Terveisiä kirjankirjoituslomalta – arki alkaa taas!

Ensimmäinen villapaita-aamu Hämeenlinnassa! Taitaa olla hyvä hetki päivittää vähän kuulumisia kesähuilin jälkeen. Tämä onkin ollut poikkeuksellinen kesä. Ihan ainutlaatuinen.

Pistin kesäkuun alussa kaikki tietoliikennekanavat säppiin puhelinta ja someja myöten ja matkasin Kreikkaan. Tosi syntinen olo olla saavuttamattomissa, mutta nopeasti siitä oppi kyllä nauttimaankin! Muhin Peloponnesoksen maisemissa 3,5 viikkoa perheeni kanssa Airbnb-talossa. Ahmin vinon pinon kirjoja, uin altaassa ja meressä, tuijottelin riippumatosta läheisiä vuoria ja kiertelin koko joukon historiallisia paikkoja Olympiasta Spartan kautta Delfoin oraakkelien majoille. Oli upea reissu, joka totaalisesti katkaisi kevään työkelat, ja se tulikin tarpeeseen. Seuraavaksi oli nimittäin vuorossa ihan muuta.

Kun palailin juhannuksen jälkeen Suomeen, alkoi ensimmäinen kokonainen apurahakauteni kirjan kirjoittamisen parissa. Olen aikaisemmin saanut pieniä apurahjoja, mutta nyt Taiteen edistämiskeskus myönsi minulle pidemmän jakson, joka mahdollisti täydellisen uppoutumisen. Ihan taivaallista! Pistin siis freetoimittajan työni hetkeksi tauolle, vaikka kyllä tuntui vaikealta. Vaikka olen ollut yksinyrittäjä jo toistakymmentä vuotta, on aina vähän hyppy pääedellä pimeään sanoa asiakkaille, etten ole käytettävissä viikkokausiin.

Kosteusvaurioita-kirja syntyi kokonaan töiden lomassa varhaisina aamuina, myöhäisinä öinä ja viikonloppuina, enkä ole edes tajunnut, kuinka eri asia on voida jatkaa samaa ajatusta rauhassa päivästä ja viikosta toiseen ilman alituista poukkoilua muihin mietteisiin. Täysin erilaista! Oli mahdollista hapuilla rauhassa kiinni vaikeista ajatuksista ja imeä valtava määrä taustakirjallisuutta aivoihin ilman sirpaloitumisen pelkoa. Saisipa aina kirjoittaa näin!

Sitä apurahakautta olen takonut nyt seitsemisen viikkoa ja viimeisiä päiviä viedään. Loput kaudesta kirjoitan kirjaa tavalliseen tapaan töiden ohella. Olen melkoisen tyytyväinen itseeni, sillä olen todella naputtanut naputtamistani siitä juhannuksesta asti. Joka päivä, pitkiä päiviä. Kesään mahtuu tasan kaksi lyhyttä, kahden yön mökkireissua, joiden aikana olen ollut käsikirjoituksesta irti. Tulostakin on tullut. Ylihuomenna kustannustoimittajani saa paksun nivaskan luettavakseen ja minä kirjalta pari viikkoa rauhaa töiden käynnistelyyn. Se onkin totisesti tervetullutta. Alan olla aivan korviani myöten täynnä tuota tekstiä muhittunai sen kanssa vierihoidossa näin tiiviisti!

Toista kirjaa on ollut esikoiseen verrattuna tosi erilaista kirjoittaa. On ollut parempi tolkku siitä miten homma etenee, ja toisaalta enemmän paineitakin. Tämä toinenkin kirja käsittelee alkoholia, mutta aivan eri vinkkelistä kuin Kosteusvaurioita, joten vetoapua ei siinä mielessä ole ollut tarjolla. Samalla on tuntunut aivan tolkuttoman etuoikeutetulta saada tehdä toinenkin kirja ja paneutua tähän mieltä kaivelevaan aiheeseen pää edellä pitkäksi aikaa. Luulen, että osaan enemmän nyt, mutta ei se näytä tekevän hommasta yhtään kevyempää. Aika tuskaista päkistämistä on, vaikka nautinnollistakin. Jotenkin fiilikset kulkevat jännänä aallokkona: kun ensin tuntuu kaksi viikkoa siltä, etten tajua mitään yhtään mistään, on seuraava viikko täynnä oivaltamista ja kiihkeää etenemistä. Olen ollut tosi lähellä luovuttamista ja toisaalta melkoisen messiaanisissa riemun tunnelmissakin. Sitä ristipainetta ja vuoristorataa täytyy kai vain oppia jotenkin sietämään.

