Lofoottien valtaajat 2012 osa 1

No niin, valaskuvat ovat löytyneet! Nyt alkaa matkasarja Lofoottien valtaajat 2012 – matkapäiväkirjani Norjan reissulta.

Reissu kesti 10 päivää ja mukana oli koko nelihenkinen perheeni: minä, puoliso ja varttia vaille 10- ja 12 -vuotiaat tytöt. Reissu tehtiin autolla ja minibudjetilla; omat pussiruuat mukana ja vähimmin mahdollisin täydennyksin matkan kuluessa. Asumuksena kaksi telttaa ja vuokramökit vaihdellen fiiliksen mukaan.

Tästä lähtee.

5.7 Virrat- Alavus- Ylivieska- Tornio- Kukkolafors Ruotsin puolella.

Ajamme pitkän ekan päivän. Tahdomme päästä ulkomaille yöksi. Lähtö tapahtuu mummulan pihalta klo: 13 ja perillä Kukkolaforssenin leirintäalueella olemme joskus iltakymmenen ja -yhdentoista välissä.
Matka taittuu rattoisasti. Kaikilla on menemisen olo. Fiilistellään edellisvuoden autoretkeä ja haaveillaan valaista.

Olemme viime kerrasta muistaneet äänikirjat, ja mukaan on pakattu monta romaanillista kuunneltavaa. Aloitamme Sherlock Holmesin seikkailuilla. Mahtavasti luettu ja mukaansatempaava tarina kuluttaa ajosta muutaman tunnin kuin siivillä.

Poikkeamme Oulussa reissun viimeiselle ravintolaruualle ennen pussiruokasulkeisten alkamista – Norjan 70 euron hampurilaisateriat ovat hyvässä muistissa. On 23 asteinen ihana kesäpäivä.

Image

Huudamme ”Hyvästi Iijoki” sillalla. Soitamme Kemin tuntumassa palokunnan sammuttamaan niittypaloa. Tuntuu vapaudelta.

Myöhäisellä olemme Ruotsin puolella. Väsyneinä päätämme mennä mökkiin. Aamun lähtöä saadaan niin aikaistettua, kun ei tarvitse puljata telttojen kanssa. Minä möngin unisena kyselemään tilaa, ja yksi mökki onkin vielä vapaana. Vähän matkatokkurassa ruotsin puhuminen kylmiltään pitkästä aikaa tuntuu melkoisen kankealta. Olen kuitenkin tyytyväinen saatuani katon porukan pään päälle.

Vasta mökissä puoliso tiedustelee hintaa. En ollut kysynyt sitä touhuissani ollenkaan. Kuitti kertoo mökin vuokraksi melkein 140 euroa / yö! Se on reilusti tuplat budjetoimaamme yöpymishintaan verrattuna. Köh köh. Oppirahoja. Seuraavat yöt nukutaan visusti teltassa.

Mökki on luksukas, ihan liian hieno meille telkkareineen ja suihkuineen – retkellähän tässä ollaan! Mutta saammepa nukuttua ensimmäisen yön mukavasti. Retkikunnan tunnelma on korkealla. Olemme reissussa!

Image
Kukkolaforssenin leirintäalueella oli kyllä ikkunasta näkymiä.
Mainokset

Syksymetsää ja valmista puikoilla

Flunssaolo antoi myöden Evo-retken verran. Löysimme syksyfiiliksiä. Joimme nokikahvit ja bongasimme sammakoita. Kannoimme kotiin ison kassin suppilovahveroita ja erilaisia rouskuja suolattaviksi. Syömäkelvottomista sai väri-iloja.

Majavakin oli löytänyt haukkapalaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sain viikonlopun aikana valmiiksi myös syksyn parhaan neuleen. Tässä alkuperäisidea ja lopullinen toteutus:

En saanut toivomaani mallin naamaa mukana, joten rajasin pään tylysti pois. Tässä neule vielä kostuttamatta/muotoutumatta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muutin vähän tuota ihan helmaa. Se on alkuperäisohjeessa kellottavampi kuin omassani. Halusin mielluummin tuollaisen tulppaanimuodon, kuin ulospäin lerpattavan reunan.

