Dominikaaninen tasavalta 2016-2017

Kävimme viettämässä joulua ja vaihtamassa vuotta Karibialla. Huikea haaveiden reissu, jota varten piti kyllä pinnistää melkoiselle turbovaihteelle taloudellisesti, mutta on tuo alue siellä veivilistalla killunut jo kauan. Päätimme toteuttaa haaveen nyt, kun mukelot ovat vielä muutaman vuoden kotosalla.

Kyllä antoi mitä tilattiin! Hellivää aurinkoa juuri sopivasti n. 25-28 lämpöasteen tuntumassa ja turkoosia vettä suunnilleen saman lämpöisenä. Maailman makoisimpia ananaksia, joihin tuikattiin pilli ja sitten vain nautiskeltiin hurmiossa. Meriherkkuja ja käsittämätöntä vehreyttä ja valoa, joka tuntui kohiseva hellivästi suoraan talviolmiin nahkaan. Ja tietysti, kun tällä kolkalla ollaan, niitä tolkuttoman pitkiä, lähes autioita hiekkarantoja ja aktiivisemmalle halulle tarjolla kaikenlaista tekemistäkin.

hedelma%cc%88

Rakensimme reissun budjettisyistä itse, eli varasimme erikseen lennot ja otimme majoitukset Airbnb:n kautta. Emme taida muulla tavoin enää matkatakaan. Sen verran satalappusia, tässä tapauksessa tuhatlappusiakin, saa säästettyä reissukassasta ja kaikki kokemuksemme (toistaiseksi Japanista, Latviasta ja Dominikaanisista) ovat olleet tosi hyviä.

leijasurffaajat
Cabarete on vesiurheilun paraatipaikka. Rantapäivä sujui lokoisasti surffaajien sankarointia ihmetellessä. Leijasurffeja oli parhaimmillaan monta sataa kerralla katsottavaksi.

Mahdutimme kahden viikon reissuun kolme paikkaa: Cabareten, Samanan ja Sosuan. Vuokrasimme auton, jonka kanssa etäisyydet taittuivat helposti ja oli mahdollista käydä ihmettelemässä laajempaa aluetta.

Verkko on tulvillaan lähinnä amerikkalaismatkaajien varoituksia maailman vaarallisimmista teistä, mutta kaikki kauhujen kuvailut osoittautuivat aivan ylimitoitetuiksi (ja tämä nyt maailmanluokan hannarin suusta!). Tieverkko on juuri hiljan uusittu ja liikenne, joskin vauhdikas ja paikoin totaalisen kaoottinenkin, on otettavissa kyllä haltuun, kun maltilla mennään. Vastaan voi toki tulla kaikenlaista kanoista aasien kautta kokonaisiin nelihenkisiin perheisiin saman skootterin päällä, eivätkä paikalliset kursaile kiihdytellä ohi kaikilta mahdollisilta puolilta, mutta mainiosti sujui siltikin, ja suosittelen vuokraamista kyllä. Ihan eri tavalla aukeaa maa neljän pyörän päällä.

kukka-2
Jos olet juonut teetä, jonka mausteena on hibiskus, niin tämän näköinen kaveri se sitten on. Valtava, kämmenen kokoinen ja upea! Kasvoi sopivasti suoraan meidän parvekkeellemme.

Pimeän aikaan emme juuri ajelleet, koska katuvaloja ei näillä kolkilla liiaksi asti nähdä, mutta mitäpä asiaa meillä yöhön olisi ollutkaan. Kun aurinko laski samettisen mustaan, me kokoonnuimme lautapelien äärelle majapaikassamme ja hyrisimme ilmastoiduissa neliöissä tyytyväisinä.

Ilmastointi onkin majoituksen varaajan ykkösvinkki, ihan ehdottomasti! ÄLÄ LUULE PÄRJÄÄVÄSI ILMAN SITÄ. Et pärjää. Halkeat omaan nahkeuteesi jo ensimmäisen parin tunnin aikana. Ollaan tropiikissa, ja se ei mene varkain ohi hetkeäkään. Muutama pitempi sähkökatkos teroitti tämän kirkkaasti mieleen.

ko%cc%88ysiradalla
Samanassa sijaitseva vaijerirata ylitti kaikki hulluimmatkin kuvitelmat! Suosittelen videon katsomista. Linkki siihen löytyy postauksen lopussa. 

