisten velvollisuuksien ohessa. Myös tämä kirja on täynnä viisasta ja tarkkanäköistä lempeyttä ja samalla karua ajankuvaa.

Nousiaisen hauskuus ja oivaltavuus syntyy rytmistä ja kielenkäytöstä. Naurattaa mahan kramppiin.

naisen ihollaJenny Belitz-Henriksson, Laura Ojala, Raisa Kyllikki Ranta: Naisen iholla

Naisen iholla on täydellinen sohva- ja viihtymiskirja. Se on ennakkoluuloja murtamaan ja ajankuvaa taltioimaan tarkoitettu suurikokoinen, kauniisti taitettu ja kuvitettu kirja tatuoinneista ja 32 eri-ikäisestä ja -tyylisestä naisesta, joita ne kuvittavat.

En ole mikään vannoutunut kuvakirjaharrastaja, mutta tämäpä ei olekaan vain sitä. Vaikka hienosti toteutettu kuvitus riittäisi kyllä jo itsessään pitämään yllä kiinnostusta kirjan loppuun asti, nautin isosti myös tarinoista ja henkilökuvista niiden rinnalla. Kirjan henkilöille on annettu tarpeeksi tilaa ja mahdollisuus puhua omalla äänellään hyvin henkilökohtaisistakin asioista.

Kuvien merkitysten ja elämäntilanteiden rinnalla on erityisen kiinnostavaa kuulla, miltä tuntuu olla katseen alla. Kirja saa miettimään naisen itsemääräämisoikeuden, epäperinteisen estetiikan ja kehollisen itseilmaisun teemoja.

Tatuointikuumeilijat nauttikoot tarkkaan harkiten!