Kaarrokeosa lähikuvassa. Tykkään tuosta oranssista!

Tämä onnistui odotuksia paremmin. Kokokin on ihan justiinsa! Malli oli tosi kiva neuloa, ja tuli sukkelaan. Ekaa kertaa tein tämän tyyppisen yläosan jossa hihat neulottiin samalle pyöröpuikolle ja taakse tuli pidennetty selkäosa ennen resoria. Erittäin hyvin istuu. Mittaa on sen verran, että voi pitää housuilla tai vaikka vain sukkiksilla kolttuna.

Alaosassa on ehkä väljyyttä vähän jo liikaakin, mutta tykkään kyllä kokonaisuudessaan tosi paljon. Ja se muotokin siitä vähän tasoittuu, kun sumuttelen kosteaksi ja laitan yöksi muotoutumaan.

Kirjoneulonta on tosi kivaa! Vaalea ja ruskea ovat 100 % lammasta, Kesannon vaaleaa ja tummaa sukulaisen lampaista. Oranssi on syksyn uutta 7veikkaa. Puikkoina käytin ihan mahtavia Addi Click-pyöröpuikkoja (koossa 4 ja resoriin 3,5). Niissähän on siis kaapeli ja erikokoiset vaihtopäät. Erittäin kätsyä.

Seuraavaksi meinaan tehdä tälle kaveriksi väljän pipon tuosta oranssista. Siihen tuon tähti-/kukkakuvion jommalla kummalla noista kahdesta väristä. Pitääkin tehdä iso, koska taidan saada talveksi taas kiharaa…

Pohjolaturnee 2011 – perillä jälleen

Pv 10. Äkäslompolo – Ranua – Puolanka + 23 C, aurinkoista ja ukkostavan hiostavaa

Aamukahvit ja pakkailut tavalliseen tapaan.

Anikuksasta Ani aamukahvinsa toki juo,

Lähdemme liikkelle klo: 10.15 ja ajelemme alaspäin. Tähän suuntaan matka on aina paljon tylsempi ja tuntuu pidemmälle. Iso maa! Jotta autoilun lomaan saatiin jotain vaihtelua, kurvasimme Ranuan eläintarhaan ihmettelemään jääkarhuja ja saukkoja.Väljän oloinen, tosi kiva eläintarha, jossa asukeilla – vaikka häkkivankeina tietysti olivatkin –  näytti ainakin olevan ihan mukavat oltavat.

Lämpö ei ole tämän karhun juttuja

 

Saukot varastivat kaikkien sydämet

 

Illaksi hikinahkukeli puhkesi odotetusti sateeksi, mutta automatkaajaahan sellainen ei paljoa haittaa. Körötimme niin pitkään kuin jaksoimme, ja päädyimme Puolangalle leirintäalueen mökkiin (30 e / yö) viettämään vikaa iltaa korttipelien ja höpöttelyn merkeissä.

 

Seuraavana päivänä ajoimme sitten vikan etapin Virroille anoppilaan, jossa vietettiin tosi kiva serkustapaaminen miehen puolen sukulaisten kanssa. Hyvä päätös ihan huippuretkelle!

Laittelen jossain sopivassa välissä vielä Kotivinkin blogin puolelle näkökulmia erityisesti lasten kanssa retkeilystä. Kuvia jäi tähteelle noin 490, että eivät ne kaikki loput kyllä sinnekään mahdu… Sitä ennen voitte mieluusti ottaa osaa siellä käytävään kirjakeskusteluun!

Kertokaahan kesän retkistänne!

Pohjolaturnee 2011 – takaisin Suomeen

pv 8. +19 C ja tosi kostea keli. Storslett – Kilpisjärvi

Tänään kurvataan takaisin Suomeen. Maisema on yhä täyttä Tolkienia. Kamera ei ehdi koko matkalla laukkuun, hitto, ei edes pois päältä! Sade ja tummat pilvet lisäävät satuvaikutelmaa. Väliin aurinko tekee näyttävän Pilvimuurista valo välähtää -efektin. Huikeaa!

Taukopaikalla tulee kunnolla.

