Sniiduilua

Olen opetellut kunnon nuukailua. Sain nimittäin viime vuonna aika kovat mätkyt, pari tonnia. Eka erä tuli maksuun loppuvuodsta ja toinen nyt helmikuun alkuun. Veti vähän vakavaksi. Varsinkin, kun tällä hetkellä menee freetyö ihan poikkeuksellisen huonosti kaupaksi. Ajat ovat kovat, tiedättehän.

Kun kaivelin tyhjyyttä ammottavia taskunpohjia mätkyrahojen (turhassa) toivossa, muisti verottaja ennakkoverolapuilla. Ilmoittivat, että maksettavaa olisi tonnin verran kuussa. Koko vuoden ajan. Aika tavalla! Itku siinä vähän pääsi. Mietin, olenko jotenkin salaa rikas, kun tuollaisia rahoja pitäisi olla jostain ottaa? Jos nimittäin lasketaan puhelin-, netti-, matka- yms tulonhankintakulut, jotka tällaisella keittiönpöytäyrittäjällä lankeavat maksuun omasta pussukasta, niin kuukaudelle olisi noiden ennakoiden kanssa makseltavaa vähän reilu 1500 euron verran. Ihan sama, oliko tullut ansaittua penniäkään. Siitä pitäisi sitten päästä vielä jotenkin plussalle, ja kyetä osallistumaan täysipainoisesti vaikkapa tämän neljän hengen talouden ruoka-, vaate-, harrastus- ym kuluihin. Hiukan huono yhtälö.

Kakistelin jonkin aikaa, ja mietin mitä helvettiä nyt tehdään. Onneksi hokasin kuitenkin viestitellä kirjanpitäjälle, jotta pitäisiköhän näitä veroja jostain vähän tarkistaa, kun ei ole yhtään mistä ottaa. Kävikin sitten verohallinnosta ilmi, että olivat – nyt kolmannen kerran, huomautuksista huolimatta – verottamassa minulta tuloja kahteen kertaan. Kun on niin epäselvä tämä tulonlähteeni. tekijänoikeuksia, palkkioita ja mitä muuta. Ihan tosinaamalla väittivät mun tienaavan 52 000 euroa vuodessa, ja siksi verot samaan malliin. Voin kertoa, että eipä ole kyllä näkynyt, likipitäenkään!

Musta voisi olla hyvä järjestely, että mikäli  papereissa laitetaan tuollaiset tulot, ja joudun niistä itkun ja hammastenkiristelyn puljauksiin, niin voisivat sitten antaa mulle myös ne tulot luvatun suuruisina. Keksin kyllä käyttöä!

No, ilmaisin heille itseäni, ja kerroin mitä ja mistä tienaan. Ihan yhdenkertaisina. Nyt ennakot on saatu oikean kokoisiksi, ja kuukausikuluja on kohtuullise(mma)n verran. Hyväksyn, pitkin hampain. Silti nuo mätkyt ovat sen kokoiset, että pihistää saa nyt tasan joka paikasta. Olenkin harjoitellut todellista minimirahankäyttöä alkuvuoden verran, säästön paikkojahan tällaiselta peruspulskeaan eloon tottuneelta löytyy kyllä, kun käy vain syynäämään.

Isoin kulueräni ovat matkat. Enkä tarkoita nyt ukomaanmatkoja, vaan ihan kulkemista Hämeenlinnan ja Helsingin välä työ- ja derbyasioilla. Olen harventanut käynnit minimiin, sillä matkaliput maksavat maltaita. Kun on pakko mennä, olen vaihtanut junasta bussiin (kertakäynti n. 50 e -> 23 e, koska Matkahuolto maksaa vielä pressikortilla alennusta, josta vr on luopunut). Sydäntä riipien olen myös pistänyt kampaajan hetkeksi tauolle, ja kokeillut kotivärjäilyä (n. 150 e -> 15 e) ja vaihtanut kampaajashampoot markettiversioihin (n. 25 e -> 4 e ). First world savings. Olen käynyt myös jatkamaan hoitoaineita ja saippuoita vedellä, sanoivat laaduntarkkailijat sitten siitä mitä hyvänsä. Olen kokonaan luopunut sellaisista heräteostoksista, kuin purkat ja pastillit, huulipunat, -rasvat, vesi- tai limupullot, matkaeväät ja lehdet (paitsi silloin, kun pitää työtarkoituksessa lukea). Kirjat tietysti haetaan kirjastosta.

Ruokakaupassa sniiduilen myös parhaani mukaan. Olen siinä määrin elitistiruokailija, että haluan ostaa luomua ja reilua kauppaa, jos suinkin mahdollista, mutta pihistän sitten muualta. En hanki eineksiä, vaan teen isoja satseja ruokaa kerralla jääkaappiin. Siitä saa myös työpäivien eväät, eikä tartte syödä ulkona. Se, että joudun ruokailemaan gluteenittomasti ja laktoosittomasti, maksaa enemmän, mutta olen onneksi myös ekalta koulutukseltani kokki, ja aika kätevä kehittelijä keittiössä. En herkuttele, enkä juurikaan juopottelekaan, joten niihin ei rahaa mene myöskään. Tosi, tosi pitkin hampain jouduin pistämään hetkeksi myös salikortin kuivumaan. Mutta 66 e kuussa säästyy siinäkin, ja nyt on pakko ottaa kaikki löysät pois. Pyrin ainakin vähän aikaa nyt käymään kymppikortilla derbyvuoron yhteydessä Helsingissä halvalla salilla silloin tällöin, siellä kerralle tulee hintaa vain pari euroa.

Leffat katsellaan meillä nyt teatterin sijasta telkkarista ja ravintolassa käydään entisen n. 1-2 kuussa sijasta vain megaharvoin. Olen myös lopettanut aika monta lehtitilausta, vaikka ne laskut menevätkin työkuluihin. Samoin olen tarkistanut kuukausiveloituksia digilaitteista ja sulkenut päällekkäisiä liittymiä (esim. sellaisten kannettavien nettiliittymät, joita voi ihan yhtä hyvin käyttää kotona wifissä). Yllättävänkin paljon voi olla taustalla raksuttelemassa kaikenlaisia turhaksi käyneitä liittymiä, kun taloudessa on neljä digikäyttelijää.

Kuopukselle on kerrottu, että klarinetin vaihto vuokrasoittimesta omaksi onnistuu ehkä joskus ensi vuonna. Opistomaksut onneksi maksaa sponssi-ukki, muuten olisikin nyt just aika tekeminen. Esikoiselle taas, että omaa tietokonetta on turha aika pitkään hetkeen odotella. Se mun vanha valkoinen, jostain vuosikymmene takaa ainakin, saa nyt vielä höyrytä hetken, vaikkei nettiä jaksakaan pyörittää. Mun työkoneelle on asennettu useampi käyttis, joten sillä sopii näpytellä kouluhommia. Talkoohommissa ollaan koko porukka.

Olen käynyt myös jatkamaan joskus kauan sitten aloittamaani purkkisavottaa, eli käynyt käyttämään loppuun kaikenlaisia vanhoja kosmetiikkavarastoja niin, ettei tartte ostaa kuin ihan välttämättömät jutut. Naamarasvan loppuessa voi ihan sujuvasti jatkaa jollain vanhalla, näytteeksi lähetetyllä vartalokräämillä jne. Kaikenlaista toimittajan voitelupakettia (ihan kirjaimellisestikin) täältä nurkista löytyy. Nyt niille on kunnolla käyttöä. Huomasin myös, oikein NiksiPirkan henkeen, että vedenpitävä silmämeikki lähtee kalliimman putsarin sijaan parhaiten tilkalla oliviiöljyä, jota keittiössä on valmiina aina.

Seuraavaksi meinasin ottaa kirppispöydän ja tyhjennellä vähän nurkkia joutavasta. Palvelee samalla sitäkin tarkoitusta, että saadaan lisää kaivattua tilaa kaappeihin.

