Kevätpuoliskon kuulumisia: kirjaa ja tapahtumia

 

Hujahtipas tammikuu melkoista rallia ohi! Ihmeellisen moni lehtiasiakkaani koki jonkinlaisen hepulin töiden kanssa samaan aikaan, ja letkeä lomatunnelmani vaihtui silmänräpäyksessä aikamoiseksi ärhäköinniksi. Tammikuu on yleensä tosi rauhallinen, mutta nyt naputin menemään ihan tunteella! Eipä siitä yrittäjä toki kovin huonona voi olla mitenkään, vaikka olisi kyllä kiva, jos työt tupsahtelisivat vähän kalenteriin mahtuvaisemmalla rytmillä. Eiköhän tuo tuosta taas tasaannukin.

Saisikohan jo alkaa puhua keväästä? Haluaisin, koska olen keväisin energinen ja hyvillä fiiliksillä. Ajatukset askaroivat jo kesässäkin, jos ihan rehellisiä ollaan. Siellä on luvassa yksi pitkään unelmoitu matkaihanuuskin. Olen myös jo ihan villinä erilaisista puutarhasuunnitelmista. Tänä kesänä saan ehkä kasvihuoneenkin! Olen tyydyttänyt tätä hinkuani katselemalla erilaisia puutarhavideoita tunti kaupalla. Multa, aurinko, aaaah!

Aika tavalla on tehtävää ennen kesään pääsemistä kyllä, mutta miten kivoja juttuja! Mainitsinkin taannoin, että aloitin toisen tietokirjani valmistelemista, ja nyt tuo opus pyörii näppiksellä joka päivä. Kirjoitimme Atenan kanssa siitä kustannussopimuksenkin, joten siitä tuli kerralla totta ja konkreettista. Jee! (Kuuntelithan jo tietokirjakeskustelumme Takakansi-podcastissa?)

Olen nyt siinä ihanassa  vaiheessa, jossa täytän aivojani uudella tiedolla ja uusilla näkökulmilla. Kirjasta ei ole tulossa Kosteusvaurioita II, vaan ihan tyystin eri paketti, vaikka alkoholin äärellä nytkin mennään. Tuntuu todella kivalta oppia uutta ja suodattaa sitä luettavaan muotoon! Juuri nyt kaikki pinnat kotona notkuvat monistenippuja ja kirjoja.

Kosteusvaurioitakin työllistää edelleen tosi mukavasti. Olen älyttömän iloinen aina, kun joku tilaa puhumaan aiheesta. Aiheen ympärillä käytävät keskustelut tuntuvat nyt tosi mielekkäiltä ja oikeanlaisilta. Tammikuussa olin Kuopiossa Päihdepalvelu Hemman juhlaseminaarissa, ja kevään osalta kalenterissa näyttää ainakin tältä:

22.2. Saan olla puhumassa SuPerin Hämeenlinnan ja Hattula-Janakkalan ammattiostojen jäsenille siitä, millä tavalla lapsuuden perheen kosteusvauriot voivat näkyä potilastyössä ja työyhteisön osana, ja minkälaisia asioita voisi olla hyvä ottaa lähi- ja perushoitajien työssä kohtaamisissa huomioon.

22.3. ovat vuorossa Naisten päihdetyönpäivät Pieksämällä. Siellä pohdin puheenvuorossani kosteusvaurioita naisnäkökulmasta. Esimerkiksi sitä, millaisia äitejä, puolisoita ja tyttäriä kosteissa kodissa saattaa kasvaa.

17.5. olen päihdealan suurimman ammattitapahtuman, Päihdepäivien, hommissa Helsingissä. Siellä saan olla mukana kahdessakin ohjelmassa, ja aiheena on erityisesti häpeä ja sen murtaminen.

Ehkäpä nähdään tuolla jossakin! Olispa tosi kiva!