Pääsemme taas rajan yli ilman muodollisuuksia, ja ajelemme Kilpisjärvelle syömään. Täällähän on kalliimpaa kuin Norjassa! Paikka on noussut täyteen luksushuviloita, jotka pieksevät varustelutasoltaan kotimme moninkertaisesti. Löydämme onneksi puskittuneen tien takaa mennen ajan leirintäpaikan, jossa Off-ukko vuokraa meille mökin (45 e / vrk) ja samalla aikamatkan menneeseen loistoon.

Pilkkivä Urkki valvoo retkeläisen unta. Niin kuin vain Urkki voi.

Käymme kaupassa ihmettelemässä norjalaisille suunnattuja liha- ja tupakkavalikoimia. Polot käyvät täällä ruokaturisteina! Ymmärrän taannoisen hampurilaiskokemuksen perusteella varsin hyvin.

Iltapuhteena kapuamme vielä Saanalle noin 6 km mittaisen polun. Matkalla tytöt laskevat 757 porrasta – ensin ylös ja sitten alas. Ylhäältä on ihan huikea näköala!

On ihmeellistä, mitä 10- ja 8-vuotiaat jaksavat, kun vähän suklaapatukalla auttaa. Nämä ovat pirun reippaita tyyppejä! Ei mitään pulmaa koko reissun aikana.

Yöllä on taas ihan valoisaa. Olen kuin elokuvassa, kun pihaan jolkuttelee lauma kellokaulaisia sarvipääporoja. Aika pysähtyy. Huomenna vielä Mallan luonnonpuistoon vikalle päivävaellukselle, ja sitten alkaa matka takaisin kotiin.

Pohjolaturnee 2011 – vielä ne jaksaa

Päivä 6. Utsjoki. satelee, +9C. Utsjoki – Repparfjord

Starttaamme klo: 10.30. Nuorgamin sijasta päätämmekin ylitää rajan jo tässä, ja suunnata Norjaan päivää aikaisessa. Juomme aamukahvit teltassa keliltä jemmassa. Pikkuinen paikka tämä Utsjoki on.

Ajelemme Norjan puolella alaspäin saman eilisen Tenojoen toista rantaa Karasjoelle. Kuuntelemme Jules Vernen Sukelluslaivalla maapallon ympäri -äänikirjaa ja katselemme sateessa tien yli visteleviä sopulityhmyreitä. Norjan nopeusrajoitukset ovat alhaisemmat – on 70 ja 90 km/h. Samoin mutkamerkki on loivempi (ja mutkat jyrkempiä), ja tietyömerkin mies meikäläistä Stoppi ja naisiin-kaveria leppoisampi ja pehmeämpi pallopää. Kivivyörymerkki on – ja toki aiheesta – raflaavampi. Suojatien ylittää täällä melkoinen hattupää dandy.

 

Jäämeren rannalla keittelemme trangiapöperöt ja haistelemme suolaista meri-ilmaa. Täällä ollaan!

Teiden varsilla on horsmaa ja mesiangervoa. Sopuleiden seassa tuntuvasti vähemmän poroja, mutta niitä paikkaavat lukuisat lampaat. Jos porot eivät paljoa nakanneet autoilijoista, niin nämä vielä vähemmän. Huutelemme heille vuorokehotuksia ikkunasta: ”Määä-ÄÄÄ!”

Majoitumme Repparfjordin ungdomsenterin leirintäalueelle (telttapaikka 18 e / yö). Jokin kristillinen keskus näemmä. Täällä lohestajien saaliitkin saavat sielulleen rauhan:

Teemme iltakävelyn läheiselle vesiputoukselle. Sen suorakulmaiseksi leikkaantuneet kivet ovat kuin sisustussuunnittelijan kynästä.

 

Päivä 7. Repparfjord- Hammerfest – Alta – Storslett

Lähdemme klo: 10.20 ajelemaan kohti Hammerfestia. Keli vaihtelee. + 13 C. Pysähdymme matkalla Trollholmsundiin ihmettelemään kivestä muovautuneita peikkopatsaita. Meressä lillii kauniita violetteja meduusoita, ja linnut ovat pudotelleet rantakalliolle tyhjentämiään merisiilinkuoria.

Matkalla Hammerfestiin paikalliset porot kuuliaisesti noudattavat liikennemerkin kehotusta.

