Mikä tekee sut onnelliseksi?

Kävin viime viikonloppuna leikkimässä aikuistubettajien kanssa. Kokosin siinä samalla pienen videon isolla sisällöllä. Kysyin nimittäin kultakin paikalla olijalta mistä heidän onnellisuutensa koostuu.

Kun bussissa kotiin editoin kuvattua, tuli ihan älyttömän lämpöinen olo. Vastaukset tiivistivät niin hyvin olennaisen. Ei yhtään natinaa ja nurinaa, vaan lyhyitä, tiiviitä onnen  kimpaleita.  Jos haluat reilun minuutin verran hyvä mieltä, niin ollos hyvä:

 

Mut tekee onnelliseksi just samat asiat. Ja jo mainittujen lisäksi tällainen mahdollisuus oppia uutta ja löytää uusia tyyppejä jakamaan intoilua. Mikä tekee sut onnelliseksi?

Mainokset

100 onnellista päivää

Oon nyt reilut pari viikkoa ollut mukana 100 happy days -projektissa. Se on ollut tosi kivaa. Kuunneltuani taannoin äänikirjana The Happiness Projectin aloin paljon tietoisemmin miettiä, miten onnellisuutta voi itse lisätä. Ja todellakin voi. Yksi juttu on onnelliseksi tekevien asioiden tietoinen huomioiminen. Siinä tämä sadan päivän haaste on just ominaan.

Alettuani asialle kävi pian ilmeiseksi, että onnellisia tuokioita mahtuu päiviin tosi monia. Todellinen runsaudenpula iski kuvituksen suhteen. Ja mitä useampi haastepäivä on kulunut, sitä enemmän onnellisuusajatuksia herää. En tiedä onko niitä todellisuudessa enemmän, vai huomaanko ne vain helpommin, kun tiedän että yksi on kuvattava ja nimettävä. Ei niin väliksikään. Pääasia on, että niitä on ja huomaan ne. Tekee hyvää.

Ei koko ajan voi eikä tarvitsekaan olla onnesta soikiona. Välillähän vituttaa, ja sitten on sitä ihan tavallista arkista tamppaamista, joka ei nostata juuri mitään isompia tunnelmia, mutta kyllä ihan tavallisiin päiviin mahtuu älyttömän paljon isompia ja pienempiä onnenhetkiäkin.  Törmään jatkuvasti hetkiin, jolloin havahdun hokaamaan, että tämäkin! Tästäkin olen onnellinen! Aika lattean kuuloista näin laitettuna, mutta samalla aika olennainen homma.

Millaisista jutuista sitten olen ollut onnellinen viimeisten reilun kahden viikon aikana? Tosi monenlaisista. On puhtaan materialistisia iloja, erilaisia aistinautintoja ja yhdessä jaettuja hetkiä.

