Unelmalomalla flipperin sisällä

Blogissa on ollut hetki hiljaista, sillä pakenin toviksi maasta. Palasimme eilen perheen kanssa mielipuolisen hienolta reissulta Japanista.

maailmanpyörä.jpg

Olen haaveillut Japaniin pääsystä niin kauan kuin muistan. Vuosikaudet, hitto, vuosikymmenet, voi kai jo sanoa! Tuntuu huikealta, että reissu nyt toteutui, ja se todella tarjosi kaikkea sitä, mistä olin haaveillutkin.

Ehdimme 9 päivän aika raapaista toki vain pikkuisen pintaa, mutta oli siinäkin kaikenmoista koettavaa. Vietimme isoimman osan ajasta Osakassa ja teimme lisäksi muutaman päivän reissun Naraan ja Kiotoon. Näimme aikamoisen kattauksen urbaania kaupunkimaisemaa, ihmeellisen rauhallisia vanhoja temppelialueita, puutarhoja (joissa luumupuut olivat juuri kukassa) ja mainosvalojen välkettä. Välillä oli sellainen flipperin sisälle joutunut fiilis, ja toisinaan taas kuului vain lempeää tuulen suhinaa haravoitujen hiekkakenttien laidoilla. Nyt ovat aistit ihan ähkyssä ärsykkeistä!

nara 2016.jpg

Koklasimme ekan kerran myös Airbnb -majoittumista ja mainiosti sujui. Ihan ehdottomasti kokeilemme uudelleenkin. Neljän hengen majoittuminen reissun ajaksi kaksioon keittiöineen maksoi noin 470 euroa. Suosittelen lämpimästi.

Kuula on melkoisen jumissa vielä. Sielu ei oikein pysy lentomatkaamisen tahdissa mukana. Hassulta tuntuu myös aikaero, joka sinne päin mennessä ei häirinnyt juuri lainkaan. Nyt eilen saimme hauskasti yhden ylimääräisen päivän, kun lento lähti KIXiltä klo: 11.45 ja jo 14.30 olimme Suomessa, vaikka välissä lenneltiin melkein 10 h. Lennot olivat muuten ehdottomasti mukavimmat kokemani.

Iso kone tarjosi kaikille matkustajille omat elokuvavalikoimat, pelejä ja muuta tekemistä, joten etukäteen jännittämäni pitkä siirtymä sujui erittäin mukavasti. Paluulennolla meidät siirrettiin myös yllätykseksemme Economy Comfort -luokan paikoille, joilla oli paljon enemmän jalkatilaa ja muita pieniä plussia, kuten paremmat kuulokkeet ja Marimekon pussukat lentosukkineen, unimaskeineen ja korvatulppineen. Jatkossa varaan suosiolla aina tuon mukavamman paikkatyypin näille pitkille lennoille.

Jännitin ennen reissua myös yleisesti jännittämistä. Olen siinä niin hyvä. Paikan päällä en jännittänyt ollenkaan. Nautin täysin siemauksin jokaisesta päivästä ja reissu oli kirkkaasti kärkikolmikossa koskaan tekemistäni. Koko perheellä oli läpi reissun mitä parhain seikkailufiilis ja nautimme kaikesta kokemastamme ja toistemme seurasta täysin palkein. Huippua!

Japani on matkailijalle älyttömän mukava maa monestakin syystä. Siellä on tietysti ensinnäkin ihan älyttömästi kivaa nähtävää ja koettavaa. Toiseksi maa on yleisesti ottaen erittäin turvallinen, ihmiset ovat todella kohteliaita ja väenpaljoudesta huolimatta kaikki sujuu mitä mainioimmin. Julkinen liikenne on ihan omaa luokkaansa toimivuudessaan, selkeydessään ja siisteydessään, ja hintatasoltaankin vielä edullinen. Metrolla pääsee kaikkialle. Ruoka on edullista ja erittäin hyvää, ja ilmastokin vielä sangen miellyttävä. Meitä helli jopa vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen hieno keli, kun nautimme parhaimmillaan 21 asteen lämmöstä ja auringosta pilvettömältä taivaalta. Vain kerran koko reissun aikana sateli vähäsen, mutta sekään ei haitannut pätkääkään.

Eilen oli inasen väsyttävä päivä, kun piti väkisin valvoa iltaan asti, vaikka nukutti niin pirusti. Pääsin iltakasiin, ja sitten oli luovutettava. Sujuvasti nukuin viiden-kuuden väliin, joten eiköhän se rytmi tästä pyörähdä normaaliin muutaman päivän sisällä.

Matkustaminen on aina ihanaa, mutta ihan erityisen kivalta tuntuu, kun saa tällaisen pitkäaikaisen unelman toteutumaan. Huikealta ja hiukan haikealtakin. Jahka tästä hiukan skarppiinnun, rakentelen pienen matkakertomuksen tänne katseltavaksi aikaisempien seikkailujen malliin. En ehkä tuuppaa kaikkia 1500 ottamaani kuvaa katseltavaksi kuitenkaan, mutta jotakin kuitenkin.

osakan linna.jpg
Hassuja yhdistelmiä riittää. Osakan upea linna on keskellä pilvenpiirtäjiä. Tässä kuvattuna Osakan historiallisen museon ikkunasta. Käymisen arvoinen kohde sekin ilman muuta. 