Matkakohde yllätti paitsi vielä odotuksiakin paratiisimaisemmalla paratiisimaisuudellaan, myös jonkinlaisella riisutulla olemuksellaan. Miten sitä kuvailisi. Ehkä yllätyin siitä, miten vähän turismi on runnellut maata. Palveluita oli toki tarjolla, mutta valtavien all inclusive -resorttien muurien ulkopuolella meno oli erittäin arkista, aitoa ja kivaa. Espanjaa taitamaton omatoimimatkaaja saa nähdä jonkin verran vaivaa löytääkseen haluamansa asiat, sillä englantia puhutaan varsin harvassa paikassa.

Dominikaaninen tasavalta on kiihkeän noususuhdanteen keskellä ja se näkyy joka puolella. Rakennuksia nousee ja palvelut lisääntyvät. On kiinnostavaa nähdä millaiseksi maa muovautuu seuraavan kymmenen vuoden aikana.

lisko
Ei vain nätti, vaan myös hyödyllinen! Tämä vihreä upeus ahmi pörriäisiä minkä ennätti. Ei niitä riesaksi asti ollut onneksi, mutta jokainen vähemmän on aina plussaa. 

Jos haluat katsella liikkuvan kuvan muodossa, millaisia asioita puuhasimme reissun päällä, käy tubekanavallani! Siellä esimerkiksi voitan kaikkien aikojen suurimman pelkoni köysiradalla korkealla viidakon yläpuolella, tutustutaan huikean hienoon Los Haitises -kansallispuistoon pelikaaneineen, luolineen ja mangrovepuineen, sekä fiilistellään leijasurffaajien taidonnäytteitä Cabareten rannalla.

kukka

Mainokset

Portugaliseikkailu 2014 – päivät 5 & 6

Ensimmäistä viikonloppua reissussa juhlittiin koko kaupungin väen kanssa samoissa merkeissä. Edellispäivän festaritunnelmien jälkeen kaikki muutkin näemmä halusivat rantsuun.

Lissabonin läheistöllä, noin 30 min ajomatkan päässä, on molempiin suuntiin rannikkoa piiiiitkiä hiekkarantoja. Ei siis ole välttämättä ollenkaan pakko lähteä rantahommien haluissa eteläiseen osaan maata. Me suuntasimme ekaksi paikallisten suosimaan Costa da Caparicaan. Siellä oli tuhansia ihmisiä samoissa hommissa, mutta riitti rantaakin. Rantaviivaa on yhtenäisenä 35 kilsaa!

Image

Tuli vähän vahinkoakin heti kärkeen, kun suurin piirtein ensimmäinen aalto (mittavia olivat!) huuhtoi mukaansa murun aurinkolasit vahvuuksilla. Ei puhettakaan, että niitä olisi sieltä kuohuista pelastanut enää takaisin. Onneksi oli sentään perusrillit matkassa myös.

Keli oli ihan huikea. Lämpöä liki 40 astetta ja aurinkorasvan kanssa sai läärätä aika reippain elkein. Pötkötimme, puljasimme ja luimme. Olipa ihana päästä pitkästä aikaa oikein tuntikaupalla ahimaan kirjoja! Luin reissun aikana vinon pinon kevään uuttuuskirjoja. Vinkkaan suosikkini jossain vaiheessa täälläkin!

Image

Paikalliset söivät rantsussa makeita sokerimunkkeja, joita kauppiaat tuoreina heille kantoivat. Minä panostin Ullan ohjeisiin, ja pakkasin shakerin ja minigrip-pussiin pakatut proteiinit messiin näille pidemmille reissuille. Hyvin sai pidettyä ruokarytmin ja olon tasaisena. Vettä kului aivan hulluja määriä!

