Kosteusvaurioita -kirja avaa mahdollisuuksia herkkiin juttuhetkiin

Julistin itselleni vapaapäivän. Tapaan tehdä niin puhekeikkojen jälkeen, koska olen niiden perään aina aika väsynyt. Kosteissa kodeissa kasvamisen teemat ovat sen verran henkilökohtaisia ja keskustelut luennoinnin jälkeisissä kohtaamisissa niin herkkiä, että tuntuu hyvältä ottaa hetki happea niiden jälkeen. Miten ihanaa on silti saada olla näissä hetkissä: puhumassa, kuulemassa ja läsnä ihmisten kanssa. Onnekasta ja perustavalla tavalla oikean tuntuista!

Sen jälkeen, kun Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirja elokuussa tuli ulos, on erilaisia puhekeikkoja kertynyt kalenteriin kiihtyvällä tahdilla. Kirjamessu -tyyppisten, selkeästi markkinointiin kuuluvien sessioiden lisäksi olen saanut esimerkiksi olla joulun alla puhumassa Sininauhaliiton tilaisuuksissa juhlapyhien aiheuttamista kipeistä tunteista silloin, kun perheessä on paineistavia salaisuuksia, häpeää ja satuttavia muistoja.

Sain myös käydä Kuopiossa Päihdepalvelu Hemman järjestämässä seminaarissa puhumassa siitä, miten tärkeää on oikeanlainen kohtaaminen kodeissa tapahtuvassa päihdetyössä, ja minkälaisia pehmeitä paikkoja kosteassa kodissa kasvaminen voi ihmisiin jättää.

Sain niin ikään käydä naisvankilassa keskustelemassa perhesalaisuuksien vaikutuksista ja oman keskeneräisyyden hyväksymisestä, ja Superin lähihoitajien luona miettimässä sitä, millä tavalla lapsuudenkotien kokemukset voivat näkyä työyhteisön dynamiikassa ja erilaisissa potilastyön tilanteissa.

EHYTin viestintätilaisuudessa puolestaan mietin sitä, miksi on tärkeää viestiä myös kipeistä kokemuksista, ja millä tavalla sanoma kulkisi kaikkein vähiten hajottavasti herkistä aiheista huolimatta.

Vertaistuellisen kirjoitusillan aikana mietimme jälleen kerran, tällä kertaa Pirkanmaalla, miten omia kokemuksia voi jäsentää helpoilla luovan kirjoittamisen harjoituksilla. Itkettäviä, naurattavia, kivoja sessioita aina. Hirmuisen kiva niitä on vetää!

Eilen sain olla Pieksämäellä Sininauhaliiton järjestämillä Naisten päihdetyön päivillä miettimässä sitä, minkälaisia naisia, äitejä, vaimoja, ystäviä ja työkavereita kosteissa kodeissa voi kasvaa, ja millä tavalla on tärkeää pyrkiä aikuisena purkamaan ne lapsuudenkodissa sisäistetyt vahingolliset tarinat, jotka saattavat ohjata tekemään hankalia valintoja omassa aikuisessa elämässä.

Toukokuussa taas saan jutella Helsingissä Päihdetyön päivillä A-klinikkasäätiön kutsumana häpeästä ja sen painolastin alta vapautumisesta.

Saamiselta se todella tuntuu.

Näissä kohtaamisissa on sellaista ihmisyyttä läsnä, että se jättää aina jäljen pitkäksi aikaa. Tämän alkoholiaiheen ketjuisuus, leveys, syvyys ja piintymysluonne mietyttää aina vain. Miten näissä kohtaamisissa juttusille tulee esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat ensin kasvaneet liikaa juovan vanhemman lapsina, sitten päätyneet itse liikaa juoviksi vahemmiksi omille lapsilleen, ja joiden lapset ovat aikuisina päätyneet juomaan liikaa.

Joka kerta tuntuu pehmeältä niissä tilanteissa, joissa voi itse olla kaikkinensa siinä, ja toinenkin on, ja sitten tuumitaan, että tällaisiakin kuvioita. Ei helppoja oikopolkuja, mutta samalla sellaista ihmeellistä ihmisyyden sitkasta voimaa, jonka avulla kuitenkin, erilaisin keinoin, ilman sankariviittoja tai palkintokahveja, löydetään myös usein haparoivalla rohkeudella seuraaviin päiviin.