Ensimmäisenä päivänä onni tuli kalenterin muodossa. Kuinkas sitten kävikään -kirja on tosi rakas omasta ja omien lasten lapsuudesta. Sen kuvitus on yksinkertaisesti ihana.
Ensimmäisenä päivänä onni tuli kalenterin muodossa. Kuinkas sitten kävikään -kirja on tosi rakas omasta ja omien lasten lapsuudesta. Sen kuvitus on yksinkertaisesti ihana.
Toisen päivän onnenhetki oli leipomispainotteinen työpäivä kotosalla, kun muu perhe oli kouluissaan ja työlle oli käytettävissä kaikki ihana hiljaisuus ympärillä. Muumihahmo pääsi näemmä tällekin päivälle.
Toisen päivän onnenhetki oli leipomispainotteinen työpäivä kotosalla, kun muu perhe oli kouluissaan ja työlle oli käytettävissä kaikki ihana hiljaisuus ympärillä. Muumihahmo pääsi näemmä tällekin päivälle.
Kolmantena päivänä olin hyvilläni siitä, että ulkomaanvaihdossa oleva ystäväni teki tuloa Suomen piipahdukselle.
Kolmantena päivänä olin tosi hyvilläni siitä, että ulkomaanvaihdossa oleva ystäväni teki ilmojen halki tuloaan Suomen piipahdukselle.
Neljännen päivän onni oli kotijoukkuepeli. Saturday Fight Feverin peliin valmistautumiseen kuului vähän diskodiivailua duckfacen kera.
Neljännen päivän onni oli kotijoukkuepeli. Saturday Fight Feverin peliin valmistautumiseen kuului vähän diskodiivailua duckfacen kera.
Viidennen päivän onnihetki oli aamukahvi murun kanssa ja koko muru tietysti. Peruskallio. Mun turvapaikka.
Viidennen päivän onnihetki oli aamukahvi murun kanssa ja koko muru tietysti. Peruskallio. Mun turvapaikka.
Kuudentena päivänä se aiemmassa kuvassa kotia päin ilmaillut ystävä ruumiillistui lähietäisyydelle. Pitkä löhöpäivä kylpylässä oli ilman muuta onnellistavaa hommaa.
Kuudentena päivänä se aiemmassa kuvassa kotia päin ilmaillut ystävä ruumiillistui lähietäisyydelle. Löhöpäivä kylpylässä oli ilman muuta onnellistavaa hommaa.
Seiskapäivä mentiin samoissa höpöttelymerkeissä. Sushiakin pitkästä pitkästä aikaa.
Seiskapäivä mentiin samoissa höpöttelymerkeissä. Sushiakin pitkästä pitkästä aikaa.
Kahdeksannen päivän onnenhetki liittyi materian iloihin. Vedenkestävä iPod on ihana asia. Vesijuoksen tällä hetkellä Steven Tylerin elämäkertakirja korvissani.
Kahdeksannen päivän onnenhetki liittyi materian iloihin. Vedenkestävä iPod on ihana asia. Vesijuoksen tällä hetkellä Steven Tylerin elämäkertakirja korvissani.
Ysipäivänä onnelliseksi teki esikoisen kanssa vietetty hyvä jutusteluhetki. Mitä mainioin henkilö on hän.
Ysipäivänä onnelliseksi teki esikoisen kanssa vietetty hyvä jutusteluhetki. Mitä mainioin henkilö on hän.
Kymppi oli tosi onnellinen päivä kokonaisuudessaan. Nappasin vapaapäivän töiden keskelle osallistuaksekseni muun perheen hiihtoloman viettoon. Polskimme Forssan Vesihelmessä ja pöljäilimme porukalla muuten vaan.
Kymppi oli tosi onnellinen päivä kokonaisuudessaan. Nappasin vapaapäivän töiden keskelle osallistuaksekseni muun perheen hiihtoloman viettoon. Polskimme Forssan Vesihelmessä ja pöljäilimme porukalla muuten vaan.
Päivänä 11 pelattiin roller derbyn kiihkeät Suomi-Ruotsi -matsit. Sekä naisten että miesten maajoukkue voitti pelinsä, ja minä sain juontaa.
Päivänä 11 pelattiin roller derbyn kiihkeät Suomi-Ruotsi -matsit. Sekä naisten että miesten maajoukkue voitti pelinsä, ja minä sain juontaa.
Päivä 12 oli jakson ainut, jonka aikana oli tosi hankala saada kiinni onnentunteista. Syynä oli se kamala migreeni, joka iski pelipäivän iltana. Onnea revin pikkuisen kumminkin ystäviltä saadusta pöllöjyväpussista.
Päivä 12 oli jakson ainut, jonka aikana oli tosi hankala saada kiinni onnentunteista. Syynä oli kamala migreeni, joka iski pelipäivän iltana. Revin pikkuisen onnea kumminkin ystäviltä saadusta kipua lievittävästä pöllöjyväpussista, joka kaiken muun hyvän lisäksi tuoksuu laventelilta.
Päivän 13 onnenhetki koettiin Taavin kanssa. Maailman pöljin ja rakkain kilppari.
Päivän 13 onnenhetki koettiin Taavin kanssa. Maailman pöljin ja rakkain kilppari.
Päivän 15 illalla olin superpoikki töiden ja kokouksen jäljiltä, ja oli melkoisen ihanaa löytää pöydältä mulle hankittu, täysin oikeaoppisesti mantelimassalla täytetty, jättimäinen laskiaispulla. Sitä ja teetä ja onni oli justiinsa kohdilla.
Päivän 15 illalla olin superpoikki töiden ja kokouksen jäljiltä, ja oli melkoisen ihanaa löytää pöydältä mulle hankittu, täysin oikeaoppisesti mantelimassalla täytetty, jättimäinen laskiaispulla. Sitä ja teetä ja onni oli justiinsa kohdilla.
Tämän päivän onni tuli siitä, että sain viimein itseni salille opettelemaan uutta punttiohjelmaa. Itse tekeminen oli aika kamalaa, mutta jälkeenpäin tuli mahtava endorfiinipölly.
Tämän päivän onni tuli siitä, että sain viimein itseni salille opettelemaan uutta punttiohjelmaa. Itse tekeminen oli aika kamalaa, mutta jälkeenpäin tuli mahtava endorfiinipölly.