Illalla palailimme huikeassa ruuhkassa takaisin kaupunkiin. Koko jättimäinen porukka lähti aika lailla samoihin aikoihin, joten harjoiteltiin siinä vähän lunkia loma-asennetta. Kävimme kotikulmille palattuamme syömässä yhden koko reissun ihanimmista aterioista. Tässä lautasella yhdistelmää kolmesta annoksesta. Ihanimpia olivat kuumassa valkosipuliöljyssä paistetut jättimäiset katkikset! Myös mustekala oli reissussa hullun hyvää. Ei ollenkaan sellaista kumista purkkaa, niin kuin Suomessa usein tarjoillaan.

Image

Seuraavana päivänä helle jatkui, ja päätimme köllötellä ruskistamassa itseämme vähän lisää. Suuntasimme toiseen suuntaan suunnilleen samanmoisen matkan, ja ajoimme Cascaisin upeisiin maastoihin. Rannat ovat vähän pienempiä, mutta ihan huippuihania joka tapauksessa.

Päädyimme surffikoulun rantaan. Aallot löivät ihan ennätyskorkeina ja punainen lippu liehui.Image

Ei ollut mitään asiaa uimaan kahlailua enempää. Jopa surffailijat joutuivat välillä jäähdyttelemään rannalla. Ihanaa oli silti nauttia lämpöä ja valoa ja suolan makua suussa.

Image

Sealfie 🙂

 

Lofoottien valtaajat 2012 osa 6

10.7

+14 C ja hieno keli! Sininen taivas ja lämmin, voimakas tuuli. Hiekkarannalla suola tuoksuu.

Herään, niin kuin joka aamu, valmiin puuron ja kahvin äärelle. Elintarvikevarat alkavat olla niukissa ja Johku on petrannut kaurapuuroa kanelikorpuilla. Toimii! Tänään pitää kyllä päästä täydentämään.

Leiripaikka on niin kiva, että päätämme jättää teltat pystyyn toiseksikin yöksi ja reissailla taas saarta autolla ympäri. Suuntana on ”ykkössaaren” äärilaidassa sijaitseva Å. Kyllä, sen nimi on vain Å.

Tunnelma on vähintäänkin juhlava, kun audiovisuaalisen elämyksen hengessä matkaamme läpi vuorimaiseman kuunnellen eilisestä viikinkimuseosta hankittua kurkkulaulu-munniharppulevyä. Agnes opiskelee riimuja ja Ronja kiviä ja mineraaleja kirjoista  takapenkillä.

Viimeiselle saarelle saavuttaessa oikealla puolella on vain merta, merta ja merta. Kaukana horisontissa kohoaa vuoria. On helppo kuvitella valaita tänne suuruuteen. Niitä odotamme jo kaikki sydän sykkyrällä. Leikimme ajatuksella, että mistä vain tuolta kohoaisi valtava pyrstö loiskauttamaan.

Järjettömän jyrkillä etapeilla tulee vastaan rullahiihtäjiä. Fear is not a factor näille tyypeille!

Jonnekin päähän tai reunalle pääsemisessä on aina omaa viehätystään. Teemme Å:ssa proosallisesti kuitenkin lähinnä elintarviketäydennyksiä, kivat 800 Nkr (108 e) ostokset. Ei edes kovin paljon sapuskaa. Nautiskelemme pitkästä aikaa tuoreilla hedelmillä ja vihanneksilla. Iskukuumennettu maito puuttuu valikoimasta täällä, joten joudun pikakahvitytöksi valmismaitoineen.

Tekisi mieli valokuvata kaikki mitä näkyy ympärillä. Jylhyys ja kauneus ei kuitenkaan edes taltioidu kuviin. Autokuvausintoa hillitsee melkoista vauhtia paskoittuva tuulilasi – ötökkää riittää, vaikkei ensimmäistäkään hyttystä.

Joihinkin notkelmiin pystytetyt Skulptyrlandskap -teokset naurattavat. Ihan kuin tässä tarvittaisi erityisiä taideteoksia kaiken tämän keskellä! Sen kun päätänsä kääntelee vaan.