Kosteusvaurioita-kirja kaupan hyllyillä

Huh, melko intensiivinen on tämän elokuun alku! Odotin Kosteusvaurioita-kirjaani ilmestyväksi 10.8., mutta se ehtikin jo kauppoihin heti kuun alkuun. Niinpä yhdessä vauhdikkaassa ja erittäin tunnekirjoisessa hötäkässä alkoi niin työkausi loman jälkeen kuin lukijapalautteen sateleminenkin. Sähköposti huutelee poikkeuksellisesti nyt niin vastattavia kuin lähetettäviäkin haastattelupyyntöjä eri suuntiin. Pientä roolihyppelyä kysyjästä sanojaksi ja takaisin.

Olen ollut kahden kirjan toimittajakunnassa ennenkin, mutta tämä on ensimmäinen ihan omani, joten kirjan tekoon liittyy hurja määrä ensimmäisiä. Eilen sellainen koitti paikallisessa kirjakaupassa, kun kauppareissulla hetken mielijohteesta poikkesin sisään kurkkaamaan, josko siellä olisi jo opus hyllyssä, kun tietoja muualta löytyneistä kirjoista alkoi yllättäen tihkua kavereilta. Ja siellähän se valkoselkäisenä tökötti rivissä kavereittensa kanssa! Erikoisessa paikassa ehkä, Nato-aiheisen kirjan vieressä, mutta ei kai siinä. Erikoistunne, kertakaikkiaan!

Jos siis viimeksi iloitsin ennakkotilaajien saaneen kirjaa jo verkkokaupasta, niin nyt se löytyy myös kivijalkaliikkeistä ympäri maan. Ja muuten myös e-kirjana. Esim. täältä. Ja koska oli niin erityinen tilanne tuo eilinen ensimmäinen, niin kyllä, otin turistikuvankin. Sallikaa nyt tämä intoilu vielä hetkisen!

Edit. 9.8. Eilisellä Helsingin reissulla löytyi iloinen yllätys lempparikirjakaupastani Akateemisesta. Siellä kirja oli saanut kokonaisen hyllynpäädyn! Kyllä, kuvasin senkin.

Kirja näyttää olevan vähän vaihtelevien asiasanojen alla kaupoissa. Tietokirjoissa se aina on, tietysti, mutta joistain löytyy yhteiskunnan, alkoholipolitiikan, tai jopa lääketieteen alta. Kannattaa siis kysäistä, jos ei heti satu silmään.

akateeminen

Kosteusvaurioita putkahti painosta – pikaiset ensitunnelmat

Kävin tänään postilaatikolla viidesti. Ei paljon tuntunut pisarointi. Vasta viimeisellä reissulla siellä köllötti se, mitä olen hartaudella odottanut saapuvaksi. Kosteusvaurioita-esikoiskirjani on nyt painettu, valmis ja maailmassa!

Huikea tunteiden kimppu samaan aikaan ihon alla. Vähän väliä on avattava kirja, lehteiltävä hiukan ja toivottava, ettei silmiin osu lyöntivirheitä. Kyllä sitä perusteellisuudella pusattiinkin!

Kirja tuntuu käsiin hyvältä. 277 sivua tiukkaa tietoa ja koskettavia elämänkokemuksia. Valkoinen päällys ja punaiset kannet. Olen jättimäisen kiitollinen teille blogin lukijoille, jotka olitte mukana synnyttämässä tätä kirjaa! Toivon, että olen osannut tehdä tarinoillenne oikeutta.

Tiedän ainakin jokusen saaneen jo kirjan tänään postissa. Ilmeisesti Atenan verkkokaupasta kirjansa ennakkotilanneet saivat sen samaan aikaan minun kanssani käsiinsä. Kauppojen ja kirjastojen hyllyille tulokkaan pitäisi päästä ihan tässä lähipäivinä. Nyt hengittelen vähän ja lasken mielessäni kirjan matkalleen. Huh!

