Käsijarru on iloinen asia

Sohvapsykologinen ajankäyttöanalysointi on täällä meneillään. Marraskuinen muhintavaihde on saatu hyvin silmään. Huomaan, että vetäydyn nyt vähän omiin oloihini (blogausta ei lasketa, olenhan omissa oloissani kirjoitellessani), ja hyväksi se välillä onkin. Hassua, että se iskee aina näihin aikoihin. Olenko siis ehkä niin lähellä eläintä, että kaipaan talviunille? Lähimpäni tietävätkin, että välillä rajoitan rajustikin vaikkapa puhelimessa puhumista … More Käsijarru on iloinen asia

Arvioi tämä:

Talvimummo

Minusta on tullut mummo. Ei tietenkään oikeasti (vaikka yhdestä luokkakokouksessa jo olikin! *) mutta tavoiltani. Syksymummo. Talvimummo melkein jo. Mukavuudenhaluinen, puolipehmeä mummeliini. Kömmin sänkyyn aikaisin. Laitan villasukat jalkoihin (ja sekin, että olen ne itse kutonut) , laitan tyynyn polvien väliin, että selkä saa toipua. Luen muutaman rivin (Riikka Pulkkista juuri nyt) simahdan ennemmin kuin ajattelin. … More Talvimummo

Arvioi tämä:

Parhaat puoleni – suhteellisuusteoria

Haastatin taannoin erästä psykiatria. Hänen puheistaan varsinkin yksi asia on mietityttänyt paljon jälkeenpäin. Psykiatri totesi, että lapsille muodostuu karu kuva aikuisen elämästä, jos he aina näkevät vanhemman vain stressaantuneena töiden jälkeen. Jotenkin niin, että kotiin tulee väsynyt ja ärtyisä tyyppi, joka kaatuu sohvalle vielä selailemaan duunipaperit loppuun. Sitten tiskataan, pyykätään ja siivotaan raivoisasti torppa kuntoon. … More Parhaat puoleni – suhteellisuusteoria

Arvioi tämä: