Totuus (mun) elämästä vol. 13

Muistatteko vielä Totuus (mun) elämästä -osion idean? Tänään esittelen sarjassa osan 13.

Kylpyhuone. Tai no vessa. No siis kylpyhuoneeksihan sitä sanotaan aina lehdissä. Ja kotona aina että vessa. Taas näitä juttuja.

Ihana paikka. Rauhallinen oma tila. Esteettisten ja kehollisten elämysten keidas. Näinhän se meille lehdissä esitellään.

nixi.fi

pikaremontti.fi

k-rauta

Tietysti, tietysti, moiteettomasti varusteltuna. Aina.

No, meillä näyttää tänään tältä.

enkeli

Enkeli on aiheesta huolissaan.

(kuvat K-rauta, nixi.fi japikaremontti.fi)

Mainokset

Alapääjuttuja

Tänään on Maailman Vessapäivä. Kyllä. (Ja tähän putkeen nyt ne kaikki mieleen nousevat banaliteetit: ”Ja tämä posti on ihan perseestä”, ”Paska postaus, mutta tulipahan tehtyä” ja ikisuosikki: ”Perästä kuuluu”. Vakavasti – tai edes melkein – puhuen, vessa on olennainen asia.

 

 

Kamalin vessamuistoni (en koskaan odottanut pääseväni käyttämään tällaista sanaparia! Ei koskaan ystäväkirjoissakaan mennä näin olennaisiin.) on Nepalista kymmenisen vuotta sitten. Se oli elokuvateatterin julkinen käymälä. Käytännössä lattialla oleva reikä, jonka yllä ja päällä ja ympärillä lilli viidentoista sentin kerros pissaa ja kakkaa. Ei edes niitä jalan paikkoja. Ei edes siellä missään lietteen alla. Reikä vain.

On tietysti runollista, että niissä maissa, joissa suurimmalla todennäköisyydellä on ihan maailmanlopun ripuli melkein 24/7 on myös kaikkein kurjimmat käymälät. Syytä ja seurausta.

Samalla reissulla koin myös absurdeimman käymäläkokemukseni. Se oli vuorilla trekin varrella kinttupolun pieleen pystytetty bambuverhoseinämä, jonka taakse sitten vaan kyykkysilleen. Aika juhlava fiilis, kun vieressä nousee kymppikilsainen Himalajan meininki. Jylhää ja vilpoisaa.

Ihanin vessakokemus on jokainen purjehdusreissulla koettu kaakeli. Jos olet kyykkinyt jääkylmään ämpäriin kuuden silmäparin tuijottaessa kovassa kryssissä kerrankin, tiedät mistä puhun.

No mutta, iloista vessapäivää kaikille!