Pari hommaa jää odottelemaan aikaa parempaa. Olisi esimerkiksi yksityisen kilpirauhaslekuri vuosilabrat ja käynti edessä (helposti n. 250 e), mutta eipä ole nyt mistä mennä. Ai miksi yksityisen? No siksi, että löytyi viimein, parin kymmenen vuoden ja aika monen eri käynnin jälkeen,  tyyppi, joka tajuaa tosta mun rauhasesta (tai rauhasettomuudesta, jos ihan tarkkoja ollaan) jotakin oikeasti, ja hän sattuu vastaanottamaan yksityisesti. Harmi. No mutta sietää se hetken odotellakin. Onhan tässä jo oltukin.

Että semmoiset säästötalkoot. Kaikkein eniten auttaisi toki, jos jostain ilmestyisi paljon rahakkaita keikkoja, mutta niitä odotellessa nipistellään näin.

Mitkä on sun parhaat säästövinkit?

Mainokset

Menetettyä mielikuvitusrahaa

Tuli eilen ne kauan kaivatut verokuoret. Osasimme odotella miehelle isoja palautuksia, koska mm. kotitalousvähennyksiä on verovuodelta reippaanlaisesti. Ja, kuten toki fiksua on, olivat rahat jo mielessä vähän niin kuin käytettynä. Piti laittaa se suihku, jota vailla on nyt oltu kohta kolmisen viikkoa.

Mutta kas. Menivät miehen palautukset suoraan minun mätkyihini. Melkein 7000 euroa tuli miinusta minulle, joka luulin asian olevan hyvässä hoidossa (hah! Odotin jopa pientä palautettavaa!) sinne menivät melkeinpä viimeistä euroa myöten. Ylijääneillä saamme ehkä pari rullaa vessapaperia. Ei ole kovin kiva fiilis, että toinen joutuu kuittaamaan omistaan tuollaisia summia. Ei, vaikka miten yhteisessä taloudessa elellään.

Ok, tiedetään, kukaan ei varsinaisesti vienyt meiltä mitään. Olemme toki käyttäneet sellaista rahaa, jonka ei olisi kuulunut olla meillä alun alkujaan. Mutta silti melkoinen jättipettymys. Ihan jo siksikin, että nyt mennään ilman suihkua neljällä hengellä jonnekin hamaan kevääseen. Se ei ole kovin kivaa. Tervehdin teitä jatkossakin uutterasti, oi uimahalli ja kuntosali.

Eniten ehkä ottaa päähän se, miten isosti lukemat ovat olleet pielessä. Saan tuloni vuoden varrella murusina sieltä ja täältä, ja perässä pysyminen on hiton hankalaa. Siksi olen palkannut kirjanpitäjän, jonka kanssa on sovittu, että huikkaa jos alkaa näyttää huonolta. Että voidaan sitten nostaa ennakkoverosummia keskellä vuotta tilannetta tasamaan. No eipä kuulunut huikkauksen hiiskaustakaan, ja kun soitin itkuisena verovirastoon (jossa palvelu oli ihan uskomattoman hyvää ja ystävällistä!) sanoi täti että samaa mittakaavaa on tulossa tämänkin vuoden verotuksesta, jos ei nyt äkkiä melkoisen isosti nosteta loppuvuoden lukemia. Nostettiin, joten loppuvuosi menee melkoisen kireissä taloudellisissa tunnelmissa, kun koko kuluneen vuoden löysät maksellaan muutamassa jäljelle jääneessä kuussa pois.

On vähän ristiriitainen olo. Tiedän, että aikuisen ihmisen pitäisi paremmin itse olla ajan tasalla tällaisista asioista, enkä mitenkään voi syyttää vain muita ihmisiä tapahtuneesta. Paitsi kyllä minusta vähän sentään. Juuri senhän takia, etten kykene enkä ehdi, olen siihen puuhaan ihmisen palkannutkin. Ja sitten menee kuitenkin näin rajusti pieleen. Tämä oli jo toinen kerta kun päästiin nelinumeroisille miinuksille viimeisten viiden vuoden aikana. Vaihdan nyt kirjanpitäjän, ja käyn tarkkaan läpi toiveeni (= ei nelinumeroisia mätkyjä. Ei ole minusta liikaa vaadittu.).

Kuinkas teille kävi? Tuliko plussaa vai miinusta? Onko odotetut summat jo mielessä kuluteltu?

 

Täällä muuten mietitään taas naiseksi kasva(tta)mista. Kommentoikaahan sinnekin!