Maalikaruselli 2013 osa 3.

Kesä yllättää maalaajat. Aiemmista säätiedotuksista huolimatta kolmantena maalauspäivänä satelee enemmän kuin hyväksi lainkaan olisi. Harmittaa, mutta keli on niitä juttuja, joille ei edes tukevalla omnipotenssiharhalla varustettu ihminen minkään mahda.

Aloitamme jo ennen kahdeksaa aamulla, että saamme päivän harvat sateettomat hetket käytettyä. Spreijailen rännit valmiiksi ja Johannes killuu taas korkeuksissa puutarhan puolen päätyseinällä.

räystäät

Pari purkkia valkoista kiiltävää spraymaalia maksaa yhteensä noin 16-17 euroa. Uusi ränni maksaa helpolla useita kymppejä. Homma vie pari minuuttia. Maksaa siis todellakin vaivan.
Melkoisen harmaata säätä, mutta edistyy edistyy. Kelloa vastaan maalaaminen on ärsyttävää hommaa.
Melkoisen harmaata säätä, mutta edistyy edistyy. Kelloa vastaan maalaaminen on ärsyttävää hommaa.

Kun loppupäiväksi on tiedossa ihan silkkaa reipasta sadetta, päätämme viheltää karusellin päätökseen pariksi päiväksi. On turha seisottaa vuokrakonetta tyhjänpanttina.

Pääty tulee maalattua, joten päivän tavoite kuitenkin saavutetaan. Viimeisestä seinästä jää 2/3 harmillisesti vaiheeseen, mutta toisaalta viikonlopun tuumaustauko tekee varmasti hyvää.

Pääty puutarhan puolelta valmistuu.
Pääty puutarhan puolelta valmistuu.

Nostimen hinkuttelu pois kapoisesta välistä onnistuu ihmeellisen helpolla Johannekselta yksin. Kasvituhoilta ei kokonaan vältytä, kun vähän pitää kääntää mustaherukan kautta. Itkuitta selvitään kuitenkin.

Lähinnä vanha kehikko ottaa osumaa. Puska taipuu mutta selviää kyllä marjoineen. Huh!
Lähinnä vanha kehikko ottaa osumaa. Puska taipuu mutta selviää kyllä marjoineen. Huh!

Illalla otetaan taas käyttöön jokaisen Panu-tytön kauneudenhoitovälineet.

tärpätti

Nostimen palauttamiseen tarvitaan tarvitaan kaverin apua. Meillä ei ole autossa koukkua eikä paukkuja vetää moista vehjettä. Eläköön järeämpiautoiset ystävät!

Vuokraamossa ollaan reilulla kesätuulella. Saamme yhden päivän vuokran alennusta.

Kannattaako talon maalaminen itse? Olisihan se ihanaa, jos tulisi ukkelia ja akkelia pihan täysi ja hoitaisivat koko homman käden käänteessä. No kyllä varmaan. Toisaalta sitten…

Maalikarusellin kustannukset ovat nyt seuraavanlaisia:

– Nostin (4 päivää) 240 e

– Kutteriin (ostettiin) 40 euroa

– Maaleihin + suteihin 665 e

Yhteensä on siis mennyt 945 euroa.

Aikaa koko homman hoitamiseen on tähän mennessä kulunut näin:

– Maalin poistamiseen 5 miestyöpäivää

– Maalamiseen ja välineiden siirtelyyn 5 miestyöpäivää

(Meitä on ollut hommissa useimpina päivinä kaksi, joten homma on hoitunut sen verran nopsemmin.)

Vielä tarvitaan kadunpuolen seinää varten 1/2 rapsutuspäivää ja 1 maalauspäivä, sekä telineet joko itse rakentamalla tai vuokraamalla. Sitten on valmista!

Homma on aikaavievää ja rahaakin kuluu, mutta toisaalta säästöä tulee huikeasti. Jos talon maalauttaa ammattilaisilla, työ varmasti sujuu nopeammin ja vähemmällä hälinällä, mutta se myös maksaa useita tuhansia euroja.  Ei tartte meidän budjeteilla edes miettiä, kummalla mennään.

Ja onhan se nyt aika kiva sanoa, että ite tein.

Mainokset

Maalikaruselli 2013 osa 2.