 

Rakkauslaulu lukemiselle – eli kuinka kelat katkaistaan

Tämä kesä on ollut yllätyskesä. Yllättävän sirpaleinen ja yllättävän rankkakin. Kiva myös, mutta sillä tavalla palasissa, että se kesille mielestäni ominaisin ja paras joutelias, uninen, ajelehtiva löllyntä on jäänyt uupumaan. Ja tiistaina alkaa työkausi. Olen henkisesti vaiheessa, joka tunnetaan nimellä syys- ja joulumatkojen arkisia realiteetteja uhmaava koluaminen. Tunnistatte todennäköisesti.

Kevään intensiivisimmän kirjankirjoitusrupeaman alasajo on ollut oletettua rankempaa ja pitkäkestoisempaa. Alkoholiaiheisten ajatusten ravisteleminen pienempään rooliin kuulassa ei sujunutkaan sutjakkaasti valmiin tiedoston suhahtaessa kustantamoon, vaan sitä pitää tehdä edelleen. Hetkittäinen irtoaminen on onnistunut hyvinkin, mutta etenkin nyt loppukesästä mieli on väkisinkin teutaroinut tutuissa tunnelmissa, kun olen vähän väliä sukinut surffitukan säälliseen ihmiskuntoon ja tavannut toimittajia. Ei valituksen sanaa toki siitä, on ilman muuta ihanaa, että kirja kiinnostaa ja juttuja tehdään, sitä paitsi puhun tietysti aiheesta todella mielelläni syväsukellettuani siinä kohta kolmen vuoden ajan, mutta kuitenkin. Olisin toivonut pääseväni vähän enemmän kesättymään.

Yksi keino irrtoittaa minut aina parhaiten näistä virkamietteistä. Kirjojen ahnehtiminen kirjastosta on yksi isoimmista iloistani. Sadekelit ovat rakentaneet sille erityisen otolliset puitteet. En tiedä tunnistatteko lempihetkeni: kun juoksee parkkipaikalta kesäsateen läpi kirjaston oville, astuu sisään ja AAAHHHH, vastassa on se läpituttu, kotoisa, paperinhajuinen ja lämmin kupla, jossa saa muljua irrallaan kaikista muista mietteistä ja selailla selkämyksiä.

Alkukesästä olin vielä niin hötinöissäni, etten saanut edes rauhoituttua lukemaan, mutta kun älysin sammutella suurimman osan somekanavista ja aloin tietoisesti harjoitella takaisin sivujen äärelle, alkoi pian tapahtua lupaavaa lötkähtämistä.

Olen kirjojen suhteen sangen kaikkiruokainen. Oikeastaan kaihdan vain jännitysaiheita. se johtuu siitä, että olen niin taitava jännittelijä muutenkin. Olen tainnut joskus mainita, etten uskaltanut yöllä vessaan Harry Potteria luettuani, ja olin silloin sentään pitkälle yli kolmenkymmenen. Ja, let’s face it, arvostan yöllistä vessamahdollisuutta melkoisesti, joten jännitys jääköön. Sen sijasta nautin esimerkiksi elämäkerroista, populaaritietokirjoista ja eskapistisista historiallisista romaaneista. Kun en lue paperiversiota, kuuntelen äänikirjaa Audiblesta. Sähköiset lukulaitteet eivät sen sijaan innosta. En ole koskaan jotenkin oppinut niihin.

Tänä kesänä painotus on ollut tietoinen ja selkeä: kepeää ja kivaa. Ei mitään ahdistavia perhehelvettikuvauksia minulle, kiitos! Jos takakakannessa lukee ”lämminhenkinen”, olen valmis. Ja miten hauskoja on löytynyt! Tuumin koostaa kesän luetuista vähän listausta, jos vaikka joku loppukesän lomailija löytäisi lisää luettavaa. Oikein mieluusti saa liittää mukaan omia suosikkeja tärpeiksi!

Äänikirjoista olen nautiskellut kesän aikana seuraavista:

Lauren Oyler & Alyssa Mastromonaco: Who thought that this was a good idea?

Valkoisen talon entinen henkilöstöpäällikkö juttelee rentoon ja hauskaan sävyn Obaman ajasta. Erittäin viihdyttävä nuoren naisen työelämään opettelun tarina varsin kiehtovassa ympäristössä.

Dalai Lama, Desmond Tutu & Douglas Carlton Abrams: The book of joy 

Ihan huikea keskustelukirja ilon luonteesta muuttuvassa maailmassa. Syvällinen, lämmin, koskettava, viisas, naurattava, itkettävä ja ajatuksia väkevästi muovaileva kirja. Tätä suosittelen varauksetta aivan jokaiselle!

Michelle Visage: The diva rules

(Sanoinko jo, että olen kaikkiruokainen?) RuPaulin kaudet ovat taas kuuluneet teinin ja äidin yhteiseen kesähupiin, joten tämä lähti kuunteluun lääkkeeksi vieroitusoireille vikan loputtua. Hauska, yllättävän koskettavakin, elämäkerta tai elämäntaito-opas suorasukaiselta naiselta.

Bruce Springsteen: Born to run

Tämä on vielä kesken, mutta ai saakeli, miten ihana ääni Brucella onkaan kuunnella myös lukijana! Ja erittäin kiinostava elämäntarina kerrottavana toki myös! Siinä vasta erikoislaatuinen lapsuus kaverilla!

Hanne Blank: Straight: The surprisingly short history of heterosexuality

Tämäkin on vielä kesken, mutta on todella kiinnostava jo heti alkuun! Omaa kokemusta yhdistettynä isompaan kuvaan ja historialliseen viitekehykseen. Just niin kuin tykkään tietokirjani nauttia (ja kirjoittaa)! Antropologille ihan mannaa.

 

Paperiversioina taas ovat viihdyttäneet seuraavat:

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

Enpä ole pitkiin aikoihin nauttinut mistään lukemastani näin paljon! Ja kaikilla aisteilla! Erään vanhan suosikkini, Siilin eleganssin, kirjoittajan ihan mielettömän aistivoimainen, pieni ja nopea, mutta ison jäljen jättävä kirja ruuasta, ihmisyydestä ja siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Luin yhdellä imauksella ja nyt toivoisin vain, että tätä riittäisi vielä monta sataa sivua.

Joonas Tolvanen: Soturimunkin oppipoika

Atenan esikoiskirjailijakollegan julkaisu tarttui matkaan julkkaritapahtumasta ja osoittautui varsin viihdyttäväksi ja kiinnostavaksi! Kirjan sivuilla pääsee Joonaksen matkaan kiinalaisten kung-fu -koulujen omituiseen ja erityislaatuiseen elämänmenoon.

Joris Luyendijk: Rahan ruhtinaat

Pankkiirien maailmaan sijoittuva tutkivan journalismin taidonnäyte hollantilaiselta toimittajalta ja antropologilta (upea ammattiyhdistelmä, sanoisin vaatimattomasti). Mies pureutui kovaan bisnesmaailmaan ja onnistui kirjoittamaan minua lähtökohtaisesti erittäin vähän kiinnostavasta aiheesta erittäin kiinnostavan kirjan. Ja aika pelottavankin, muttei sillä tavalla, että vessareissu jäisi yöllä väliin.

Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa

Luitteko aikanaan Supernaiivin? Se oli yksi suosikkini nuorempana. Saman kirjailijan hauska, sopivan absurdi, hillitön ja inhimillinen kirja seikkailee niin ikään vähän ruuan maailmassa, mutta ihan eri kantilta kuin Kulinaristissa. Nyt menossa on samalta mieheltä kirja nimeltä L. sekin vaikuttaa lupaavalta.

Karin Brunk Holmqvist: Pieni potenssipuoti

Mummot alkavat kokata potenssilääkettä. What’s not to like! Tätä todellakin voi kuvata sillä sanalla lämminhenkinen. Hauska, erittäin leppoisa ja söpönen kirja, joka tarjoaa just sopivasti irtaantumista omasta arjesta. Luin esim. viime yönä viimeisiä sivuja puolilta öin kahteen.

Tove Jansson: Sommarboken

Tämä kirja, jota kaveripiirissäni toistuvasti kesän aikaan ylistetään, on jostain syystä jäänyt minulta kokonaan huomaamatta. Mikä ilo oli löytää se Gotlannin reissulla kirjakaupasta alkukielellä! Nautiskelen luku kerrallaan viivytellen. Ihana, ihana kirja ja kirjoittaja!

Mitä teillä menee juuri nyt?

 

 

 

Äänikirjasuosituksia

Olen hehkuttanut äänikirjojen ihanuutta ennenkin. Nyt lisää. Tajusin niiden fantastisuuden selkävamman kuntoutuskaudella, kun vesijuoksualtaassa oli niin jäätävän tylsää, että pää meinasi irrota. Mummojen tuijottelu ei oikein sytyttänyt.

Onneksi tajusin. Tilasin vesitiiviin iPodin ja kuulokkeet ja kirjauduin Audible-palveluun. Sinne maksetaan jäsenmaksu kerran kuussa, ja sitä vastaan saa sitten ladata yhden kirjan/kk. Olen lataillut ahkerasti. Kirjastossani on jo parikymmentä kirjaa. Välillä ostan ekstrakirjojakin, kun oikein innostun. Hinnat ovat ihan ok. 

Kuuntelen äänikirjoja vesijuostessani, puntilla, kävelylenkeillä ja työmatkoilla junissa ja busseissa. Ne pitävät seuraa ja viihdyttävät. Kuka ei tykkää siitä, että joku lukee ääneen? Vähän niin kuin palaisi lapsuuden iltasatuhetkien äärelle. Ja onhan se nyt hauskaa, että Kissin Paul Stanley tai BBC:n David Attenborough on juuri minun kanssani retkellä Hämeenlinnan uimahallissa! 

Nyt, kun huimaus on ollut hankaloittamassa elämää jo 1,5 kk ajan, ei kirjojen lukemisesta ole oikein tullut mitään. Tulen niiden äärellä merisairaaksi. Kuunteleminen sen sijaan onnistuu mainiosti. Eilen loppui Paul Stanleyn Face the music, ja heti tänä aamuna latasin komedienne Rachel Dratchin Girl walks into a bar -kirjan.

Elämäkerrat ovat suosikkejani. Minusta on kiehtovaa kuunnella, miten jostakusta tuli juuri hän. Inhimillisiä, ihania, koskettavia, hauskoja ja karuja tarinoita. Viime aikojen muita hyviä elämäkertoja ovat olleet Stephen Fryn Chronicles, David Atteborough’n Life on air sekä Steven Tylerin Does the noice in my head bother you? Ja Andre Agassin Open oli ehkä kaikkein paras. 

Tykkään kuunnella myös fiktiota. Niistä suosikkejani ovat ainakin olleet Jess Walter: Beautiful ruins ja Carlos Ruiz Zafon: The shadow of the wind

Myös self help -osastolla on ollut pari tosi hyvää ja ajatuksia herättävää. Voin suositella ainakin seuraavia.  Gretchen Rubin: The Happiness project, Gary Mack, David Casstevens: Mind Gym ja Andrew J. Mellen: Unstuff your life

Hyvä äänikirja kestää monta tuntia. Siihen voi uppoutua pitkäksi aikaa. Joskus hyvä kirja jopa motivoi liikkumaan. On hauskempi lähteä, kun tietää saavansa tarinalle jatkoa. 

Nyt lähden aamupalalle Rachel Dratchin kanssa. Kivaa päivää!

 

(Btw täällä puhutaan pissaamisesta. Kyllä vain.)