Matkahaaveita

Olen matkakuumeen kourissa. Taas. Tilaa hepottaa huomattavastikin se, että tiedän Korfun kaksiviikkoisen lähestyvän hyvää vauhtia. Muutama hassu kuukausi vielä. Ja talvella on vahva ehkä yhdelle aurinkoreissulle. Katsotaan.

Akuutisti olen kuitenkin kaukomatkojen pauloissa. Päätimme tässä eräänä yönä uupuneina pohdiskellessamme, että kolmen vuoden intensiivinen remonttimeininki saa nyt hetkeksi riittää, ja keskitymme seuraavat vuodet muihin juttuihin. Kuten toteuttamaan niitä haaveita, joita meillä perheenä matkailun suhteen on. Ja kylläpä niitä onkin!

En todellakaan tässä väitä, että reissamminen seuraaviin paikkoihin onnistuisi meiltä a) koskaan b) pian c) mitenkään helposti. Mutta näistä haaveilemme. Ja haaveillahan saa.

Se Namibia. Tämän safariunelman toteutuminen oli jo viime vuonna likellä, mutta keittiö ajoi ohi. No, keittiöhän alkaa olla valmis, joten ehkä säästötoimet suunnataan tätä kohti seuraavaksi? Realistinen toteutusaikataulu voisi olla jossakin kesässä 2012 aikaisintaan.

Uusi-Seelanti on ollut omalla haavelistallani lapsesta saakka. Ja jos siellä asti ollaan, niin olisihan mentävä käymään Australiassakin. Toteutumisaikataulu on täysin avoin. Jossain tuolla kaukana. Mutta joskus kumminkin!

Pohjois-Amerikan kierros autolla. Tarkemmin ainakin Boulder, Colorado. Mies asui tuolla lapsena, ja olisi kiva päästä katsastamaan. Ja tässäkin olisi se ajatus, että yhdellä iskulla pitempi kiertue. Ideaalitapauksessa vaikka kesäloman verran ajelua tuolla ristiin rastiin. Ehkä 5-vuotissuunnitelmaan?

Minun juureni taas ovat täällä. Sinne ja Irlantiin pitäisi ilman muuta päästä pitkästä aikaa, ja näyttää pimuille ja miehellekin. Ihana, ihana paikka. Ihaninta olisi ottaa isoäiti mukaan, mutta ei taida Naanalla enää kunto kestää millään. Me voisimme muut mennä tänne aika lyhyelläkin aikataululla. Muutaman vuoden sisään nyt varmaan ainakin?

Kiina pitäisi myös nähdä. Ihan ilman muuta. 10-vuotissuunnitelmaan, eh? Kai nuo lapset suostuisivat vielä silloin mukaan? Tyhmiä, jos eivät!

Ja kyllä. Myös Japani on aina ollut listallani. Juuri nyt siitä haaveileminen tuntuu sekä itsekeskeiseltä kultalusikkaisuudelta että täysin triviaalilta tärkeämpien asioiden edessä. Joskus vielä, toivon kuitenkin.

Millaisia matkahaaveita teillä on?

Mainokset

Hups, tuli reissu

Ihan tappava matkakuume iski eilen illalla klo: 21.45. Ikkunasta ui sisään synkkää pimeyttä, ja varpaat palelivat villasukissakin. Tässä kohtaa se aina tämän tekee. Vääjäämättä.

Ihan vähän vain ajattelin vilkaista matkatarjontaa.

Hups, saattaa olla että klo: 23.10. vähän jo varasin yhden paikan. Tai siis neljä paikkaa yhdestä paikasta. Lämpimästä, ihanasta.

Kreikasta ei pääse irti kun sinne on kerran mennyt. En ole niitä, jotka tavernassa odottavat pääsyä matkatoimiston käyntiin polkaisemille kansantansseille, mutta joku siinä paikassa on sellaista joka vie sielun. Muukin kuin ruoka, vaikka sekin.

Kreeta on jo melko tuttu männävuosilta. Nyt olemme siirtäneet katseet Korfuun. Kiitos kuuluu oikeastaan Gerry Durellille.

Luimme Koitereella heinäkuussa hänen ihanat kirjansa ääneen koko perheen iltasatuina. Suosittelen lämpimästi.

Matkat ovat rajusti halvempia kuin viime vuonna. Ainakin Kreikkaan, muualle emme mielineetkään. Tuhannen euroa sai ottaa hintalapusta pois toissakesän reissuun kun verrattiin. Kreikka on tietysti tässä teutaroinutkin melkoisessa mäessä. Ei hätiä Hellas, me tulemme apuun!

(On muuten ihan vähän hymyiltävä erään hotellin mainostekstille. Se kuului näin: Leluja, lapsille.)

Nyt kello on kohta neljä, eikä uni tule silmään. Osasyy on matkassa. Olen totaalifiiliksissä. Ajatus auringosta, vaikka vasta tuolla tuolloin, auttaa ihmeesti tähän mörköilyoloon.

Mies totesi sen parhaiten: Elämä on taas siirretty ensi kesään. Pimeys, miten paljon paremmin sen taas sietääkään.

Minusta sukeutuu matkalla hetkeen heittäytyvä nauttija. Rento fiilistelijä. Käy jotenkin näin:

PLUS

ON