Juomme Hammerfestissa maailman pohjoisimman kaupungin kakkukahvit. Ihmiset näyttävät kisuallisen kaupunkilaisilta ja siivoilta verrattuna meidän reissurähjäiseen oloomme. Otetaan perinteiset kuvat ja kipuamme vielä näköalapaikalle ihmettelemään maisemaa.

Pohjoinen! Hyvin pohjoinen!

 

Kun matka jatkuu, on maiseman kauneus ihan typerryttävä. Kirjoitan reissuvihkooni jossakin tunnekuohussa, ettei täällä kai kukaan voi nousta aamulla ylös ja kyseenalaistaa Jumalan olemassaoloa. ”Jo yksin ruskeat poron vasat ovat todistusvoimaisia!” Paatoksellinen tunne on ihan aito, vaikka se nyt kotikeittiönpöydän ääressä kalskahtaa tosi latteudelta. Tuossa hetkessä kuitenkin kauneus ja jylhyys ympärillä ihan todella oli täysin käsittämätöntä. Se ei valitettavasti tartu kuviin eikä tallennu lauseisiin.

Ostamme matkanpäältä pussillisen kuivattua poronlihaa, joka maistuu tolkuttoman hyvältä. Teemme vähän myöhemmin myös erheen ja pistäydymme helpon ja nopean ruuan toivossa hampurilaisille. Neljän hengen vaatimaton ateria tienvarsibaarissa maksaa 76 euroa!

Ennen leiriytymistä tytöt saavat vielä kaipaamansa heinäkuisen lumikosketuksen.

 

Leiripaikkamme Storslettin kupeessa on naurettavan kauniilla paikalla. Toisella puolella on vuono jäähuippuisine tuntureineen, toisella solisee mahtava vesiputous. Paistelemme iltaruuaksi lettuja mökissä (52 e / yö = melkoisesti edullisempi kuin hampurilaisateria!). Alkuyöstä puhaltelee jännä ihan lämmin tuuli.

Tytöt keräilivät simpukkanäyttelyn

 

Hang in there. vielä olisi pari päivää seikkailusta jäljellä. Muun muassa koko Kilpisjärven retkiosuus!

Pohjolaturnee 2011 – eli matkakertomus porojen joukosta

Moikka taas! 10 päivän Suomi-Norja (ja ihan vähän Ruotsi) -kiertue on ohi, ja seuraa se lupaamani läkähdyttävä matkakertomus. Sanottakoon nyt alkuun, että tiedostan kyllä Norja-aiheen olevan pinnassa kurjilla uutisillaan, mutta siihen en aio nyt tässä mennä. Ei siksi, ettei se tuntuisi tärkeältä ja tosi kurjalta, vaan siksi, etteivät oikein rahkeet riitä. Pidätän oikeuden kirjoittaa täällä kevyemmistä teemoista, ja vielä iloita hetken ihanan matkan tunnelmista. Sillä ihana Norja on, ja niin on Suomikin.

Jaottelen matkakertomusta vaikka kolmeen-neljään palaan, ettei tule ihan järjettömän pitkiä pyrintöjä. Enkä lataa kaikkia ottamaani 500 kuvaakaan. Muutaman nyt kuitenkin näytiksi.

Olimme liikkeellä autolla, ja kiersimme itärajaa ensin päälaen Lappiin, ja siitä rajan yli Norjan puolelle. Hammerfestistä suuntasimme takaisin alas, Norjan puolta Tenojoesta käsivarteen Kilpisjärvelle, ja siellä retkeiltyämme takaisin alas. Aikaa kului 10 päivää ja patikkakilsoja kertyi vähän vajaat 50. Ja näin se suunnilleen sujui:

 

Päivä 1.

Auto starttaa kotoa klo: 5.40 aamulla. Tänään on tarkoitus päästä tarpeeksi ylös kerralla.

Ajamme Hämeenlinna – Jämsä – Kuopio – Nurmes – Kuhmo – Suomussalmi.

