Maalikaruselli 2013 osa 3.

Kesä yllättää maalaajat. Aiemmista säätiedotuksista huolimatta kolmantena maalauspäivänä satelee enemmän kuin hyväksi lainkaan olisi. Harmittaa, mutta keli on niitä juttuja, joille ei edes tukevalla omnipotenssiharhalla varustettu ihminen minkään mahda.

Aloitamme jo ennen kahdeksaa aamulla, että saamme päivän harvat sateettomat hetket käytettyä. Spreijailen rännit valmiiksi ja Johannes killuu taas korkeuksissa puutarhan puolen päätyseinällä.

räystäät

Pari purkkia valkoista kiiltävää spraymaalia maksaa yhteensä noin 16-17 euroa. Uusi ränni maksaa helpolla useita kymppejä. Homma vie pari minuuttia. Maksaa siis todellakin vaivan.
Melkoisen harmaata säätä, mutta edistyy edistyy. Kelloa vastaan maalaaminen on ärsyttävää hommaa.
Melkoisen harmaata säätä, mutta edistyy edistyy. Kelloa vastaan maalaaminen on ärsyttävää hommaa.

Kun loppupäiväksi on tiedossa ihan silkkaa reipasta sadetta, päätämme viheltää karusellin päätökseen pariksi päiväksi. On turha seisottaa vuokrakonetta tyhjänpanttina.

Pääty tulee maalattua, joten päivän tavoite kuitenkin saavutetaan. Viimeisestä seinästä jää 2/3 harmillisesti vaiheeseen, mutta toisaalta viikonlopun tuumaustauko tekee varmasti hyvää.

Pääty puutarhan puolelta valmistuu.
Pääty puutarhan puolelta valmistuu.

Nostimen hinkuttelu pois kapoisesta välistä onnistuu ihmeellisen helpolla Johannekselta yksin. Kasvituhoilta ei kokonaan vältytä, kun vähän pitää kääntää mustaherukan kautta. Itkuitta selvitään kuitenkin.

Lähinnä vanha kehikko ottaa osumaa. Puska taipuu mutta selviää kyllä marjoineen. Huh!
Lähinnä vanha kehikko ottaa osumaa. Puska taipuu mutta selviää kyllä marjoineen. Huh!

Illalla otetaan taas käyttöön jokaisen Panu-tytön kauneudenhoitovälineet.

tärpätti

Nostimen palauttamiseen tarvitaan tarvitaan kaverin apua. Meillä ei ole autossa koukkua eikä paukkuja vetää moista vehjettä. Eläköön järeämpiautoiset ystävät!

Vuokraamossa ollaan reilulla kesätuulella. Saamme yhden päivän vuokran alennusta.

Kannattaako talon maalaminen itse? Olisihan se ihanaa, jos tulisi ukkelia ja akkelia pihan täysi ja hoitaisivat koko homman käden käänteessä. No kyllä varmaan. Toisaalta sitten…

Maalikarusellin kustannukset ovat nyt seuraavanlaisia:

– Nostin (4 päivää) 240 e

– Kutteriin (ostettiin) 40 euroa

– Maaleihin + suteihin 665 e

Yhteensä on siis mennyt 945 euroa.

Aikaa koko homman hoitamiseen on tähän mennessä kulunut näin:

– Maalin poistamiseen 5 miestyöpäivää

– Maalamiseen ja välineiden siirtelyyn 5 miestyöpäivää

(Meitä on ollut hommissa useimpina päivinä kaksi, joten homma on hoitunut sen verran nopsemmin.)

Vielä tarvitaan kadunpuolen seinää varten 1/2 rapsutuspäivää ja 1 maalauspäivä, sekä telineet joko itse rakentamalla tai vuokraamalla. Sitten on valmista!

Homma on aikaavievää ja rahaakin kuluu, mutta toisaalta säästöä tulee huikeasti. Jos talon maalauttaa ammattilaisilla, työ varmasti sujuu nopeammin ja vähemmällä hälinällä, mutta se myös maksaa useita tuhansia euroja.  Ei tartte meidän budjeteilla edes miettiä, kummalla mennään.

Ja onhan se nyt aika kiva sanoa, että ite tein.

Mainokset

Maalikaruselli 2013 osa 2.

Maalaushommat ovat tuhatkertaisesti kivempia kuin maalinpoistohommat. Kaikenlainen valmistelu ja äheltäminen ylipäätään ärsyttää. Minä en ole mikään esivalmistelija. Tyydyttävintä on, kun pääsee sutimaan uutta väriä pintaan. Tulee kerrasta nättiä. Ja siinä petrooliöljymaalin hienous – kerrasta todellakin tulee nättiä. Kun jaksaa pensselöidä riittävällä maalilla kertaalleen, on hyvä.