Maalaushommat ovat tuhatkertaisesti kivempia kuin maalinpoistohommat. Kaikenlainen valmistelu ja äheltäminen ylipäätään ärsyttää. Minä en ole mikään esivalmistelija. Tyydyttävintä on, kun pääsee sutimaan uutta väriä pintaan. Tulee kerrasta nättiä. Ja siinä petrooliöljymaalin hienous – kerrasta todellakin tulee nättiä. Kun jaksaa pensselöidä riittävällä maalilla kertaalleen, on hyvä.

Ensimmäisen päivän maalailu oli hidasta hommaa. Johannes killui korkealla nosturissa ja minä maalasin alhaalla sen minkä yletin ilman kiipeilyitä. Kipusin kyllä pöydälle seisomaan, mutta siellä kikkailusta selkä ei ollenkaan tykännyt, joten palasin maantasalle. Sieltä kurottamalla saa mittaiseni 173-senttinen henkilö maalattua 11 alinta lautaa.

Ekan päivän kokonaissaldo oli päätyseinä pihan sisäänkäynnin luona.

sisäänkäynti maalattu

Kontrasti vanhaan näkyy tässä hienosti.

Maalauskeli oli vähän epävakainen. Melko viileää ja satelikin hetken keskellä päivää. Olimme kuitenkin tosi tyytyväisiä lopputulokseen. Valmiiksi saatua pintaa on siistiä fiilistellä.

Itse maalausta isompi projekti olikin sitten nostolavan siirtäminen talon toiselle puolelle. Tuosta talon kulmalta piti sinne puikata talon ja pensasaidan kapeasta välistä. Lisähaastetta aiheutti se, että reitillä kasvoi jättimäinen syreeni. Kasvaa se siinä edelleenkin, mutta kolmanneksen kapisempana. Laitettiin moottorisaha laulamaan, kun muu ei auttanut.

kone tekee tuhoja
Värkki on noin viisi metriä pitkä. Sitä ei käännetä ihan helpolla ahtaissa tiloissa. kasvillisuus sai antaa tilaa. Tässä ajellaan kuunliljojen yli melkoisen suruttomasti.

Kaikenkaikkiaan laitteen jäljiltä on nyt sileänä kuunliljan ja syreenin lisäksi myös puolimetriä pensasaitaa ja aika iso osa kultapiiskupuskasta. Myös omppupuu otti jonkinlaista iskua reissun varrella. Saapa nähdä, kuinka massivista tuhoa tehdään, kun kone huomenna siirretään kolmannelle sivustalle. Onneksi etupihalle ei tartte mennäkään.

No jos nyt pikkasen lehvää taittaa...
No jos nyt pikkasen lehvää taittaa…

Toisena varsinaisena maalauspäivänä, tänään siis, oltiin sitten puutarhanpuoleisella seinällä. Minä sudin taas alalautoja ja Johannes hillui korissa. Keli oli tosi lämmin ja maali (joka muuten on Uulan petrooliöljymaalia sävyssä ”olki”)  ilmeisesti siitä syystä tuntuvasti juoksevampaa. Maalaaminen sujui paljon nopeammin kuin eilen. Sain sudittua sekä puutarhanpuoleisen, että takapihanpuoleisen seinän 11 alinta lautaa, ja vähän valkoisia kanttejakin.

Omppupuiden alta katsottuna näyttää nyt tältä.
Omppupuiden alta katsottuna näyttää nyt tältä.
Tässä vaiheessa yläosan vanhoja maaleja ei vielä olla poistettu.
Tässä vaiheessa takapihan seinän yläosan vanhoja maaleja ei vielä olla poistettu, koska rakkine ajellaan mestoille vasta huomenna.

Jossain vaiheessa kävin lepuuttamassa selkää sohvalla, ja silloinhan se eka hasardikin nähtiin. Nostimen ylikuumenemissuoja laukesi ja virta loppui. Muru jäi killumaan parin metrin korkeuteen. Oli kuulemma huudellut minua apuihin, mutta minähän join sohvalla teetä musiikkia kuunnellen, kelpo vaimon tapaan. Ei auttanut raukan kuin kiivetä korista roikkumaan ja hivuttautua sitten alas. Laskeutuminen tapahtui kurpitsantaimelle, joten se voidaan lukea kasvituhoihin myös. Oh well. Vastaisuudessa löytyy korissa killujan taskusta puhelin.

