Kirjan kirjoittamisesta, julkaisemisesta ja ilmaiseksi tekemisestä

Ainakin täällä Hämeenlinnassa melkoisen sateisen juhannuspäivän kunniaksi palaan hetkeksi vapun tunnelmiin. Sain nimittäin ilokseni olla Vappuradion haastateltavana Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjan kirjoittamisprosessin tiimoilta.

Haastattelussa juttelimme siitä, miten idea kirjaan alunperin syntyi, kustannussopimuksen saamisesta, kirjan kirjoittamisen aiheuttamien tunnelmien käsittelystä ja siitä, miltä tuntuu lähettää oma teos viimein maailmaan. Puhuimme laajemminkin siitä, mitä kirjoittamisesta haaveilevan kannattaa ainakin minun mielestäni tehdä ja siitäkin kannattaako ilmaiseksi kirjoittaa. Mietimme myös montako hylkäävää päätöstä voi vastaanottaa kustantamoilta ennen hanskojen heittämistä tiskiin.

Voit kuunnella koko lähetyksen täältä.  Oma osuuteni on tässä klipissä.

Kaupunkiturrena

Vappu oli mitä mainioin. Iltariekkujaiset just sitä, mitä pitikin. Hilpeää riekuntaa, ja vappupäivä sitten ihan puhdasta ihanaa alusta loppuun. Oltiin kotiseututuristeina.

Aamulla oli vähän semmoinen fiilis, että ei kyllä mihkään, mutta kun nyt kerran oltiin lempparikaupungissa ja pimuille oli luvattu lunastaa vasta iltapäivällä, niin liikkeelle vaan. Otettiin mitä laaduttomin korjaussarja huoltsikkahampurilaista, kahvia ja kolajuomia, ja hakeuduttiin massojen äärelle Kaivariin.

Karjalanmummo muistelee osuus: ennen oltiin aina Kaivarissa. Ennen oli aina paremmin.

No ei ollut paremmin, kun nytkin on tosi paremmin, mutta ennen oltiin kyllä aina Kaivarissa vappuna. Joka ainut vuosi piknikviltteinemme ja kavereinemme aina siihen vappuun, kun kakaroita olikin yhtäkkiä kaksi, ja meneminen tuntui ylivoimaiselta. Yhden kanssa vielä kyllä mentiin. Mutta joku roti. Ja siitä sitten suhahti jonnekin 11 vappua ilman. Kivoja, kuten edellisessä postauksessa kirjoittelinkin, mutta erilaisia. Oli kiva olla siellä taas.

Säähän oli ihan unelma. Aurinkoa ja lämpöä ja niistä pökränä onnesta olevia ihmisiä kaikkialla. Helsinki on maailman kaunein kesäkaupunki merineen ja taloineen ja katuineen kaikkineen. Äidyimme koko päiväksi vaeltelemaan.

Kaivarista valuimme sataman kautta Kauppatorille ja sieltä Suurkirkon portaille aurinkoistuksimaan. Jatkoimme vanhojen opiskelupaikkojen ohi Hakaniemeen, ja kuuntelimme hetken Palefacea. Valuimme rantoja myöten Linnanmäelle ja pelasimme nuijapeliä vähän ennen pakollisia makkaraperunoita. Viiden tunnin vaeltelun jälkeen palailimme Käpylän tukikohtaan autuaille päikkäreille. Sitten lädimme poimimaan piltit autoon ja palailimme kotikonnuille.

Siinä kaupunkia kävellessä tuli vahvat helsinkiolot. Tosi paljon muistoja siellä asutuista vuosista.  Olemme olleet Helsingistä poissa nyt 9 vuotta. Siinä ajassa ehtii sopivasti irrottautua, niin että näkee ihan eri tavalla kaikki yksityiskohdat. Ihan käsittämättömän hienon arkkitehtuurin ja muun. On tutussa paikassa, niin että on heppo mennä minne haluaa, mutta silti vähän vieraisilla. Hyvä yhdistelmä. Ihana kaupunki se on, ja joskus sinne ehkä vielä palaillaan. Mutta ennen muuta tuli muistutus siitä, että lähelle voi mennä matkailemaan. Sellaiseenkin kaupunkiin, jossa käy töitten puolesta joka viikko monta kertaa. Lomaolo on ihan eri olo.

Olemme ennenkin murun kanssa harrastaneet kotimaan kaupunkilomia. Pikkuisia pyrähdyksiä jonnekin lähelle mutta vähän irti. Olemme esimerkiksi ajelleet yöksi Turkuun tai Tampereelle. Ottaneet jonkun hotellihuoneen ja käyneet illalla syömässä ja leffassa tai teatterissa. Kun vuorokauden kävelee käsi kädessä kaksin jossain vähän muissa maisemissa, pussailee kadunkulmissa, nukahtaa hotellin ihanaan sänkyyn ja raivaa kokoisensa aukon aamupalabuffaan, on ihan eri tavalla taas arkikelpoinen. Sellainen viikonloppu virkistää eri tavalla, kuin kotona lojuttu, vaikka rauhallinenkin.

Tänään todella tuntuu, että kävelimpä melkoisesti enempi kuin olisi ollut ruumiille hyväksi, mutta sielu kompensoi. Se kehräilee. Ja naamassa tntuu D-vitamiini. Kesän suunnitelmiin tuli monta helsinkipäivää. Pimuille pitää näyttää taas Suomenlinnaa ja muita kivoja (on hauskaa, miten Helsinki on heille ihan eri tavalla vieras paikka kuin meille) ja sitten näitä kaksinpäiviä myös.