Ensimmäisen päivän maalailu oli hidasta hommaa. Johannes killui korkealla nosturissa ja minä maalasin alhaalla sen minkä yletin ilman kiipeilyitä. Kipusin kyllä pöydälle seisomaan, mutta siellä kikkailusta selkä ei ollenkaan tykännyt, joten palasin maantasalle. Sieltä kurottamalla saa mittaiseni 173-senttinen henkilö maalattua 11 alinta lautaa.

Ekan päivän kokonaissaldo oli päätyseinä pihan sisäänkäynnin luona.

sisäänkäynti maalattu

Kontrasti vanhaan näkyy tässä hienosti.

Maalauskeli oli vähän epävakainen. Melko viileää ja satelikin hetken keskellä päivää. Olimme kuitenkin tosi tyytyväisiä lopputulokseen. Valmiiksi saatua pintaa on siistiä fiilistellä.

Itse maalausta isompi projekti olikin sitten nostolavan siirtäminen talon toiselle puolelle. Tuosta talon kulmalta piti sinne puikata talon ja pensasaidan kapeasta välistä. Lisähaastetta aiheutti se, että reitillä kasvoi jättimäinen syreeni. Kasvaa se siinä edelleenkin, mutta kolmanneksen kapisempana. Laitettiin moottorisaha laulamaan, kun muu ei auttanut.

kone tekee tuhoja
Värkki on noin viisi metriä pitkä. Sitä ei käännetä ihan helpolla ahtaissa tiloissa. kasvillisuus sai antaa tilaa. Tässä ajellaan kuunliljojen yli melkoisen suruttomasti.

Kaikenkaikkiaan laitteen jäljiltä on nyt sileänä kuunliljan ja syreenin lisäksi myös puolimetriä pensasaitaa ja aika iso osa kultapiiskupuskasta. Myös omppupuu otti jonkinlaista iskua reissun varrella. Saapa nähdä, kuinka massivista tuhoa tehdään, kun kone huomenna siirretään kolmannelle sivustalle. Onneksi etupihalle ei tartte mennäkään.

No jos nyt pikkasen lehvää taittaa...
No jos nyt pikkasen lehvää taittaa…

Toisena varsinaisena maalauspäivänä, tänään siis, oltiin sitten puutarhanpuoleisella seinällä. Minä sudin taas alalautoja ja Johannes hillui korissa. Keli oli tosi lämmin ja maali (joka muuten on Uulan petrooliöljymaalia sävyssä ”olki”)  ilmeisesti siitä syystä tuntuvasti juoksevampaa. Maalaaminen sujui paljon nopeammin kuin eilen. Sain sudittua sekä puutarhanpuoleisen, että takapihanpuoleisen seinän 11 alinta lautaa, ja vähän valkoisia kanttejakin.

Omppupuiden alta katsottuna näyttää nyt tältä.
Omppupuiden alta katsottuna näyttää nyt tältä.
Tässä vaiheessa yläosan vanhoja maaleja ei vielä olla poistettu.
Tässä vaiheessa takapihan seinän yläosan vanhoja maaleja ei vielä olla poistettu, koska rakkine ajellaan mestoille vasta huomenna.

Jossain vaiheessa kävin lepuuttamassa selkää sohvalla, ja silloinhan se eka hasardikin nähtiin. Nostimen ylikuumenemissuoja laukesi ja virta loppui. Muru jäi killumaan parin metrin korkeuteen. Oli kuulemma huudellut minua apuihin, mutta minähän join sohvalla teetä musiikkia kuunnellen, kelpo vaimon tapaan. Ei auttanut raukan kuin kiivetä korista roikkumaan ja hivuttautua sitten alas. Laskeutuminen tapahtui kurpitsantaimelle, joten se voidaan lukea kasvituhoihin myös. Oh well. Vastaisuudessa löytyy korissa killujan taskusta puhelin.

Panu-tyttö vetää kokovartalo-otteella. Iltaisin saa sitten kylpeä tärpätissä.
Panu-tyttö vetää kokovartalo-otteella. Iltaisin saa sitten kylpeä tärpätissä.

Ihan illan lopuksi spraymaalasin vielä valkoiseksi rumanruskean rännin. Tuli ensikertalaiselta aika kökköä jälkeä, mutta kukapa sitä tuolta takapihan perukoilta kovin tarkkaan katselisi. Säästyi kuitenkin pitkä penni, kun ei tarttenut ostaa uutta.

