Huimaushommia – eli kun olkkari pyörii

En ole pitkään aikaan kirjoitellut huimausjuttuja. Syy ei ole siinä, että vitsaus olisi mihinkään kadonnut. Se on vain ollut, onneksi, suhteellisen hyvin hallinnassa. Tänään, kun maailma heiluu taas erityisen paljon, naputtelen siitäkin.

Tämä on vittumainen vaiva. Kesällä 2014 alkanut huimaus ei noudattele oikein mitään logiikkaa. Se voi olla hissuksiin useita kuukausia. Silloinkaan se ei ole poissa kokonaan, mutta en noteeraa sitä juurikaan, sillä olen täysin tottunut siihen, että huone kiepsahtaa aina nukkumaan mennessäni muutaman kerran ympäri. Makuulle asettuminen tekee sen. Toinen puoli on herkempi. Jos käännän tyynylle vasemman posken, pyörähtelee varmuudella. Joskus oikealle ei ollenkaan, mutta jos hyrrä on käynnistynyt, niin sitten sillekin puolelle kyllä.

Oudolla tavalla siihen sopeutuu. Välillä se tuntuu jopa vähän hauskalta. Keinuvaan laivaanhan on ihan hyvä nukahtaa. Silloin taas, kun keikkuu enemmän, siinä ei ole mitään hauskaa. Silloin on oksennus poskissa koko ajan, ja jokaista liikettä on varottava. Silloin en esimerkiksi pääse nousemaan sängystä seisaalleen. Istun heilumassa laivassani. Tai jos olen olkkarin lattialla tekemässä fyssarin selkäjumppaa, en ehkä pääsee ylös moneen minuuttiin, koska huone käy pyörimään ja lattia tuntuu kallistuvan joka liikkeestä pystysuoraksi seinäksi.

Niinä päivinä tiedän, että ei kannata mennä suihkuun pesemään tukkaa, koska pään kallistaminen taakse on kamalaa. En myöskään hyppää fillarin selkään tai auton rattiin, koska vaikka pystyisinkin ajamaan suoraan eteenpäin, en kykene kääntämään päätä saati katsomaan taakse nopeasti. En myöskään edes hyvinä hetkinä mene seisomaan lähelle mitään korkeita jyrkänteitä, ilmeisistä syistä.

Aaltoileva vedenpinta, pallopelien verkot, ohikiitävät maisemat ja muut epämääräisesti hankalasti hahmotettavat asiat ovat mulle vaikeita, ja huimauksen ollessa päällä ihan mahdottomia. Pää edellä veteen sukeltaminen tai muuten ylösalaisin oleminen on minulle kamalaa. Mutta ihminen voin elää ihan hyvää elämää harrastamatta vaikka ilma-akrobatiaa. Jumppatunneilla jätän ne liikeet väliin, joissa noustaan nopeasti alhaalta ylös. Tanssitunnilla naurattaa, kun pyörimisliike jatkuu päässä vielä paljon kehon liikkeen perästäkin, mutta sitähän ei onneksi kukaan ulkopuolinen helposti huomaa. Minusta on tullut aika velho tasapainoiselta näyttämisessä.

Tutut huomaavat päälle tulevat pahan olon aallot parhaiten siitä, että menen hetkeksi hiljaiseksi. Tasaaminen vaatii keskittymistä. Kaikkeen kyllä tottuu. Lapset ovat tottuneita selittämään asioiden sijainteja, eikä muru kyseenalaista kertaakaan, jos sanon ettei tänään onnistu joku juttu.

Yritän itsekin muistaa, että pahatkaan vitsaukset eivät läheskään aina näy ulospäin. Jos siis joku läheisyydessäsi tuntuu vähän ärsyttävästi hidastelevan tai muuten olevan omissa maailmoissaan, anna hänelle hetki tilaa.

Ihan normaalisti teen duunini ja harrastan tanssia ym. liikuntaa. Vain roller derbystä olen luopunut, koska olisin liian helppo murjottava, kun en pystyisi vauhdissa katsomaan ympäristöni tapahtumia. Ja olenhan mä nyt oikeasti siihen aika vanhakin, joten ei niin haittaa.

En vieläkään tiedä, mitkä kaikki asiat laukaisevat pyörimisen. Joskus sen saa aikaan liika tai vääränlainen liikunta, joskus liian vähäinen. Niskaan se monesti liittyy, ja tunnekuohuihin, ehkä verenpaineeseen? Aika usein seksi pyörittää päätä tosi pahasti, joko sen aikana tai varsinkin sen jälkeen. Voin kertoa, että siinä vasta todella erikoinen tunne!  Flunssan iskiessä heittää melkein varmasti. Lääkärit ovat selittäneet sitä niin, että hyörintä ja pyörintä on päällä koko ajan, mutta aivoni ovat oppineet tasaamaan sitä. Sitten, kun on päällä jokin elimistöltä keskittymistä vaativa tai sitä vähän hämmentävä juttu, kuten sairaus tai vaikka humala, niin kapasiteetti ei riitä enää tasaamaan sitä niin tehokkaasti.

Olen ollut pari viikkoa pikkuflunssassa. Siitäköhän se nyt johtuu, että heräsin äsken keinuvasta sängystä. Nyt menee huone taas ympäri silmissä. Katse ei suostu tarkentumaan paikalleen, vaan pitää pinnistellä. Oksettaa ja itkettää, koska tämä on niin turhauttavaa. Inhoan asioita, joihin en voi itse vaikuttaa.

Tänään on tämmöinen känninen päivä taas. Huomenna horisontti ehkä taas suoristuu. Toivottavasti ainakin. Pitkään päälle jäädessään tämä tasapainottelu ja seinistä kiinni pitäen kävely vie nimittäin hirmuisesti energiaa.

 

Mainokset