Tien poikki juoksee viimeisellä etapilla nuori hirvi. Ehdimme hyvin väistää. Pitkän, mutta kivasti jutellessa ja Vaarallinen juhannus-äänikirjaa kuunnellessa sujuneen automatkan päätteeksi leiriydymme iltakuudelta vähän nuhjuiselle Kiantajärven leirintäaleelle pikkumökkiin (35 e / yö). Helle, +24 C, on puhjennut ukkoseksi, ja sataa ihan solkenaan. Hauska, melkein riehakas retkifiilis. Vapaana täällä keskellä ei mitään! Ei puhelinta, ei tietokonetta, vain me neljä – maailman parasta seuraa! Edessä vaikka mitä kivaa.

Päivä 2.

Liikkeelle klo: 9. +11 C, satelee edelleen.

Ajelemme Hossan luontokeskukselle ja teemme pienen 3 km sadepatikan luontopolulla. Paistelemme laavumakkarat ja törmäämme ensimmäiseen lupaukseen poroista – vain jätös pitkosilla toistaiseksi, mutta odotus tihenee. Innostumme hetkeksi leikkimään luontokeskuksen pihan köysiradalla, ja suuntaamme sitten Rukan juurelle. Hyttysiä ei ole ensimmäistäkään – eipä tietenkään, kun matka-apteekki näyttää tältä:

Poikkeamme Kuusamon Suurpetokeskukseen ihmettelemään karhuja. Ällistyksemme on melkoinen, kun niiden hoitaja syöttää nalleille karkkia, munkkeja ja keltaista jaffaa. Tulee vähän surullinen fiilis. Isoja ovat elukat. Noita kuulemma riittää metsissä näillä seuduilla tänä vuonna melkoisesti. Mietin vähän naureskellen, kenen näkökulma on kysessää, kun sanotaan ”hyvä karhuvuosi”.

Jatkamme Rukalle. Käymme kääntymässä hiihtokeskuksen alueella. Ruka on keinotekoinen, meluisa, merkillinen toinen todellisuus. Tosi outo tunnelmaltaan. Ajamme näköalahissillä tunturin päälle, ja laskettelemme kesäkelkkaradalla alas. Kaikki tahtovat äkkiä pois, takaisin oikeamman luonnon äärelle.

Yövymme Juuman leirintäalueella teltassa (15 e / teltta)  Kiva, rauhallinen paikka järven rannalla.

 

Päivä 3. Heräämme ajoissa. Keittelemme rannassa puurot ja kahvit retkikeittimellä, ja pakkaamme reput päiväretkeä varten. Kävelemme Pienen karhunkierroksen, 12 km. Sää suosii. Aurinkoista ja + 17 C! Optimaalista.

Kierros on upea. Vaihteleva, paikoin aika haastavakin maasto. Vesiputouksia, pitkosia, kolme riippusiltaakin. Porukkaa on, muttei riesaksi asti. Hyttysiä ei edelleenkään lainkaan. Ensimmäinen porokohtaaminen saa kaikki hymyilemään. Vähän kakkoslaatuinen kaveri jolkuttaa vastaan pitkospuilla. Hyödyntävät siis nämäkin tätä helpotusta.

Näemme myös ihania tunturisopuleita ja taivaalla kaartelevia haukkoja. Pidämme kaksi puolen tunnin taukoa. Yhteensä kierrokseen kuluu viitisen tuntia. Tytöt jaksavat järjettömän hyvin. Kirmailevat silloilla ja hihkuvat mielihyvää. Aikuiset ovat yhtä hymyä. Puhdasta nautintoa!


Kuva latistaa mittasuhteet. Tämä 9 metrin korkuinen vesiputous jylisee kuulemma silloinkin, kun pakkanen paukkuu liki 40-asteisena.

Illalla uni tulee oikein hyvin.

Päivä 3. Perheenjäsen

Självklart. Johannes, Johku, mun muru. Käsittämättömän hieno tyyppi. Pitkämielinen, hauska ja viisas. Totaalisen kuuma ja monisärmäinen. Syvä ja pysyvä. Puolet minusta jo 19 vuotta. Ilman tätä tyyppiä olisin jotain ihan muuta. En varmastikaan parempaa.

Kuva on Koitereelta viime kesältä, kuukauden eräreissulta. Me nukuimme laavulla ja yöllä alkoi rankkasade. Aamulla koko paikka lainehti.