Panu-tyttö vetää kokovartalo-otteella. Iltaisin saa sitten kylpeä tärpätissä.
Panu-tyttö vetää kokovartalo-otteella. Iltaisin saa sitten kylpeä tärpätissä.

Ihan illan lopuksi spraymaalasin vielä valkoiseksi rumanruskean rännin. Tuli ensikertalaiselta aika kökköä jälkeä, mutta kukapa sitä tuolta takapihan perukoilta kovin tarkkaan katselisi. Säästyi kuitenkin pitkä penni, kun ei tarttenut ostaa uutta.

Nyt jäljellä on vielä yläosat kahdelta seinältä. Ne olisi saatava perjantain aikana kuntoon, koska silloin loppuu vuokra-aika nostolaitteesta. Jossain niillä main loppuu myös puhti remppaajapariskunnasta, ennakoin. Muutaman täydenkin urakkapäivän hyvin jaksaa, mutta sitten alkaa aina vähän hapottaa. Mutta hitto että tuleekin hieno!

Jaksaa, jaksaa.
Jaksaa, jaksaa.

Maalaushommissa

Maalaaminen on remppahommista kiitollisin. Jälki näkyy heti. Tämän paahdepäivän puhde oli Johkun nikkaroiman kaiteen maalaaminen. Ja voi perkele vieköön, miten monta kulmaa ja mutkaa siinä olikaan sitten maalattavaksi. Nopsakkaaksi arvioimani homman hoitamiseen meni viisi tuntia!

Edessä on myöhemmin vielä toisen kerroksen maalaaminen, mutta aika tavalla raikastui meininki talossa jo tuolla yhdelläkin. Vai mitä tuumitte:

 

Kuvasta näkyy myös talon tyylikäs kaksivärinen seinäratkaisu… Vanhempi valkoinen korvataan tälleen vähissä erin uudella keltaisella, joka siis on talon ihan alkuperäinen väri vuodelta 1945.

 

Mä ostin eilen Maailma kylässä -hipoista riippumaton, ja meinaankin nyt mennä sinne loppuksesäksi. Moikka!

 

Rintamamiestalon riemuja

Mainitsin ohimennen, että meillä kissahti kylppäri. Totuus tilanteesta alkaa iskeä perille. Vasta kun saimme keittiörempan (”-helvetin”) valmiiksi, ja olimme uhonneet ponnekkaasti, että seuraava remppa tehdään vasta vuosien päästä. Niinpä niin.

Meillä ei siis ole suihkua. Vesi lirisi ihan yllättäin yläkerrasta keittiön katon läpi alakertaan, joten suihku meni yksin tein käyttökieltoon. Nyt peseydymme pihan puulämmitteisessä saunassa, jonne ei todellakaan tule juoksevaa vettä muualta kuin puutarhaletkusta. Back to basics siis. Ei auta yhtään, että kakarat alkavat olla esimurkkuiässä ja tukat vaativat pesua entistä useammin. Kuntosali ja uimahalli pesutiloineen ovat nyt uutterassa käytössä!

Tässä torpassa ei tekeminen lopu. Toisaalta tiedämme myös, että jahka yläkerran kylppäri on laittetu, on koko putiikki käyty huone kerrallaan läpi yhteen otteeseen. Olemme asuneet tässä nyt kolmisen vuotta, joten kokolailla jatkuvasti on ollut jokin nurkka työn alla.

Jos se olisikin vain kylppäri, mutta ei. Käytännössä remppa laajenee väkisinkin koko yläkerran kokoiseksi. Vanha kylppäri on keskellä kerrosta ja arvaten aika kehnossa kunnossa. Pitää siis räjäyttää kokonaan. Tytöt ovat toistaiseksi jakaneet huoneen, mutta kun tuolla nyt aletaan möyriä, menee huonejärjestyskin kerralla uusiksi. Jospa saisivat sitten omat teinivuosia helpottamaan. Puuh. Jotenkin vähän väsyttävä ajatus alkaa nyt heti tuohon taas. Puhumattakaan raha-asioista. Ilman suihkua on hitusen haastavaa elellä, mutta jos verottaja ei muista melko tuhdeilla palautuksilla, saamme viettää koko talven pihasaunan varassa. Kai sitä yhden sellaisenkin talven sitten, jos ei vaihtoehtoja ole.

Ystävät ja kylänmiehet, kaikenlaisia saunailtakutsuja otetaan täällä ilolla vastaan!