Nyt jäljellä on vielä yläosat kahdelta seinältä. Ne olisi saatava perjantain aikana kuntoon, koska silloin loppuu vuokra-aika nostolaitteesta. Jossain niillä main loppuu myös puhti remppaajapariskunnasta, ennakoin. Muutaman täydenkin urakkapäivän hyvin jaksaa, mutta sitten alkaa aina vähän hapottaa. Mutta hitto että tuleekin hieno!

Jaksaa, jaksaa.
Jaksaa, jaksaa.

Tapahtuu pihalla

Pihalla tapahtuu. On tapahtunut jo monta ihanaa lomapäivää. Kattokaa vaikka.

Siellä tapahtuu mielettömän hienoja aurinkoasioita. Eri aikaan päivästä eri korkeuksilta siilautuu hienouksia näkyviin.
Raparperissa tapahtuu melkoista kasvua. En mitenkään, mitenkään, ehdi leipoa niin paljoa, ettei menisi hulluna hukkaan. Joku pakastajahullu varmaan olisi nyt onnessaan.
Pioneissa tapahtuu räjähtämisiä. Pään kokoiset kukat räjähtävät auki yksi kerrallaan, eivätkä varret meinaa jaksaa millään. Selkeä suunnitteluvirhe. Tuoksu on niin mieletön, että on joka kerta pakko painaa koko naama syvälle kukan sisuksiin ohi kulkiessa (terälehdet ovat ihanan viileitä ja sileitä) . Kukinta on lyhytaikainen, mutta merkittävän mittainen ilo.
Tapahtuu myös rusahteluja iiriksissä. Tapahtui nimittäin puutarhajuhlat, joissa urheasti painittiin. Minä ja painikumppanini painimme vähän tuohon penkkiin asti, eikä hyvin sujuvaa ottelua voitu keskeyttää pienen rusahtelun takia. On kukkinutkin jo.
Tapahtuu myös remonttihommia. Ja ihmisen korkuisia romukasoja puutarhassa. Nyt mennään yläkertaa. Ja sellaistakin tapahtuu, että minä opettelin ajamaan peräkärryllä 1000 kiloa jätettä kaatikselle. Muistatteko sen ainoan yhden kerran, kun olen ajanut peräkärryn kanssa? Niin, nyt olikin jo aika opetella vähän paremmaksi.

Maalaushommissa

Maalaaminen on remppahommista kiitollisin. Jälki näkyy heti. Tämän paahdepäivän puhde oli Johkun nikkaroiman kaiteen maalaaminen. Ja voi perkele vieköön, miten monta kulmaa ja mutkaa siinä olikaan sitten maalattavaksi. Nopsakkaaksi arvioimani homman hoitamiseen meni viisi tuntia!

Edessä on myöhemmin vielä toisen kerroksen maalaaminen, mutta aika tavalla raikastui meininki talossa jo tuolla yhdelläkin. Vai mitä tuumitte:

 

Kuvasta näkyy myös talon tyylikäs kaksivärinen seinäratkaisu… Vanhempi valkoinen korvataan tälleen vähissä erin uudella keltaisella, joka siis on talon ihan alkuperäinen väri vuodelta 1945.

 

Mä ostin eilen Maailma kylässä -hipoista riippumaton, ja meinaankin nyt mennä sinne loppuksesäksi. Moikka!

 

Menetettyä mielikuvitusrahaa

Tuli eilen ne kauan kaivatut verokuoret. Osasimme odotella miehelle isoja palautuksia, koska mm. kotitalousvähennyksiä on verovuodelta reippaanlaisesti. Ja, kuten toki fiksua on, olivat rahat jo mielessä vähän niin kuin käytettynä. Piti laittaa se suihku, jota vailla on nyt oltu kohta kolmisen viikkoa.

Mutta kas. Menivät miehen palautukset suoraan minun mätkyihini. Melkein 7000 euroa tuli miinusta minulle, joka luulin asian olevan hyvässä hoidossa (hah! Odotin jopa pientä palautettavaa!) sinne menivät melkeinpä viimeistä euroa myöten. Ylijääneillä saamme ehkä pari rullaa vessapaperia. Ei ole kovin kiva fiilis, että toinen joutuu kuittaamaan omistaan tuollaisia summia. Ei, vaikka miten yhteisessä taloudessa elellään.

Ok, tiedetään, kukaan ei varsinaisesti vienyt meiltä mitään. Olemme toki käyttäneet sellaista rahaa, jonka ei olisi kuulunut olla meillä alun alkujaan. Mutta silti melkoinen jättipettymys. Ihan jo siksikin, että nyt mennään ilman suihkua neljällä hengellä jonnekin hamaan kevääseen. Se ei ole kovin kivaa. Tervehdin teitä jatkossakin uutterasti, oi uimahalli ja kuntosali.