Laittaisin tähän sen somesanan #blessed, jos se ei tuntuisi niin älyttömän lattealta.

Mainokset

Kevätpuoliskon kuulumisia: kirjaa ja tapahtumia

 

Hujahtipas tammikuu melkoista rallia ohi! Ihmeellisen moni lehtiasiakkaani koki jonkinlaisen hepulin töiden kanssa samaan aikaan, ja letkeä lomatunnelmani vaihtui silmänräpäyksessä aikamoiseksi ärhäköinniksi. Tammikuu on yleensä tosi rauhallinen, mutta nyt naputin menemään ihan tunteella! Eipä siitä yrittäjä toki kovin huonona voi olla mitenkään, vaikka olisi kyllä kiva, jos työt tupsahtelisivat vähän kalenteriin mahtuvaisemmalla rytmillä. Eiköhän tuo tuosta taas tasaannukin.

Saisikohan jo alkaa puhua keväästä? Haluaisin, koska olen keväisin energinen ja hyvillä fiiliksillä. Ajatukset askaroivat jo kesässäkin, jos ihan rehellisiä ollaan. Siellä on luvassa yksi pitkään unelmoitu matkaihanuuskin. Olen myös jo ihan villinä erilaisista puutarhasuunnitelmista. Tänä kesänä saan ehkä kasvihuoneenkin! Olen tyydyttänyt tätä hinkuani katselemalla erilaisia puutarhavideoita tunti kaupalla. Multa, aurinko, aaaah!

Aika tavalla on tehtävää ennen kesään pääsemistä kyllä, mutta miten kivoja juttuja! Mainitsinkin taannoin, että aloitin toisen tietokirjani valmistelemista, ja nyt tuo opus pyörii näppiksellä joka päivä. Kirjoitimme Atenan kanssa siitä kustannussopimuksenkin, joten siitä tuli kerralla totta ja konkreettista. Jee! (Kuuntelithan jo tietokirjakeskustelumme Takakansi-podcastissa?)

Olen nyt siinä ihanassa  vaiheessa, jossa täytän aivojani uudella tiedolla ja uusilla näkökulmilla. Kirjasta ei ole tulossa Kosteusvaurioita II, vaan ihan tyystin eri paketti, vaikka alkoholin äärellä nytkin mennään. Tuntuu todella kivalta oppia uutta ja suodattaa sitä luettavaan muotoon! Juuri nyt kaikki pinnat kotona notkuvat monistenippuja ja kirjoja.

Kosteusvaurioitakin työllistää edelleen tosi mukavasti. Olen älyttömän iloinen aina, kun joku tilaa puhumaan aiheesta. Aiheen ympärillä käytävät keskustelut tuntuvat nyt tosi mielekkäiltä ja oikeanlaisilta. Tammikuussa olin Kuopiossa Päihdepalvelu Hemman juhlaseminaarissa, ja kevään osalta kalenterissa näyttää ainakin tältä:

22.2. Saan olla puhumassa SuPerin Hämeenlinnan ja Hattula-Janakkalan ammattiostojen jäsenille siitä, millä tavalla lapsuuden perheen kosteusvauriot voivat näkyä potilastyössä ja työyhteisön osana, ja minkälaisia asioita voisi olla hyvä ottaa lähi- ja perushoitajien työssä kohtaamisissa huomioon.

22.3. ovat vuorossa Naisten päihdetyönpäivät Pieksämällä. Siellä pohdin puheenvuorossani kosteusvaurioita naisnäkökulmasta. Esimerkiksi sitä, millaisia äitejä, puolisoita ja tyttäriä kosteissa kodissa saattaa kasvaa.

17.5. olen päihdealan suurimman ammattitapahtuman, Päihdepäivien, hommissa Helsingissä. Siellä saan olla mukana kahdessakin ohjelmassa, ja aiheena on erityisesti häpeä ja sen murtaminen.

Ehkäpä nähdään tuolla jossakin! Olispa tosi kiva!