 

Mainokset

Kaikki tunteet samaan päivään

Eilisestä muodostui varsin tunnekylläinen päivä. Aamu alkoi hartaudella odotetulla ja paljon jännitetyllä retkellä sairaalalle kuulemaan aivojen magneettikuvauksen tuloksia. Päästessäni vastaanottohuoneeseen lääkäri totesi, ettei ole tuloksia. Että ”on ollut vähän ruuhkaa”. Lähdin pois tyhjin käsin. Olisin tosi paljon arvostanut, jos olisivat soittaneet kotiin ennen aikaani, että ei tartte ottaa töistä vapaata kahdelle hengelle (mukanani oli tukihenkilö, koska uutiset eivät välttämättä ole sellaisia, joita haluaa yksin kuunnella), vaan ei. Pettymys, turhautuminen ja huoli purkaantuivat melkoisena kiroiluna ja itkuna sairaalan pihaan. Taas odotellaan.

Kävin huhkimassa punttiksella pahimmat turhaumat ilmoille. Se kyllä aina tepsii.

Päivän varrella tuli toisenlaista tunnetta, kun sain naputeltua vikat jutut tämän vuoden töistä ainakin korjauskierrosta vaille valmiiksi. Loma on ihan ovella siis! Hyviä oloja lisäsi muutamat alkuvuodelle jo buukatut tosi kivat ja kiinnostavat työt, joita edistelin menemään. Saan esimerkiksi tammi-helmikuussa vierailla Varjomaailma-sivustolla vierasbloggaajana!

On muuten todella hieno sivusto nuorille, jotka miettivät perheensä päihteidenkäyttöä. Mainostan samoin tein, että siellä alkaa seuraava nettiryhmä 2.2. 2015 , jos sinä nuori lukija mietit tällaisia teemoja just nyt! Ammattilaisten vetämä ryhmä kestää kolme kuukautta ja toimii täysin nimettömänä, joten voit purkaa omia huoliasi ihan turvassa ja kaikessa rauhassa, ilman että kenenkään muun tarvitsee tietää siitä. Siinä on aikamoinen voima! Löydät sen täältä. Jos jotakin itse olen tämän syksyn aikana todella oppinut, niin sen, että ryhmätoiminta isosti rulettaa! Mene, mene mene!

Tämä joulu-tammikuu on freelancerille tosi hankalaa aikaa usein, kun pitää osata myydä juttuja lehtien aikatauluja ennakoiden, mutta tänä vuonna näyttää onnistuneen oikein hyvin, eikä tartte ahdistua lomalla enempiä. Niitäkin vuosia on ollut, jolloin aikatauluttaminen on mennyt pieleen, eikä ole ollut oikein jutun juttua myydä, tehdä saati laskuttaa suunnilleen joulukuun puolivälistä tammikuun puoliväliin. Se ei naurata tasan yhtään, kun kohdalle osuu.

Illalla oli luvassa kuopuksen orkesterin konsertti Vanajan kirkossa. Ihanaa, tunnelmallista joulumusiikkia upeissa puitteissa. Samalla pääteltiin melkoisen konserttirikas syyslukukausi. Tästä tulee muuten varmasti vuoden kirkkorikkainkin viikko, kun hyppään eri kirkoissa 3-4 kertaa lyhyellä aikavälillä. Tuleepahan laskeuduttua ainakin joulun tunnelmaan!

Keskelle konserttia tuli sitten vielä fiilikset taas uusille raitelle tempaiseva  viesti (jostain kummasta etiäisestä luin poikkeuksellisesti s-postin esitysten välissä) JOKESilta. Luin melkoisen hämmennyksen ja riemun sekaisin tuntein, että mulle on myönnetty 4000 euron kokoinen työskentelyapuraha tietokirjan kirjoittamista varten. WOHOOOOOO!

Alkuvuodesta on siis mahdollisuudet keskittyä rauhassa tuollaiseen. Aika tosi upea juttu! Aika hyvillä mielin voi nyt vikat firman kirjanpidolliset puuhat ym. byrokratiat hoidella, ja sitten ottaa hetki ihan huilin kannalta. Vuosi 2015 näyttää aika hyvältä, kiinnostavalta ja monipuoliselta jo nyt!