Aika monenlaisia sekalaisia hyviä tuokioita. Onni tulee hyvin erilaisissa muodoissa. Toivottavasti seuraavaan pariviikkoiseen mahtuu yhtä monipuolista haasteeseen tallennettavaa.

Onko joku teistä mukana? Onko ollut vaikeaa löytää onnellisuusjuttuja? Oletteko huomanneet onnellisuuden lisääntyvän huomioimisen myötä?

Elämän tarkoitus? – eli kevyttä sunnuntaipohdintaa onnesta

Olen tosi onnellinen. Tässä sohvassani, kahvikupin kanssa. Innokas, energinen ja ihan fiiliksissä. Tuntuu siltä, että kaikki menee nyt hyvin. Ei vain perushyvin, vaan suorastaan superhyvin. Inspiroivia juttuja ja kaikin puolin jokin tosi hyvä virtaus nyt meneillään. Ja sitten tulee se syväprotestanttinen pelko, että tällaisessa ajatuksessa on jotain väärää. Jotain vaarallista ja ainakin nyt jotain niin ylimielistä, että kosto tulee olemaan ei vain pikainen, vaan myös se suloinen.

Mikä tällainen ajatus oikein on? Jos se onkin protestanttinen, niin tiedän kyllä, ettei minun Jumalani ajattele noin. Miksi sitten ulottaisin jonkun muun jumala-ajatuksen koskemaan myös minun mahdollista surkeaa tulevaisuuttani? Ja kenen jumala nyt ylipäänsä noin ajattelee?

Mistä se pelko nousee, että jos nyt on hyvin, niin kohta varmasti ei? Järjellä toki tiedän, että näillä asioilla ei ole yhteyttä. Elämässä tulee kaikille molempia kattauksia ihan varmuudella, eivätkä ne seuraa toisiaan millään ennalta määrätyllä kaavalla. Ja silti. Jotain hiukan epäilyttävää tässä nyt on.

Lähipiirissäni on tapahtunut viimeisen vuoden-parin aikana paljon pahaa. Paljon sellaista surua ja murhetta, jota ei voi edes rakkaiden ihmisten tunteita loukkaamatta sanoiksi latistaa. Epäreiluja, hirvittäviä asioita, joiden äärellä menee ihan pieneksi.

Siitäkö se ajatus tulee?

Tässä on ristiriita. Mutta ehkä yrittämällä saan kiinni jostain haparoivasta yhteydestä. Tavallaan ne kuullut ja nähdyt murheet lisäävät oman onnekkuuden näkemistä. Kirkastavat jotenkin katsomaan. Kaikkien minimurheiden ja arkipaskojensa ääreltä havahtuu huomaamaan, mikä kaikki isommissa kuvioissa on ihan älyttömän kohdillaan. Ei vain hyvin, vaan todella erittäin hyvin. Kontrasteista se syntyy. Onnikin, tai sen tajuaminen.