 

Mainokset

Irlantiseikkailu 2014: osa 2

Aamulla vedeltiin uppomuna-aamupalaa useamman teepannullisen kera lunkeissa merkeissä. Koska ystäväni työharjoittelut sijoittuivat myöhäiselle iltapäivään, ja kestäisivät vain muutaman tunnin, oli hyvää aikaa ihmetellä kaupunkia.

temple bar 1

Kävelimme ensin asuinalueen halki, ja nappasimme sitten hetken mielijohteesta hevoskyydin keskustaan. Ihan vain, koska.

heppa-ajelulla

Kopsuttelimme ihanassa auringonpaisteessa kuskipapan esitellessä seutuja. Murre soittelee jossain sisällä tosi vanhoja lapsuusmuistoja reissuilta isoäidin luo. Paikassakin on samaan aikaan jotakin tosi tuttua, ja silti vierastakin. Omaa jotenkin, kuuluvaa ja tärkeää.

temple bar 2

heppa ja me
Huomatkaa hepan tyylikäs, ystävän kuontalon kanssa yhdenmukainen tukka.

Kuljeskelimme auringonpaisteessa Temple bar-alueen katuja etsiskellen ruokapaikkaa, ja löysimmekin lopulta kunnon hipsterikeitaan taivaallisine pitsoineen ja vastapuristettuine limonadeineen.

IMG_4705

 

Ruuan jälkeen vaeltelimme lisää, ostostelimme ja höpöttelimme. Lunkia, kivaa, oleellista, kaivattua. Päivä oli paahteisen lämmin. Ihan muuta, kuin mihin olin varautunut.

Kun ystävän työtunnit alkoivat, jäin kaupungille vielä itsekseni shoppailemaan. Treffasin kämppiksemme kaupungilla, ja kävimme nauttimassa muutamat erinomaisen maukkaat inkiväärioluet.

Treffasimme vielä toisenkin kämppiksistä, yhytimme ystäväväni, ja suuntasimme sitten kaikki panimoravintolaan syömään. Maistelimme erilaisia oluita ruuan kyljessä. Sanoinko jo, että irlantilainen olut on erinomaista? Se on erinomaista.

Käväisimme vielä kivassa paikallisessa jälkkärihörpyillä, ja suuntasimme unille. Sain taas mustan lämpöpatterin tuhisemaan viereeni. Lucy parkkeerasi tyynylle nukkumaan.

lucy tyynyllä

Hups, tuli reissu

Ihan tappava matkakuume iski eilen illalla klo: 21.45. Ikkunasta ui sisään synkkää pimeyttä, ja varpaat palelivat villasukissakin. Tässä kohtaa se aina tämän tekee. Vääjäämättä.

Ihan vähän vain ajattelin vilkaista matkatarjontaa.

Hups, saattaa olla että klo: 23.10. vähän jo varasin yhden paikan. Tai siis neljä paikkaa yhdestä paikasta. Lämpimästä, ihanasta.

Kreikasta ei pääse irti kun sinne on kerran mennyt. En ole niitä, jotka tavernassa odottavat pääsyä matkatoimiston käyntiin polkaisemille kansantansseille, mutta joku siinä paikassa on sellaista joka vie sielun. Muukin kuin ruoka, vaikka sekin.

Kreeta on jo melko tuttu männävuosilta. Nyt olemme siirtäneet katseet Korfuun. Kiitos kuuluu oikeastaan Gerry Durellille.

Luimme Koitereella heinäkuussa hänen ihanat kirjansa ääneen koko perheen iltasatuina. Suosittelen lämpimästi.

Matkat ovat rajusti halvempia kuin viime vuonna. Ainakin Kreikkaan, muualle emme mielineetkään. Tuhannen euroa sai ottaa hintalapusta pois toissakesän reissuun kun verrattiin. Kreikka on tietysti tässä teutaroinutkin melkoisessa mäessä. Ei hätiä Hellas, me tulemme apuun!

(On muuten ihan vähän hymyiltävä erään hotellin mainostekstille. Se kuului näin: Leluja, lapsille.)

Nyt kello on kohta neljä, eikä uni tule silmään. Osasyy on matkassa. Olen totaalifiiliksissä. Ajatus auringosta, vaikka vasta tuolla tuolloin, auttaa ihmeesti tähän mörköilyoloon.

Mies totesi sen parhaiten: Elämä on taas siirretty ensi kesään. Pimeys, miten paljon paremmin sen taas sietääkään.

Minusta sukeutuu matkalla hetkeen heittäytyvä nauttija. Rento fiilistelijä. Käy jotenkin näin:

PLUS

ON