Kirjan kirjoittamisesta, julkaisemisesta ja ilmaiseksi tekemisestä

Ainakin täällä Hämeenlinnassa melkoisen sateisen juhannuspäivän kunniaksi palaan hetkeksi vapun tunnelmiin. Sain nimittäin ilokseni olla Vappuradion haastateltavana Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjan kirjoittamisprosessin tiimoilta.

Haastattelussa juttelimme siitä, miten idea kirjaan alunperin syntyi, kustannussopimuksen saamisesta, kirjan kirjoittamisen aiheuttamien tunnelmien käsittelystä ja siitä, miltä tuntuu lähettää oma teos viimein maailmaan. Puhuimme laajemminkin siitä, mitä kirjoittamisesta haaveilevan kannattaa ainakin minun mielestäni tehdä ja siitäkin kannattaako ilmaiseksi kirjoittaa. Mietimme myös montako hylkäävää päätöstä voi vastaanottaa kustantamoilta ennen hanskojen heittämistä tiskiin.

Voit kuunnella koko lähetyksen täältä.  Oma osuuteni on tässä klipissä.

Eskapismia ja telkkarihommia

Olen matkakuumeen kourissa. Mennään tätä kaikkein työteliäintä kevään loppua, jossa yrittäjä puskee itselleen kesäloman duuneja valmiiksi varastoon. Tauti sentään vähän tuntuu jo tajuavan antibiooteista, mutta pöljänä päässä silti surisee. Paiskin ja nukun ja paiskin ja niistän ja paiskin ja puuskutan. Loppusuoralla mennään.

Työlistalla on vielä kolme isompaa lehtijuttua, viisi luotavaa reseptiä, viisi nettiartikkelia ja kuusi viikkokirjettä. Aikaa 2,5  viikkoa. Huh sentään! Aika selvää, ettei mitään inspiraatioita tai kirjoitusfiilistä ole aikaa jäädä odottelemaan. Perselihaksilla mennään.

Matkakuume tulee tässä kohti aina. Täyttä ihmimillistä eskapismia. Onneksi kuumeilulle on olemassa lääke. Kaksikin oikeastaan! Pääsen kesällä piiiitkälle reisulle Portugaliin, ja eilen varmistui murun kanssa tehtävä pusureissu Gotlantiin!

Nyt katselen näitä (internetistä lainaamiani).

10_7_Anders-J%c3%a4rkendal_Bildarkivet_XJGR10_7_nat69259Matton_HR_100_70_faro_rauk_AT00129Tram-28Sintra_castleAzenhas_do_Marportugal

Aaaaaahhhhh, miten järkyttävän ihanan näköisiä paikkoja on tiedossa!

En ehkä tiedä mitään ihanampaa, kuin katsella noita kuvia, hörppiä tätä kahvia, ja antaa itseni hokata, että parin hassun viikon päästä olen noissa maisemissa matkalaukullinen kirjoja mukanani! Lukulistalla on jo ainakin 10 kevään uutta.

Mutta nyt naputtelemaan, tai hukka perii!

Ai niin, eilen täällä sairastuvalla kävi vähän jänniä vieraita. Tehtiin se telkkuhaastattelu, jonka jo kerran jouduin taudin takia siirtämään. Perjantain Stada -ohjelmassa juttelen elämästä Facebookin ulkouolella. HUI!

Jono, mikä riemullinen kirja!

Kirjasyksy! Kyllä! Kyllä! Postipoika kantaa nyt melkein päivittäin uusia kirjoja luettavaksi. Ah riemua tulla väsyneenä töistä ja huomata uusi paketti odottamassa. Ja miten hyviä kirjoja sieltä tuleekaan!

Olen ahneena aloittanut kaksi yhtä aikaa. Toiseen, Virpi Hämeen-Anttilan uusimpaan,  palaan myöhemmin. Nyt hehkutan riemastuttavaa Jonoa.

Kuva: Gummerus

Jaatisen Jono on riemukas, roisi, hurja, kekseliäs ja mukaansatempaava farssi. Se on kertomus naisesta ja parisuhteesta ja omakotitalon pihaan luikertavasta halukkaiden miesten jonosta. Kummallinen kudelma ihmiskohtaloita ilmestyy pihamaalle Ainan varomattoman lauseen johdosta. ”Tänä kesänä minä annan kaikille, jotka tulevat pyytäneeksi”, toteaa päähenkilö, ja pyytäjiähän alkaa lappaa.

Jonon kieli on niin yllätyksellistä ja hauskaa, että hymyyn vetää väkisinkin. Tällaiselle John Irving -fanille tulee myös tuttuuden tunteita, kun tapahtumia kuljetellaan mielipuolisella, arvaamattomalla otteella. Välillä sanotaan korulausein, välillä pudotellaan banaliteetteja. Olipas kertakaikkinen elämys lukea tällaista uutta kotimaista.

Kirja on hauska, muttei lainkaan pinnallinen. Se puhuu asiaa, mutta ilman heristelyä ja tätimäisyyttä. Jaatinen ottaa Jonolla kantaa aikamme yliseksuaalisuudelle, ja ajatuksia se todella herättääkin. Mikä on tässä ajassa, kun mikään ei milloinkaan riitä?

Lukekaa ihmiset tämä, lukekaa! Tykkäsin todella paljon.