Tällä viikolla käynnistyvät normaalit työt. Jännittää vähän, ja samalla innostaakin. Syksyn käynnistymisen myötä alkaa taas myös reissuelämä erilaisten puhekeikkojen merkeissä. Syyskuulle mahtuu jo kaksi, kun käyn ensin kommentaattorina THL:lla uuden Näin Suomi juo -kirjan jukaisutilaisuudessa ja sitten luennoimassa Vantaan Päihdefoorumilla. Tosi mielekkäältä tuntuvat nämä hommat edelleen. Alkoholi on nyt ollut osana jokapäiväistä tekemistäni jo yli neljä vuotta. Aikamoista!

Ajattelin aktivoitua kirjailemaan kirjan etenemisen tunnelmia tänne nyt aktiivisemmin. Edessä on pitkän muhittelun jälkeen taas vaihe, jossa tapahtuu paljon. Kirjalla on jo nimi ja kannetkin ovat juuri tekeillä. Tiedän toki julkaisemisen ajankohdankin. Hetken vielä ne ovat hyshys-juttuja, mutta ihan varmuudella kerron lisää heti, kun lupa heltiää! Ehkäpä Kreikan reissustakin voisi tehdä matkakertomuksen.

Millaista kesää te olette viettäneet? Tuliko luettua hyviä kirjoja? Vinkkailkaahan niistä!

 

Mainokset

Erikoiskesä 2018: kirjoja & kirjoja

Kasaan lomalukemistoa. Se on suosikkipuuhiani. Vaikka loman alkuun on aika lailla tarkka kuukausi vielä, lipsahdin eilen jo asialle. Lähdin ostamaan yhtä tekeillä olevan kirjani lähdekirjaa, mutta tulin kotiin tällaisen tornin kanssa:

kirjapino.jpg

Kävi niin, että kun hana aukesi yhdessä kirjakaupassa, piti matkalla junaan poiketa vielä toiseen, ja loppu näkyy tuosta. Kyllä noilla pääsee ainakin loman alkuun, eikö vain?

Mustosen kanssa otin rennosti. En ole koskaan lukenut häneltä mitään, mutta koko Sivustakatsoja-sarja nökötti siinä niin kivasti vierekkäin, että tartuin ensin yhteen, sitten kahteen. Sitten ajattelin, miten kamalaa olisi imeytyä ihanaan sarjaan, jos sitten kesäreissussa kirjat loppuisivat kesken! Oli otettava kaikki ja toivottava, että tykkään.

Tuleva kesä on ihan poikkeuksellinen kesieni sarjassa. Viime kesänä tein aikamoisia aikatauluihmeellisyyksiä niin, että varsinaisia lomapäiviä oli vain hajallaan siellä täällä, eikä yhtenäistä lomaa kahta viikkoa pidempään. Viimeistelin alkukesän Kosteusvaurioita-kirjaa ja otin tehdäkseni hauskan videosarjan Hämeenlinnan kesätapahtumista. Syksyllä huomasin olevani melkoisen väsynyt, kun huili jäi niin vähäiseksi. Nyt menee eri tavalla.

Jään kesäkuun alusta ensin 3,5 viikon täyslomalle, jonka aikana meinaan olla irti niin tietokoneesta kuin puhelimestakin maksimaalisen ajan, lueskella ja viettää aikaa perheen kanssa ennen kaikkea täysin irti Arkinen alkoholi -työnimellä etenevän toisen kirjani imusta. Tähän viimeiseen kohdistuu perheen nuoremman teinin taholta heitetty ”niin varmaan!” -haaste, joten on onnistuttava jo kunniankin säilyttämiseksi!

Loman jälkeen alkaa pitkä jakso, joka on omistettu yksinomaisesti kirjan  valmiiksi saattamiselle. Tuntuu ihan käsittämättömän upealta voida jäädä vain kirjoittamaan kirjaa, ilman että täytyisi koko ajan samalla tehdä toimittajan kirjoitushommia, kuten arjessa muuten. Moisen ihanuuden mahdollisti Taiteen edistämiskeskus, joka myönsi minulle kirjastoapurahakauden tähän tarkoitukseen. Aivan hullun hienoa, että tällaisia mahdollisuuksia on edes olemassa!

Apurahakausi tulee todellakin tarpeeseen. On erittäin vaikeaa raivata kirjoittaja-arkeen aikaa kirjalle, kun koko ajan on jonossa kymmenkunta artikkelia ja parikymmentä sovittua haastatteluaikaa, kuvauksia ja videokäsikirjoittamisia ja muuta sekalaista. Rakastan työtäni, mutta artikkelikirjoittamisesta kirjan kirjoittamiseen ja takaisin hyppääminen on tuhottoman hankalaa jo tyylillisesti, saatikka ajankäyttöä ajatellen. Kirjan aihe on vaikea ja oikeanlaisen käsittelytavan löytäminen vaatii keskittymistä. Juuri kun tuntuu, että ilmaan haromisen ja tuuleen huutamisen seasta hahmottuu jokin konkreettinen ajatus, onkin hypättävä johonkin toiseen aiheeseen, kuten kilparatsastukseen, omaishoidon kysymyksiin tai kesänviettoperinteisiin. Niistä hauraista ajatelmista on hankala sitten saada kiinni sen seuraavan jossakin vapaaksi raivatun tunnin aikana. Kaipaan kunnolla ajatteluaikaa saadakseni ytimen kirkkaaksi.

Kevään aikana olen tietysti edistänyt kirjaa kaiken muun työn ohella, koska niin täytyy tehdä, jos niitä haluaa saada jotenkin kirjoitettua, ja sitä on olemassa nyt sellainen parinsadan sivun paketti vielä aika hahmotonta möyhöstä. Odotan vimmaisesti, että saan viimeiset sovitut keikat alta pois – niitä on kymmenkunta tälle toukokuulle vielä edessä – ja saan sitten keskittyä ensin laskemaan kierrokset ja sitten valjastettua aivot kirjamoodiin kunnolla.

Apuraha on upea juttu, mutta kylläpä on vaikeaa uskaltautua kirjoitusvapaalle, kun on aina naputtanut yksin yrittäjän moodissa. Vaikka töitä on aina riittänyt kesälomien jälkeenkin, on jo neljäksi viikoksi saamattomiin heittäytyminen ollut aina vähän henkisesti hankalaa. Saati nyt, kun pitää venyttää tilaajien kärsivällisyyttä vielä paljon pidemmäksi. Takaraivossa lurkkii ajatus siitä, mahtavatko juttuni enää kiinnostaa tauon jälkeen, vai onko siellä jo sata janoista, kekseliästä ja aina saatavilla olevaa friikkua paikkaani täyttämässä. Vaan eipä sellainen ajattelu mitään auta. Itse tiedän tietenkin, että vapaalle kirjoittajalle monipuoliset projektit ja välillä pidemmän kirjoittaminen ovat ainoastaan tyyliä ja kieltä jalostavia ja luovuutta ruokkivia juttuja. Pitää siis vain uskoa, että homma kantaa.

Mutta ennen kaikkea tätä kirjoittamista saan siis lukea tuon pinon. AAAAH! Sekin on sellaista tankkaamista omaa kirjoittamista silmälläpitäen. On täyttä totta ainakin omalla kohdallani, että kirjoittaakseen hyvin on luettava paljon. ja ennen kaikkea lukeminen on tietysti ihanaa!

Mitä teillä on lukulistalla just nyt? Entä kesää varten?