Eniten ehkä ottaa päähän se, miten isosti lukemat ovat olleet pielessä. Saan tuloni vuoden varrella murusina sieltä ja täältä, ja perässä pysyminen on hiton hankalaa. Siksi olen palkannut kirjanpitäjän, jonka kanssa on sovittu, että huikkaa jos alkaa näyttää huonolta. Että voidaan sitten nostaa ennakkoverosummia keskellä vuotta tilannetta tasamaan. No eipä kuulunut huikkauksen hiiskaustakaan, ja kun soitin itkuisena verovirastoon (jossa palvelu oli ihan uskomattoman hyvää ja ystävällistä!) sanoi täti että samaa mittakaavaa on tulossa tämänkin vuoden verotuksesta, jos ei nyt äkkiä melkoisen isosti nosteta loppuvuoden lukemia. Nostettiin, joten loppuvuosi menee melkoisen kireissä taloudellisissa tunnelmissa, kun koko kuluneen vuoden löysät maksellaan muutamassa jäljelle jääneessä kuussa pois.

On vähän ristiriitainen olo. Tiedän, että aikuisen ihmisen pitäisi paremmin itse olla ajan tasalla tällaisista asioista, enkä mitenkään voi syyttää vain muita ihmisiä tapahtuneesta. Paitsi kyllä minusta vähän sentään. Juuri senhän takia, etten kykene enkä ehdi, olen siihen puuhaan ihmisen palkannutkin. Ja sitten menee kuitenkin näin rajusti pieleen. Tämä oli jo toinen kerta kun päästiin nelinumeroisille miinuksille viimeisten viiden vuoden aikana. Vaihdan nyt kirjanpitäjän, ja käyn tarkkaan läpi toiveeni (= ei nelinumeroisia mätkyjä. Ei ole minusta liikaa vaadittu.).

Kuinkas teille kävi? Tuliko plussaa vai miinusta? Onko odotetut summat jo mielessä kuluteltu?

 

Täällä muuten mietitään taas naiseksi kasva(tta)mista. Kommentoikaahan sinnekin!

KeittiöHelvetin päivä 11 – uljas uusi kaapisto

Jahuu! Seinille ilmestyy lupaavia rakennelmia, ja lattiapinta-alaa on taas paikka paikoin näkyvillä joitakin neliömetrejä.

Tänään saadaan myös apuvoimia mukaan. Olisi synnyttävä seinää ja kattoa laajennusosaan, että saadaan sinnekin kaapistot kiinni.

Nyt ollaan pisteessä, jossa käyrä on melko korkealla duunipäivän jälkeen kotiin palattaessa, kun saa arvuutella joka kerran uudestaan, mistä jääkaappi tänään löytyy. Myös miehen hiihtoloman päättyminen tietää kiristelyä sielläkin suunnassa. Töiden jälkeen hän pääsee vielä poran varteen. Loppu kuitenkin häämöttää jo. Tämä on se maitohappovaihe, jonka tiedän aiemmistakin pyrinnöistä oikein hyvin.

KeittiöHelvetti päivä 3 – asut kuumenevat

Ihanaa, viimeinkin asu, jossa voi näyttää yhtäaikaa lihavalta JA siltä että omistaa munat!

Kolmantena helvettipäivänä saadaan lapset jaloista mummolaan, pukeudutaan todella kuumiin vetimiin ja puhkitaan kuusi kamalaa tuntia erittäin pölyisissä oloissa. Kaivaudutaan vihreiden asbestilaattojen alle asiaankuuluvasti sinetöidyssä tilassa, ja löydetään kynnyslaudoista nostalgisia viestejä edellisiltä remontoijilta. Unhodutaan hetkeksi lukemaan HäSaa vuodelta -47.

 

 

 

 

 

 

 

 

Saadaan lopulta koko vanha lattia veks, todetaan tyytyväisinä aluset kuiviksi, ja niittaillaan ilmansulkupaperit pahimman pölykaaoksen hillitsemiseksi. Sitten kannetaan miljuuna jätesäkillistä epämääräsitä roitoa pihalle, kyykitään paikkaa puhtaaksi ja raivostutaan hengityssuojaimeen hengiitämisestä.

Kamalan muovimaton ja lastulevyn alla muhivat nostalgiset 60-lukulaatat. Ne saivat tänään kyytiä.

Lopulta ollaan tosi tyytyväisiä aikaansaannokseen, kuullaan päässä non stoppina This is the house that Jack builtia ja mennään perusteellisen suihkun kautta syömään taivaallista pihviä. Kohta päädytään vielä leffaan toivomaan, että Kova kuin kivi on tosi hyvä.

 

 

 

 

 

 

Pölyä ja sahanpurua niistetään vielä seuraavat kolme vuotta. Toivottavasti ei asbestikuituja kuitenkaan.