Ja taas mielessä nousee sellainen vanha ajatus, jota olen täälläkin kai pohdiskellut, että tekee mieli perustella. Tulee pakonomainen tarve huutaa ääneen, että vaikka nyt näytän onnelliselta ja elämäni kulkee helpon oloisesti raiteillaan, niin on ollut muutakin. Että tiedän surusta ja murheesta. En ole vain perusteettoman, katteettoman onnellinen tyyppi, vaan tunnen kääntöpuolenkin. Ikään kuin se jotenkin oikeuttaisi enemmän.

Ja siihen listaan lapsuuden kovat kokemukset, syövät, masennukset, selkätuomio ja kaikki se kurja. Juuri ne minun kurjani. Ja kuitenkin taas järki sanoo, että jokaisella ne kurjansa on, vaikka miltä päällepäin juuri nyt näyttäisi. (Sain tästä muistutuksen melko varhain, joskus viidennen-kuudennen luokan kohdilla. Hyvä ystäväni sanoi minulle, että kanssani on vaikea olla, kun puhun aina vain niin iloisista asioista. Ystäväni ei tiennyt – ja kuinka olisikaan, kun en koskaan hiiskunut asiasta – että läpikävin juuri siihen aikaan melkoisen helvetillistä aikaa elämässäni. Enkä edes teeskennellyt hänen kanssaan iloisena ollessani. En vain halunnut puhua niistä vaikeuksista hänen kanssaan, vaan olla sen hetken verran hyväntuulinen.)

Me näemme toisesta vain sen yhden pinnan juuri tässä. Tämänhetkisen. Jokaiseen mahtuu niin monta muutakin särmää, jotka välttämättä eivät koskaan ulospäin näykään. Vaikka miten likellä oltaisiin.

Ja sitten on vielä se kateuspuoli. Meitä opetetaan johonkin sellaiseen, että kel onni on ja se kätkemiskehotus. Inhoan sitä sanontaa. Että jos on hyvä olo ja mieli, niin ei sitä ainakaan pidä mennä näyttämään. Mihin se sitten liittyy? Tästä on puhuttu ennenkin. Siitä, että sinun hyväsi ei ole minulta pois. Mutta silti.

Minusta on vähän  kieroutunutta, että hyvä mieli ja itsensä onnelliseksi kokeminen käynnistävät tällaisia mietteitä. Että onko nyt lupa ja onkohan tässä nyt jotain väärää. Että itsensä onnelliseksi tunteminen kurjentaisi toisen kurjaa, tai olisi ainakin osoitus myötäelämisen puutteesta. Että seuraako nyt jokin seitsemän vuoden onnettomuusaalto, jos erehdyn toteamaan asioiden olevan nyt hyvin? Ja kuitenkin, äh.

Saatteko kiinni ajatuksesta?

Totean kuitenkin, uskaliaasti vaikka vähän varuillani, että nyt on hyvä. Että tämänhetkisistä murheistani tämä pysyvä selkävamma on pahin, ja sen kanssa opin kyllä olemaan. Se on pikkujuttu kaiken tämän hyvän rinnalla. Ja vaikka miten pelkäisinkin, että menetän tämän onnenhetken, on silti ainut tapa elää eteenpäin uskomalla että en. Että hyvä voi jatkua. Ja ainakin, että tulevat hyvät auttavat menemään yli niistä vääjäämättä tulevista pahoistakin.

Loma ja uuden vuoden alku ovat virittäneet minua kaikenlaisten pohdintojen äärelle. Jos mukana on uusia lukijoita, on syytä varoittaa että näin se jatkossakin menee. Vaikka eilen puhuttiin huulimeikeistä, ollaan tänään onnellisuuden ydintä etsimässä. Kokovartalofiiliksellä